Poikaystävä ilmestyy = ystävä katoaa

Minäkin olen menettänyt hyvän ystäväni poikaystävälleen. Mies oli mielestäni hieman outo, enkä oikein tullut tämän kanssa toimeen. Juttelin ystäväni kanssa päivittäin puhelimessa, mutta ystävyytemme loppuaikoina puhelut vähenivät ja lyhenivät, ja kuulin aina jo ystäväni äänestä, milloin mies on paikalla. Yhteydenpitomme alkoi tuntua jotenkin väkinäiseltä, ja loppui lopulta kokonaan. Toivon kuitenkin, että entinen ystäväni on nyt onnellinen tämän miehensä kanssa.

Odotahan vaan, kyllä sinä sitten taas kelpaat kun ero tulee.

Ah, mä luulin että ap ei näe koskaan poikkistaan ja ystävätärtään yhtaikaa tai samassa tilassa, ja epäilin että poikkis olisi valepukuinen ystävätär tai toisin päin. Ok ap, hanki sinnäi poikaystävä. Tai tyttis, jos siltä tuntuu.

Tähän kieltämättä rinnastuu myös Aikuisiän yksinäisyys. Kun muut paahtavat työ-perhe-parisuhde-parisuhteen mukana tulleet kaveripiirit-akselilla, sinulle sinkulle ei kellään ole enää aikaa samalla tavalla kuin ennen. Pahimmillaan ehditään tavata pari kertaa vuodessa. Aina on kiire, kaikilla muilla paitsi sinulla.

Onneksi nykyään on netti. Sen avulla saa seuraa ja pystyy pitämään edes jonkilaisia sosiaalisia suhteita yllä.

-Ap

Noin se on ollut aina. Anna aikaa ja tilaa, tuore suhde ja 3-6 kk niin tasoittuu ja jäänee ystävillekin aikaa. Mutta ymmärrä ettei yhtä paljon kuin ennen.

Tämä. Oisin voinu melkeen ite kirjottaa ton, menetin hyvän kaverin hänen poikaystävälleen (Olimme 4v kavereita) nykyään yhteydenpito on juurikin viesti tai pari kuukaudessa... ikävä on niitä aikoja kun hän halusi kokea elämyksiä ystävienkin kesken eikä vain miehensä :( Aloittivat yhdessä jopa treenaamisen joten ystävälläni on entistäkin vähemmän aikaa koska treenaaminen vie ison osan päivästä ja sen jälkeen menee sitten kotiin kullan kanssa ja hoitaa iltarutiinit pois alta. Vähän on jätetty olo, salaa olen jopa toivonut että mies jättäisi ystäväni, mutta tuollainen ajattelu on itsekästä joten olen katkaissut sen ajatuksen lyhyeen. 

N19

Vierailija kirjoitti:

Noin se on ollut aina. Anna aikaa ja tilaa, tuore suhde ja 3-6 kk niin tasoittuu ja jäänee ystävillekin aikaa. Mutta ymmärrä ettei yhtä paljon kuin ennen.

Toivotaan! Yhdessä suhteessa kesti melkein 10 vuotta ennen kuin oli taas aikaa  myös minulle enemmän kuin pari pikaista visiittiä vuodessa tai kahvittelu joka neljäs kuukausi. Edelleen pitää välillä tosi kiirettä ystävällä töiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Noin se on ollut aina. Anna aikaa ja tilaa, tuore suhde ja 3-6 kk niin tasoittuu ja jäänee ystävillekin aikaa. Mutta ymmärrä ettei yhtä paljon kuin ennen.

