Lue keskustelun säännöt.
Koko ympärillä oleva todellisuus pelkkää masennusta
09.12.2018 |
Itse koitan pitää sieluni kimaltelevana mutta vuosien varrella tuntuu että kaikki vaa kaatuu ympäriltä, työyhteisöissä aina joku masennusssaikulle, tuttavat kärsivät yliopistoissa ahdistuksesta ja uupumuksesta, kukaan ei kuulemma siellä enää selviä ilman lääkkeitä tai huumeita, vanhemmat erakoituneita, ystävät koettavat porskuttaa eteenpäin.
Kaikki jatkuvasti suljetaan, jatkuvasti merkityksettömiä muutoksia, kaikki kivaa ja elävää kuollut pois.
Onko tosiaan tullut aika muuttaa Suomesta pois? En haluaisi mutta jos tämä synkkä meno jatkuu niin sitten pitää. En jaksa enää yksin olla se innostunut ja iloinen!
Minulla on huutavaa tarvetta inspirovia asioita, kauneutta ja sielun rikkautta. Tulin just ulkomailta ja ero on vain käsittämätön.
Kommentit (15)
Miten et voi tunnistaa? Onko nykyään yhtäkään paikka Suomessa jossa ihmiset vois hyvin?
Ilmapiiri on aivan jäätävää!
Ketään ei kiinnosta että lapset jo voivat huonosti.
Ulkomailla on enemmän byroa, vesi on paha ja talot huonossa kunnossa mutta ihmiset ovat elämänmyönteisiä, aktiivisia ja osaavat nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeeta kun ei edes 100vuotispäivänä ollut mitään juhlaa ja iloa MISSÄÄN!!
Pelkkää vihaa ja rähinää. Minua hävettää kuoliaaksi kertoo ulkomaalaistutuille tästä ilmapiiristä.
Outoa, itse olen masentunut ja näen ympärillä vain ärsyttävän iloisia, pirteitä ja huolettomia ihmisiä. En tunne itseni lisäksi ketään jolla olisi mitään ongelmia.
Itse maanis-depressiota sairastavana näen, että ihmiset voivat pääsääntöisesti hyvin ja elämä kohtelee heitä vähintään kohtalaisesti. Terveet selviävät vaikeista kriisestäkin, koska lähtökohdat ovat heillä paremmat. Omasta tulokulmastani käsin voisin sanoa enemmänkin, mutta en taida sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten et voi tunnistaa? Onko nykyään yhtäkään paikka Suomessa jossa ihmiset vois hyvin?
Ilmapiiri on aivan jäätävää!Ketään ei kiinnosta että lapset jo voivat huonosti.
Ulkomailla on enemmän byroa, vesi on paha ja talot huonossa kunnossa mutta ihmiset ovat elämänmyönteisiä, aktiivisia ja osaavat nauttia.
Mistä ulkomaista puhut? Meillä ainakin on huippuhyvää vettä ja ei tuo byrokratia niin mahdotonta ole ja taloja on moneen lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä huomio aloittajalta! Se on joko niin että on alettu yhä avoimemmin puhua masennuksesta tai ahdistuksesta. Tai sitten kyseiset jutut ovat oikeasti lisääntyneet. Sitä en osaa sanoa, mikä vaikutus on harmaalla, auringottomalla säätilalla, kiitos ilmastomuutoksen.
Eräs syy voisi olla, että Suomessa on todella kallista asua ja elää. Täytyy tehdä paljon työtä - jos sattuu työtä saamaan - että selviytyy päivästä toiseen. Toiset tekevät paljon työtä, että saavat ylläpidettyä tietyn elintason. Kilpailu työpaikoista on äärimmäisen kovaa Suomessa. Työttömyysluvut ovat aika korkeita verrattuna moneen muuhun maahan. Kaikenlaiset elinkustannukset vain ja ainoastaan kasvavat. Suomessa on hirvittävästi erilaisia sääntöjä ja nimenomaan kieltoja, joita tarkoin valvotaan. Sanktio napsahtaa herkästi, muodossa tai toisessa. (Esim. nyt puuhataan ilotulituskieltoa, tai jotain sinne päin. Sääntö-Suomi..)
Tunnistan niin hyvin tuon tilanteen, kun tulee ulkomailta Suomeen. Ihan käsittämätön ero! Ja nyt ei ole mistään lomaltapaluu-ketutuksesta. Yleinen ilmapiiri Suomessa on käpertynyt. Kammottaaa. Muuttaisin takaisin maailmalle, mutta iäkkäät vanhempani ovat ainoa syy minulle pysytellä lähellä heitä.
