Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiantuntijan rekrytoija! Mitä haluat kuulla..
05.12.2018 |
..kun kysyt että kerro jotain itsestäsi? Haluatko pehmeitä vastauksia mistä selviää kuka olen, vai enemmän haettavaan työhön liittyvää?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija ei saa kysyä mitään perheeseesi liittyvää.
Joku voi yrittää tuolla kysymyksellä kalastella tietoja.Siitäkin voi päätellä jotain, jos ei mitään perheestään tai taustastaan kerro.
Väärin. Ihmisen yksityiselämä ei millään tavalla liity siihen, onko hän hyvä työntekijä tai ammatissaan pätevä.
Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, vaikka ihminen olisi asunut lastenkodissa ja harrastaisi sm-leikkejä salaseurassa.
Ihme kun jotkut ei osaa erottaa työelämää ja yksityiselämää.
Ei tarvitse tehdä sukuselvitystä tai kertoa salaisista paheistaan mutta jos ei yhtään mitään itsestään kerro muuta kuin ammattitaitonsa on tuo hieman hankalaa. Asiantuntijat tekevät yleensä yhteistyötä ryhmissä, ryhmä toimii sitä paremmin mitä paremmin ihmiset ymmärtävät toisiaan, osaavat tulkita myös "rivien välistä" toisen ajatuksia. Tuollainen jyrkkä "yksityiselämäni ei muille kuulu" on hieman ongelmallinen työyhteisössä, muut juttelevat omista asioistaan, yksi vaikenee eikä ota mihinkään osaa - kuulostaako toimivalta työyhteisöltä? Ja PS itse saa valita mistä puhuu ja mihin kohtaan ottaa kantaa, mutta jos ei puhu elokuvista, teatterista, musiikista, ruokamieltymyksistään, lapsistaan, parisuhteestaan, harrastuksistaan, näkemistään asioista tai ihmisistä tai ilmiöistä tai edes viikonloppuna kokemastaan säästä niin hankalaa on, ei ole sopiva ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
erikoishaastattelija ? mitä helkuttia eikö enää riitä asiantuntija erittäin vaativalla alalla?
meinas kahvit lentää näytölle...
mitä se erikois haastattelee vs tavalliset haastattelijat? sanottaa tunteet kysymyksiksi?
Hän on Pääkokki joten hän on myös Erikoissuperhaastattelija Ruoka-alan yrityksessä. Ja hän päättää. Niin, usko prkl. Minä uskon. Joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaisuus ns. myydä itsesi sille haastattelijalle. Googlailemalla löytyy varmasti hyödyllistä materiaalia avuksi, jos itsensä pitchaaminen tuntuu hankalalta.
Tuo on juuri se kaikkein vastenmielisin asia työhaastattelussa. Sen ei pitäisi olla mitään mielikuvien myymistä, vaan neuvottelutilanne, jossa otatetaan selvää ihmisen taidoista ja kyvyistä toimia haettavassa tehtävässä.
Neuvotteluhan on juuri myyntitilanne!
Hakija myy omaa osaamistaan, yritys myy mahtavaa työpaikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija ei saa kysyä mitään perheeseesi liittyvää.
Joku voi yrittää tuolla kysymyksellä kalastella tietoja.Siitäkin voi päätellä jotain, jos ei mitään perheestään tai taustastaan kerro.
Väärin. Ihmisen yksityiselämä ei millään tavalla liity siihen, onko hän hyvä työntekijä tai ammatissaan pätevä.
Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, vaikka ihminen olisi asunut lastenkodissa ja harrastaisi sm-leikkejä salaseurassa.
Ihme kun jotkut ei osaa erottaa työelämää ja yksityiselämää.
Yksityiselämän hankaluudet heijastuvat työelämään ja vastaavasti työelämän hankaluudet yksityiselämään.
Vierailija kirjoitti:
..kun kysyt että kerro jotain itsestäsi? Haluatko pehmeitä vastauksia mistä selviää kuka olen, vai enemmän haettavaan työhön liittyvää?
Sekä että. Kun yritys palkkaa työntekijää niin yleensä kaksi asiaa ratkaisevat: 1) osaako henkilö tehdä sitä työtä mitä tarjotaan 2) minkälainen työntekijä on ihmisenä eli miten tulee toimeen tiimissä muiden kanssa.
Jos hakija saa molempiin ruksit kyllä-kyllä kilpailee hän nyt muiden kyllä-kyllä hakijoiden kanssa.
Voi tuntua itsestään selvältä mutta "työnhakija" ei "hae" työtä vaan myy itseään työmarkkinoilla. "Työnantaja" taas ei "anna" työtä vaan ostaa osaamista työmarkkinoilta.
Työtä myyvän osapuolen (eli "työnhakijan") on hyvä ymmärtää tämä. Eli sinä joka "haet työtä" et itseasiassa "hae" mitään vaan sinä "myyt" itseäsi paikkaan jossa joku "ostaa" sinun osaamistasi kyseiseen positioon.
Toisinsanoen, "työnhaku" ei ole "hakemista" vaan myyntityötä. Työnantaja ei "anna" työtä vaan ostaa työtä.
Jos sinä osaat myydä itseäsi eli vakuuttaa ostajan siitä, että osaat homman ja kanssasi on kiva tehdä työtä saat paikan eli sinulta ostetaan työtä.
Terminologia kohdalleen niin kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä usko, että sillä kysymyksellä halutaan saada esille mitään tiettyä vastausta. :) Täällä palstalla nyt halutaan antaa ymmärtää, että työhaastattelu on jonkinlainen knoppitehtävä. Siinä joku rekrykonsultti kyselee omituisia knoppikysymyksiä, joihin haastateltavan tehtävänä on antaa oikeat vastaukset ja pitää itsestään kaunisteleva myyntipuhe.
