Olen 29 eikä biologinen kello tikitä

Nyt Noora hei herää! Käy hakemassa caffe moccachino siitä alakerran kahvilasta, siihen omaan mukiin ja mene siihen Kallion kirkon penkille katselemaan puluja. Sit ku sä olet tarpeeksi rauhallinen, voit miettiä mitä etnistä sitä tänään söisikään lounaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt Noora hei herää! Käy hakemassa caffe moccachino siitä alakerran kahvilasta, siihen omaan mukiin ja mene siihen Kallion kirkon penkille katselemaan puluja. Sit ku sä olet tarpeeksi rauhallinen, voit miettiä mitä etnistä sitä tänään söisikään lounaaksi.

lääkkeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ikä, ensi vuoden alussa täyttyy 30. Erona sinuun on se, ettei ajatus perheestä tunnu tai ole koskaan tuntunut itselleni millään tavalla mahdolliselta. En ole kokenut edes häivähdystä vauvakuumeesta, ikinä. Suurin pelkoni onkin se, että mitäs jos jonakin aamuna herään ja huomaan haluavani lapsen. Ei nimittäin tunnu hyvältä ajatukselta, että kohtuni "kaappaisi" aivoni ja saisi minut hormonihuuruissa tekemään päätöksiä, joita minä en omalla järjelläni koskaan tekisi.

Ompa siinä harvinaisen viisas nainen, yksi harvoista kunnioituksen ansaisevista naisista, jotka eivät ajattele pilullaan että pitää päästä monistumaan heti välittömästi.

Kirjoitin viestin, johon tämä kirjoittaja vastasi. En tue vastaajan ajatusta lainkaan ja siitä tuli minulle todella paha olo, mutta oletankin hänen olevan trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen herkkä ihminen joka tarvitsee paljon tilaa. Sain vuosi sitten 29-vuotiaana lapsen, ja oman tilan tarvitsijalle on kyllä pahin mahdollinen helvetti, että lapsi roikkuu koko ajan perässä, ei saa käydä edes kusella rauhassa, ei syödä, ei nukkua. Mutta tämän takiaisvaiheen kun vaan kestää, niin joskus varmaan helpottaa. Mieti tarkkaan!

Mulla on kolme lasta pienellä ikäerolla ja vielä pieniä kaikki mut kyllä mä saan syödä ja käydä vessassa ihan rauhassa? Outoa?

Tosi outoa, että jollain on erilaisia lapsia kuin sulla.

”Ei oo tapahtunut meillä. Koskaan en oo nähnyt. Ei oo mahdollista.”

Ohis

34 eikä tikitä. Ei oo ees miestä. Näen painajaisia perinteisestä perhe-elämästä. Olen kuitenkin iloinen heidän puolestaan, jotka sitä haluaa ja saa elää. Ei ole multa pois. Ja tietysti mukavaa et joku tekee veronmaksajia. Tiedostan kyllä tekeväni yhteiskunnalle tappiota, kun en osallistu tähän jatkuvuuden ylläpitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen herkkä ihminen joka tarvitsee paljon tilaa. Sain vuosi sitten 29-vuotiaana lapsen, ja oman tilan tarvitsijalle on kyllä pahin mahdollinen helvetti, että lapsi roikkuu koko ajan perässä, ei saa käydä edes kusella rauhassa, ei syödä, ei nukkua. Mutta tämän takiaisvaiheen kun vaan kestää, niin joskus varmaan helpottaa. Mieti tarkkaan!

Ikävä kyllä se tunne jatkuu ainakin itsellä vaikka lapset kasvaa :( Annoin lapset isälle, koska en kestänyt sitä jatkuvaa tavoitettavissaolemista. Ja jos et ole (ottaa "omaa aikaa"), oli vain huono omatunto sitten kuitenkin, eli se ei ollut ratkaisu.

Ja nyt on hyvä omatunto?