Minä en ainakaan jaksa jäädä odottamaan, milloin ystävä suvaitsee taas olla ystävä. En lopeta elämääni siksi, että hän alkaa seurustella enkä pidä kalenteria tyhjänä siltä varalta, että hän yhtäkkiä tarvitseekin minua kun poikaystävä ei olekaan saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Oisin voinu melkeen ite kirjottaa ton, menetin hyvän kaverin hänen poikaystävälleen (Olimme 4v kavereita) nykyään yhteydenpito on juurikin viesti tai pari kuukaudessa... ikävä on niitä aikoja kun hän halusi kokea elämyksiä ystävienkin kesken eikä vain miehensä :( Aloittivat yhdessä jopa treenaamisen joten ystävälläni on entistäkin vähemmän aikaa koska treenaaminen vie ison osan päivästä ja sen jälkeen menee sitten kotiin kullan kanssa ja hoitaa iltarutiinit pois alta. Vähän on jätetty olo, salaa olen jopa toivonut että mies jättäisi ystäväni, mutta tuollainen ajattelu on itsekästä joten olen katkaissut sen ajatuksen lyhyeen. 

N19

Juuripa tämä näin! Ystävien kanssa tehdyt asiat korvautuvat kokonaan puolison kanssa tehtävillä jutuilla.

Kaverin kanssa leffaan = Puolison kanssa leffaan

Kaverin kanssa harrastamaan = Puolison kanssa harrastamaan

Kaverin kanssa kuulumisten vaihto = Puolison kanssa kuulumisten vaihto

Kaverin kanssa juhlien vietto = Puolison kanssa juhlien vietto

Kaverin tapaaminen töiden jälkeen = Töiden jälkeen suoraan kotiin puolison luo

 

Välillä tuntuu hirvittävälle se, että miten jumalattomasti ottaa päähän, kun kaverin kanssa viimeinkin tavataan sen yhden kerran, että hei, nyt istutaan alas ja jutellaan. Niin eikö se puhelin pirise ja puoliso siellä soittele ja kysele sitä ja tätä. Monta kertaa on mennyt niin, että yhteinen ilta teekupin äärellä päättyykin jo melkein alkuunsa, kun puoliso soittaa ja on just nyt menossa hakemaan asiaa X ja ystävä haluaa lähteä mukaan auttamaan, ja pääsee samalla kyydillä kotiin.

Tiedän, että eivät tee pahalla, mutta silti tulee typerä ja rättimäinen olo.

-Ap

Nii'i, kumpikohan on tärkemäpi... Puoliso, jonka kanssa vietät koko loppuelämän yhdessä, hankit lapset, luotat täysin, jaat elämän ilot ja surut, päästät lähemmäksi kuin kenetkään muun, vai kaveri johon pidetään yhteyttä muutama kerta viikossa diipadaapaa keskustellen.

Ohis, mutta mielenkiinnosta kysyn tätä, kun joku mainitsi puhuvansa ystävän kanssa joka päivä puhelimessa.. Miten teillä on aikaa ja energiaa näin tiiviiseen yhteydenpitoon? Mulle ystävät on tärkeitä, mutta olen kai sitten jotenkin outo, kun kokisin päivittäisen tai monta kertaa viikossa yhteydenpidon lähinnä ahdistavana.

Vierailija kirjoitti:

Nii'i, kumpikohan on tärkemäpi... Puoliso, jonka kanssa vietät koko loppuelämän yhdessä, hankit lapset, luotat täysin, jaat elämän ilot ja surut, päästät lähemmäksi kuin kenetkään muun, vai kaveri johon pidetään yhteyttä muutama kerta viikossa diipadaapaa keskustellen.

Sinkkushaming kunniaan! Vain puolisolla on väliä! Ystävät eivät ole läheisiä, luotettavia eivätkä he voi rakastaa toisiaan aidosti!

...Paitsi sitten, kun tulee ero. Sitten kelpaa kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Oisin voinu melkeen ite kirjottaa ton, menetin hyvän kaverin hänen poikaystävälleen (Olimme 4v kavereita) nykyään yhteydenpito on juurikin viesti tai pari kuukaudessa... ikävä on niitä aikoja kun hän halusi kokea elämyksiä ystävienkin kesken eikä vain miehensä :( Aloittivat yhdessä jopa treenaamisen joten ystävälläni on entistäkin vähemmän aikaa koska treenaaminen vie ison osan päivästä ja sen jälkeen menee sitten kotiin kullan kanssa ja hoitaa iltarutiinit pois alta. Vähän on jätetty olo, salaa olen jopa toivonut että mies jättäisi ystäväni, mutta tuollainen ajattelu on itsekästä joten olen katkaissut sen ajatuksen lyhyeen. 