Tulevaisuudessa suurin haaveeni ja unelmani on jättää tämä kapinen kansa ja maa. Kaukaa voi ihailla, mutta eläminen täällä masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin juuri samaa, kun luin Helsingin Sanomista Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kokemuksia. Siellä ihmisille ei olla kateellisia, kaikille toivotaan hyvää, ollaan iloisia ja osataan olla kiitollisia. Sellaisessa ilmapiirissä saisin olla oma itseni. Nyt saan työpaikalla heti mulkoiluja, jos iloitsen ja olen innokas. Olen kyllästynyt tähän ankeaan ilmapiiriin. Onneksi mieheni pitää minusta juuri sellaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan pitää sieluni kimaltelevana mutta vuosien varrella tuntuu että kaikki vaa kaatuu ympäriltä, työyhteisöissä aina joku masennusssaikulle, tuttavat kärsivät yliopistoissa ahdistuksesta ja uupumuksesta, kukaan ei kuulemma siellä enää selviä ilman lääkkeitä tai huumeita, vanhemmat erakoituneita, ystävät koettavat porskuttaa eteenpäin.
Kaikki jatkuvasti suljetaan, jatkuvasti merkityksettömiä muutoksia, kaikki kivaa ja elävää kuollut pois.Onko tosiaan tullut aika muuttaa Suomesta pois? En haluaisi mutta jos tämä synkkä meno jatkuu niin sitten pitää. En jaksa enää yksin olla se innostunut ja iloinen!
Minulla on huutavaa tarvetta inspirovia asioita, kauneutta ja sielun rikkautta. Tulin just ulkomailta ja ero on vain käsittämätön.[/quote
Ihmisten pitäisi ihan oikeasti lopettaa näiden kemikaalien ja huumeiden käyttö. Ne ovat vaarallisia ja tuhoisia. Jos masentaa niin urheilkaa, menkää metsään kävelemään, lenkille, uimaan, fillaroimaan jne. Erityisesti aerobinen iikunta tekee hyvää masentuneelle. Lenkkeilkaa pareissa, kolmistaan nelistään jne. Juoskaa porukoissa, vaeltakaa metsissä porukoissa. Sopikaa, että joka lauantai tai sunnuntai klo se-ja-se tapaatte jossakin urheiluvaatteet päällä satoi tai paistoi mutta menkään. Nostakaa painoja. Ampukaa jousipyssyllä. Kiipeilkää puihin. Tehkää nuotioita ja grillatkaa. Kaikki nämä pitävät masennuksen paremmin loitolla kuin kemikaalit. Olkaa aktiivisia! Hiihtäkää. Luistelkaa. Hikoilkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan pitää sieluni kimaltelevana mutta vuosien varrella tuntuu että kaikki vaa kaatuu ympäriltä, työyhteisöissä aina joku masennusssaikulle, tuttavat kärsivät yliopistoissa ahdistuksesta ja uupumuksesta, kukaan ei kuulemma siellä enää selviä ilman lääkkeitä tai huumeita, vanhemmat erakoituneita, ystävät koettavat porskuttaa eteenpäin.
Kaikki jatkuvasti suljetaan, jatkuvasti merkityksettömiä muutoksia, kaikki kivaa ja elävää kuollut pois.Onko tosiaan tullut aika muuttaa Suomesta pois? En haluaisi mutta jos tämä synkkä meno jatkuu niin sitten pitää. En jaksa enää yksin olla se innostunut ja iloinen!
Minulla on huutavaa tarvetta inspirovia asioita, kauneutta ja sielun rikkautta. Tulin just ulkomailta ja ero on vain käsittämätön.
Ihmisten pitäisi ihan oikeasti lopettaa näiden kemikaalien ja huumeiden käyttö. Ne ovat vaarallisia ja tuhoisia. Jos masentaa niin urheilkaa, menkää metsään kävelemään, lenkille, uimaan, fillaroimaan jne. Erityisesti aerobinen iikunta tekee hyvää masentuneelle. Lenkkeilkaa pareissa, kolmistaan nelistään jne. Juoskaa porukoissa, vaeltakaa metsissä porukoissa. Sopikaa, että joka lauantai tai sunnuntai klo se-ja-se tapaatte jossakin urheiluvaatteet päällä satoi tai paistoi mutta menkään. Nostakaa painoja. Ampukaa jousipyssyllä. Kiipeilkää puihin. Tehkää nuotioita ja grillatkaa. Kaikki nämä pitävät masennuksen paremmin loitolla kuin kemikaalit. Olkaa aktiivisia! Hiihtäkää. Luistelkaa. Hikoilkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan pitää sieluni kimaltelevana mutta vuosien varrella tuntuu että kaikki vaa kaatuu ympäriltä, työyhteisöissä aina joku masennusssaikulle, tuttavat kärsivät yliopistoissa ahdistuksesta ja uupumuksesta, kukaan ei kuulemma siellä enää selviä ilman lääkkeitä tai huumeita, vanhemmat erakoituneita, ystävät koettavat porskuttaa eteenpäin.