Ei se ole enää koskaan lapsia hankittua, mutta nyt voin ajatella, että lasten on pakko kääntyä isän puoleen, eikä häiritä minua, kun voimia ei ole. Eli tavallaan "poissa silmistä, poissa mielestä". Mutta tietenkin harmittaa, että kävi näin. Mutta onhan lapsilla huumeäitejäkin ym kamalaa. Niillä se huono omatunto sopii olla. Ihan itse ovat aloittaneet aineet aikoinaan.

Ok, huumeäidit ovat pahoja. Ei niin paha, jos ei saa häiritä kun ei ole voimia.

Olen 33 vuotta ja tunne vain vahvistuu vuosi vuodelta. Eivätkä palstan trollit hetkauta minua mihinkään suuntaan, kun olen itse varma päätöksestäni. Narsistiksi, luonnottomaksi tai ikiteiniksi haukkuminen vain huvittaa😁

Mutta nämä ovat henkilökohtaisia päätöksiä ja ap:lla ja kenellä tahansa on oikeus muuttaa mielipidettään (ennen lapsen hankintaa, jälkeenpäin on turha katua).

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti nuorilla naisilla termit vauvakuume ja biologinen kello sekaisin?

Täti 60 v.

Näyttää suurella osalla olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti nuorilla naisilla termit vauvakuume ja biologinen kello sekaisin?

Täti 60 v.

Näyttää suurella osalla olevan.

Sori, nuo asiat ei kosketa itseä, niin en ole perehtynyt sanastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen herkkä ihminen joka tarvitsee paljon tilaa. Sain vuosi sitten 29-vuotiaana lapsen, ja oman tilan tarvitsijalle on kyllä pahin mahdollinen helvetti, että lapsi roikkuu koko ajan perässä, ei saa käydä edes kusella rauhassa, ei syödä, ei nukkua. Mutta tämän takiaisvaiheen kun vaan kestää, niin joskus varmaan helpottaa. Mieti tarkkaan!

Mulla on kolme lasta pienellä ikäerolla ja vielä pieniä kaikki mut kyllä mä saan syödä ja käydä vessassa ihan rauhassa? Outoa?

Kerro miten onnistuu? Odotellessa arvuuttelen vaihtoehtoja:

1. Vedät oven lukkoon ja annat lasten huutaa ulkopuolella sen minkä huutavat.

2. Lapsista on seuraa toisilleen, jolloin eivät ole äitissä niin kiinni. Tämähän ei toimi yhden lapsen kanssa.

Kohta 1. Sinänsä ihmettelen, että kenen mielestä tämä on siis tuomittavaa? Ja miksi?

Ohis

Luulen että aika moni mies tekee juuri noin että sanoo lapselle "iskä menee nyt vessaan, odota hetki siinä" ja laittaa sitten oven lukkoon wc-käyntinsä ajaksi. Koska kyllähän nyt miehen pitää saada käydä p*skalla rauhassa.

Mulla alkoi kello tikittämään jo 19v. Kohta olen 23v eikä edelleenkään lapsia ja saa nähdä uskallanko OIKEASTI niitä edes tehdä ikinä. Hyvä mies löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi kello tikittämään jo 19v. Kohta olen 23v eikä edelleenkään lapsia ja saa nähdä uskallanko OIKEASTI niitä edes tehdä ikinä. Hyvä mies löytyy.

Mä oon 22 ja mulla samat fiilikset ton suhteen että uskaltaako niitä muksuja tehdä. Aion katsella seuraavat 10-15 vuotta ihan rauhassa että mihin elämä kuljettaa ja lapsia tulee jos tulee, eikä haittaa vaikka ei tulisikaan.

Miestä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti nuorilla naisilla termit vauvakuume ja biologinen kello sekaisin?

Täti 60 v.

Näyttää suurella osalla olevan.

Sori, nuo asiat ei kosketa itseä, niin en ole perehtynyt sanastoon.