N19

Juuripa tämä näin! Ystävien kanssa tehdyt asiat korvautuvat kokonaan puolison kanssa tehtävillä jutuilla.

Kaverin kanssa leffaan = Puolison kanssa leffaan

Kaverin kanssa harrastamaan = Puolison kanssa harrastamaan

Kaverin kanssa kuulumisten vaihto = Puolison kanssa kuulumisten vaihto

Kaverin kanssa juhlien vietto = Puolison kanssa juhlien vietto

Kaverin tapaaminen töiden jälkeen = Töiden jälkeen suoraan kotiin puolison luo

 

Välillä tuntuu hirvittävälle se, että miten jumalattomasti ottaa päähän, kun kaverin kanssa viimeinkin tavataan sen yhden kerran, että hei, nyt istutaan alas ja jutellaan. Niin eikö se puhelin pirise ja puoliso siellä soittele ja kysele sitä ja tätä. Monta kertaa on mennyt niin, että yhteinen ilta teekupin äärellä päättyykin jo melkein alkuunsa, kun puoliso soittaa ja on just nyt menossa hakemaan asiaa X ja ystävä haluaa lähteä mukaan auttamaan, ja pääsee samalla kyydillä kotiin.

Tiedän, että eivät tee pahalla, mutta silti tulee typerä ja rättimäinen olo.

-Ap

Juuri näin. Minun oli hankala saada minkäänlaista tapaamista ystäväni kanssa sovittua, ja kun se viimein saatiin kalenteriin, ja tärkeä päivä koitti, ystäväni usein peruutti tapaamisen milloin mihinkin syyhyn vedoten. Loppuaikoina osasinkin jo odottaa soittoa ja sovitun tapaamisen perumista.

Ymmärrän, että etenkin suhteen alkuvaiheessa on tilaa vain sille uudelle kumppanille. Mutta eikö edes jotain palaa myös vanhasta elämästä voisi säilyttää? Olen itsekin naimisissa, mutta meillä on kumppanini kanssa edelleen myös omia menoja ja tapaaamisia omien ystävien kanssa. Ei sen toisen kylkeen tarvitse kiinni kasvaa, vaikka naimisissa oltaisiinkin.

6 jatkaa (:

Olen usein pohtinut että miksi ne kaverit jää kun ruvetaan seurustelemaan, itse en koskaan ole kavereita hylännyt vaikka suhteessa olen välillä ollutkin, olen aina pitänyt huolen siitä että jaan aikani tasaisesti kaikkien kanssa. En uskalla ottaa puheeksi tuota yhteisen ajan puutetta ystäväni kanssa, jos hän ajattelisi asiaa niin etten minä halua hänen olevan onnellinen ja suuttuisi minulle, vähän epämääräisiä ajatuksia siitä että mitä tässä pitäisi tehdä :| Meidän piti lähteä matkalle ensi vuonna mutta yllätys yllättys se mies vei paikkani ja nyt he ovat yhdessä lähtemässä minun ehdottamaani paikkaan ja vieläpä hotelliin... katkera olen minä, enkä muutu. 

(Kyseinen pari on siis ollut nyt yhdessä n. 1,5 v joten tuon pahimman kiintymyksen olisi pitänyt mennä ohi jo)

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mielenkiinnosta kysyn tätä, kun joku mainitsi puhuvansa ystävän kanssa joka päivä puhelimessa.. Miten teillä on aikaa ja energiaa näin tiiviiseen yhteydenpitoon? Mulle ystävät on tärkeitä, mutta olen kai sitten jotenkin outo, kun kokisin päivittäisen tai monta kertaa viikossa yhteydenpidon lähinnä ahdistavana.