Kaikki jatkuvasti suljetaan, jatkuvasti merkityksettömiä muutoksia, kaikki kivaa ja elävää kuollut pois.Onko tosiaan tullut aika muuttaa Suomesta pois? En haluaisi mutta jos tämä synkkä meno jatkuu niin sitten pitää. En jaksa enää yksin olla se innostunut ja iloinen!
Minulla on huutavaa tarvetta inspirovia asioita, kauneutta ja sielun rikkautta. Tulin just ulkomailta ja ero on vain käsittämätön.
Ihmisten pitäisi ihan oikeasti lopettaa näiden kemikaalien ja huumeiden käyttö. Ne ovat vaarallisia ja tuhoisia. Jos masentaa niin urheilkaa, menkää metsään kävelemään, lenkille, uimaan, fillaroimaan jne. Erityisesti aerobinen iikunta tekee hyvää masentuneelle. Lenkkeilkaa pareissa, kolmistaan nelistään jne. Juoskaa porukoissa, vaeltakaa metsissä porukoissa. Sopikaa, että joka lauantai tai sunnuntai klo se-ja-se tapaatte jossakin urheiluvaatteet päällä satoi tai paistoi mutta menkään. Nostakaa painoja. Ampukaa jousipyssyllä. Kiipeilkää puihin. Tehkää nuotioita ja grillatkaa. Kaikki nämä pitävät masennuksen paremmin loitolla kuin kemikaalit. Olkaa aktiivisia! Hiihtäkää. Luistelkaa. Hikoilkaa!
Suorittakaa kaikkea edellä mainittua! Pakottakaa itsenne siihen vaikkette jaksaisikaan! Jos kuitenkin huomaatte, ettei tämä kaikki tehnytkään teitä terveiksi! Kuolkaa pois koska olette liian heikkoja elämään tätä leirielämää, mikä on autuasta minulle! Elämä on upeaa kunhan vaan on grillimakkaraa tihkusateessa räkättirastasta kuunnellen! Jos et tajua tätä, kuole pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin juuri samaa, kun luin Helsingin Sanomista Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kokemuksia. Siellä ihmisille ei olla kateellisia, kaikille toivotaan hyvää, ollaan iloisia ja osataan olla kiitollisia. Sellaisessa ilmapiirissä saisin olla oma itseni. Nyt saan työpaikalla heti mulkoiluja, jos iloitsen ja olen innokas. Olen kyllästynyt tähän ankeaan ilmapiiriin. Onneksi mieheni pitää minusta juuri sellaisena kuin olen.
Amerikassa on pintapuoli kiiltävä, mutta pinnan alla verisempi tappelu ja pettäminen, koska jokainen on omillaan ja joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan.
Sepä kummallista muuten, huomatkaa erityisesti te, jotka tässä ketjussa ylennätte itseänne; teitä on monta, mutta kas kummaa kun ette ole toisianne koskaan tavanneet. Mikä siis estää teitä itseänne olemasta täällä Suomessa sellaisia kun kuvittelette ulkomailla olevanne, eli huipputyyppejä?
Itse olen iloinen ja tapaan iloisia tyyppejä, tapahtuu Suomessa. Ehkäpä vaan ylenkatsotte suomalaisia ja olette nihkeitä ja saatte siten nihkeän vastaanoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen ,kiitollinen introvertti 68 v naisihminen. Miksi olisin synkkä ,masentunut ,iloton ja aikaansaamaton ihminen.Elämä on loistavaa.Vuosikymmenien työvuodet takanapäin ja nyt saa herätä lokoisasti valoisaan aamuun ( klo 10 maissa).Tänään satoi roimasti ja toisena päivänä on taas hulppea aurinkoinen marraskuun sää. Ruohikko ihanan vihreä.
Olisin mennyt nyt laulamaan kauneimmat joululaulut ,mutta ei kantsi ,kun sataa.Menen hyvän sään aikana.
Ihana lekotella , lukea,syödä lohiannos parsakaalin kera.Ei satu mihinkään.Nukun ,kun nukuttaa .Valvon kuunnellen romaaneja ,jos ei uni tule joka yö.
Voin ulkoilla ,kuntoilla ja soittaa tuttuille .
Miks pitäis olla apea ,iloton ja masentunut tai tyytymätön.
Kyllä- kyllä on sairautta ,murheita,vastoinkäymisiä läpi elämän ja kaikenlaista ollut läheisillä sekä itselläkin tauti ,joka tappaa eniten maailmassa, mutta turha sitä on murehtia,kun ei mihinkään nyt satu.
Iloitkaa hetkestä.Ilo ja kiitollisuus on korvien välissä.Se ei tule siitä ,että muutat ulkomaille.
Arki se on ulkomaillakin. Jos olit lomalla niin näit lomaversion.
Surullista luettavaa. Ehkä olet itsellesi väärässä ilmapiirissä. Itse tunnen yhden masentuneen ja hän on ihan loistoseuraa. En tunnista tätä masentunutta Suomea muuta kuin kommenttiosastoilta.