Selvää suomenkieltä, ei tarvitse perehtyä mihinkään sanastoon. Lähinnä kuullun/luetun ymmärrys auttaa.

Vierailija kirjoitti:

34 eikä tikitä. Ei oo ees miestä. Näen painajaisia perinteisestä perhe-elämästä. Olen kuitenkin iloinen heidän puolestaan, jotka sitä haluaa ja saa elää. Ei ole multa pois. Ja tietysti mukavaa et joku tekee veronmaksajia. Tiedostan kyllä tekeväni yhteiskunnalle tappiota, kun en osallistu tähän jatkuvuuden ylläpitämiseen.

No en mä mietikään yhteiskunnan kannalta tai mitä muut olettavat elämän menevän. En muutenkaan ole mikään perinteisin ihminen. Lähinnä mietityttää millaista se perhe-elämä sitten on, miten jaksan ja onko se oikeasti sitä mitä haluan. No ehkäpä ne ajatukset vielä selkiytyy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti nuorilla naisilla termit vauvakuume ja biologinen kello sekaisin?

Täti 60 v.

Ootko kuullu ikinä sanonnasta, että biologinen kello tikittää?

Sama juttu, oon 30 v. Pitkä parisuhde takana, mutta vauvakuumetta ei oo tullu. Jotenkin ei tunnu omaan elämään sopivalta, että saataisiin lapsia. Lapselle ei ole jotenkin tilaa.

Ahdistaa ajatuskin että ensin 1 v kotona (=joka on varmasti ihan kivaa kun meitä on kaksi täällä hoitamassa osan vuodesta) mut sit takas töihin ja koko ajan monta vuotta jatkuva väsymys..... nytkin välillä väsyttää, enkä jaksa suorittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miksi biologinen kello ei kumise vaikka olen jo kohta 30. Lapsen saaminen miltei pelottaa ja mietin miten jaksan, kun olen muutenkin herkkä ihminen joka tarvitsee omaa tilaa. Toisaalta haluaisin oman perheen eikä ajatus lapsista tunnu kuitenkaan vastenmieliseltä. Olen vasta valmistunut korkeakoulusta ja haluaisin luoda uraa. Mutta haluaisin myös perheen jossain vaiheessa. Toki tiedostan että täytyisi alkaa kohta oikeasti ottamaan jo tosissaan ne lapsijutut. Jännittää ja mietityttää silti. Mitä ajatuksia muilla?

Onko sulla hyvää kumppania? Itselläni alkoi tikittää vasta sitten kun tapasin todella hyvän miehen 32 vuotiaana. Sitä ennen olin aina ollut täysin vela.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, oon 30 v. Pitkä parisuhde takana, mutta vauvakuumetta ei oo tullu. Jotenkin ei tunnu omaan elämään sopivalta, että saataisiin lapsia. Lapselle ei ole jotenkin tilaa.

Ahdistaa ajatuskin että ensin 1 v kotona (=joka on varmasti ihan kivaa kun meitä on kaksi täällä hoitamassa osan vuodesta) mut sit takas töihin ja koko ajan monta vuotta jatkuva väsymys..... nytkin välillä väsyttää, enkä jaksa suorittaa.

Mietin ihan samoja juttuja ennen lasta, mutta se oma lapsi on vaan niin rakas, että sitä jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti nuorilla naisilla termit vauvakuume ja biologinen kello sekaisin?

Täti 60 v.

Ootko kuullu ikinä sanonnasta, että biologinen kello tikittää?

Tietenkin, biologinen kello alkaa tikittämään 25-vuotiaana. Vauvakuume tulee jos on tullakseen.

Mikä tässä on vaikeaa?

Biloginen kello ei tikittänyt missään vaiheessa. Ihan tietoisella valinnalla ilman mitään pään sekoittavaa vauvakuumetta päädyttiin yrittämään vauvaa, joka sitten syntyi ollessani 38 v. Eikä kaduta yhtään, nyt elämme jo vauvan teinivuosia.