Sama täällä. Yhteydenpitoa ei tosiaan tarvita päivittäin, eikä viikottain. Mutta, jos ehtii oikeasti tavata ystävää muutaman kerran vuodessa ja sinulla on tasan ne 2 ystävää (muut asuvat ulkomailla), niin hieman yksinäiseksi vetää olon.  Kaiken muun vapaa-ajan olet keskenäsi eli sellaiset 355 päivää vuodessa, vuodesta toiseen. 

Tietysti pois lukien se, että ystävillä ei ole aikaa edes siihen puheluun tai viestiin kuin muutaman kerran vuodessa.

Eli onneksi ei tarvitse sosialisoida päivittäin, mutta ystävien kesken sen ei tarvitsisi myöskään olla se toinen ääripää, jossa kaikki sosiaaliset kanssakäymiset vuoden ajalta voidaan laskea kahden käden sormilla.

Tunnistatteko muut tämän?

"Ois ihana nähdä pitkästä aikaa, istutaanko lauantaina iltaa ja jutellaan kunnolla?"

Ja lauantaina: "Tää meni nyt tosi kivasti kun Nicolla on kaverin polttarit niin mun ei tarvinnut olla yksin."

V-ttu, kiva olla hätävara.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistatteko muut tämän?

"Ois ihana nähdä pitkästä aikaa, istutaanko lauantaina iltaa ja jutellaan kunnolla?"

Ja lauantaina: "Tää meni nyt tosi kivasti kun Nicolla on kaverin polttarit niin mun ei tarvinnut olla yksin."

V-ttu, kiva olla hätävara.

T Ä M Ä

Nämä henkilöt jotka ovat kiinni puolisossa 24/7 heillä ei ole muuta sisältöä elämässä, kun oma puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistatteko muut tämän?

"Ois ihana nähdä pitkästä aikaa, istutaanko lauantaina iltaa ja jutellaan kunnolla?"

Ja lauantaina: "Tää meni nyt tosi kivasti kun Nicolla on kaverin polttarit niin mun ei tarvinnut olla yksin."

V-ttu, kiva olla hätävara.

Löytyy myös muodossa:

"Ois ihana nähdä pitkästä aikaa, istutaanko lauantaina iltaa ja jutellaan kunnolla?"

Ja lauantaina:

- "En mä pääse, kun meidän keittiön pöydästä hajosi jalka ja lähdetään Nicon kanssa ostamaan uutta"

- "En mä pääse, kun Nicon kaverit tuli meille yöksi."

- "En mä pääse, kun Nicolle nousi paha kuume, hoidan sitä täällä"

- "En mä pääse, kun Nicon pitääkin mennä treeneihin ja mä lupasin lähtee mukaan"

- "En mä pääse, kun Nico sai ilmaset leffaliput ja mennään nyt leffaan"

- "En mä pääse, kun Nicon kaveri Toni tarvii apua muutossa ja me mennään sinne."

- "En mä pääse, kun Nicolla onkin vapaapäivä tänään ja me mennään ostoksille."

 

No sen sinkkuajan voi sitten viettää vaikka harrastamalla jotain muuta, etsiä uusia ystäviä, keksiä muuta tekemistä.

Oma onni ei saa olla muista riippuvainen.

Nuorena pitää etsiä uusia tuttavia, luoda verkostoja. Keski-iällä ja vanhempana on vaikea löytää uusia kavereita, mutta jos on tavannut henkilön jo aiemmin, se on kuin vanha kaveri.

Yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan. Moni elää yksin. Toisilla on epäreilumpaa kuin toisilla. Jotkut taas voi kohdata elämänsä rakkauden vasta vanhemmalla iällä. Nuorena nätit voi rupsahtaa. Jotkut taas puhkeaa kukkaan vasta keski-iässä. Olkaa armollisia itselle ja muille.