Usko tai älä, mutta suuri osa rekrytoijistakin on ihan ihmisiä. He haluavat kohdata ihmisen ihmisenä. Työhön sopiva asiantuntija voi olla monenlainen, ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kannattaa kuitenkin olla aina avoin ja rehellinen, se auttaa kuitenkin yleensä paljon pidemmälle kuin opeteltu myyntipuhe, joka saa helposti hakijan vaikuttamaan vähän kepulilta. Haastattelijan "ihmissilmä" kehittyy vuosien varrella kyllä hahmottamaan oleellisia asioita ihan tavanomaisessakin keskustelussa.
Edelleenkin työelämässä riittää hyvän työntekijän hyvä työpanos, ei tarvitse olla mikään yli-ihminen. Ei tarvitse kertoa juoksevansa maratoneja ja lukevansa Dostojevskejä. Ihan pakko ei tietenkään ole kertoa itsestään mitään henkilökohtaista. Työhön haetaan kuitenkin työyhteisöön sopeutuvaa ihmistä, joten parempi olisi kuitenkin sujuvasti jotain jutella. Ei sen tarvi olla mitään erikoisempaa, voi vaikka kertoa koiraharrastuksestaan ja siitä, että toivoo voivansa aloittaa työpäivänsä vasta aamuyhdeksältä.
"Kerro jotain itsestäsi" antaa mahdollisuuden kertoa mistä haluaa. Tuoda esiin asioita, joita haluaa tuoda esille. Kysyä jotakin, mikä mietityttää. Samalla se kertoo siitä, miten toinen osaa puhua ja käyttäytyä. Esimerkiksi asiakkaiden kanssa on tärkeää osata jotain ystävällisesti small talkata. Ei se ole niin tärkeää, mitä sanoo - kunhan vaikuttaa ystävälliseltä eikä ihan tuppisuiselta mölöpäältä. Ja jos siinä tilanteessa sattuisi hyytymään, senkin tilanteen voi pelastaa sanomalla, että tällaiset tilanteet ovat minulle vähän vaikeita kun en tiedä mistä aloittaa. Monessa työssä se ujouskaan ei ole este, tiimiin mahtuu monenlaista. Mutta hyödyksi olisi kuitenkin se, jos osaisi kommunikoida avoimesti senkin, ettei nyt osaa kommunikoida. :)
Ja tärkeimpänä neuvona: älä stressaa ja murehdi etukäteen - ole hurmaava ja rehellinen oma itsesi! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelija ei saa kysyä mitään perheeseesi liittyvää.
Joku voi yrittää tuolla kysymyksellä kalastella tietoja.Siitäkin voi päätellä jotain, jos ei mitään perheestään tai taustastaan kerro.
Väärin. Ihmisen yksityiselämä ei millään tavalla liity siihen, onko hän hyvä työntekijä tai ammatissaan pätevä.
Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, vaikka ihminen olisi asunut lastenkodissa ja harrastaisi sm-leikkejä salaseurassa.
Ihme kun jotkut ei osaa erottaa työelämää ja yksityiselämää.Yksityiselämän hankaluudet heijastuvat työelämään ja vastaavasti työelämän hankaluudet yksityiselämään.
Teet kuitenkin täydellisen virheanalyysin, jos kuvittelet että yksityiselämässä on hankaluuksia, jos työntekijää ei kiinnosta yksityiselämäänsä juuri sinulle avata. Siinä voi olla kaikki juuri niin kuin ihminen haluaa, hänestä se vaan ei kuulu työpaikalle.
Toiseksi, kelläpä ei koskaan olisi ollut mitään hankaluuksia elämässään? Kaikilla on, toisilla suurempia ja toisilla pienempiä.
Kolmanneksi, vaikka työnhakija kuinka laveasti ja iloisesti kertoisi yksityiselämästään, ei se tarkoita että hän kertoisi oikeasti kaikkea tai olisi kaikesta edes rehellinen. Eikä edelleenkään se yksityisyydestään vähemmän tarkka ihminen ole työntekijänä välttämättä yhtään sen parempi tai tehokkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko cv ja pöydän ääressä oleva huppariasuinen henkilö samaa säveltä harmonisesti soittava yksikkö vai pelkkää riitasointuja. Kerro jotain itsestäsi.
Ihmettelen todella suuresti näitä rekrytointifirman edustajia / wannabe toimareita, jotka pokkana väittävät että ihminen ei sopeudu työ-yhteisöön jos ei halua paljastaa "edes jotain" yksityiselämästään ja esiintyä edukseen suulaana kaverina.
Edellisissä työpaikoissa muistelen erittäin suurella lämmöllä muutamaa työkaveria, joiden kanssa oli mielettömän helppoa työskennellä. Työt sujui, aina pystyi kysymään tarvittaessa apua, saattoi luottaa että toinen oikeasti tekee mitä sovitaan ja oma-alotteisesti osaa laittaa hommia eteenpäin. Toisesta en edelleenkään 10 vuoden jälkeen tiedä kuin nimen ja asuinpaikkakunnan, toisesta en tiedä sen lisäksi kuin että hänellä on puoliso. Tuntuu pöyristyttävältä ajatella, että he nyt muka olisivat jotenkin "työporukkaan sopeutumattomia", "friikkejä" tai "heillä on jotain ongelmia yksityiselämässä". Oikeasti, jotenkin kieroutunutta tämä joidenkin rummuttama systeemi, jossa puheliaisuus ajaa automaattisesti ammattitaidon ohitse. Toki puhelias ja avoin voi olla erittäin ammattitaitoinen, mutta kun loppujen lopuksi nuo ominaisuudet kertovat vain persoonasta, ei ammattitaidosta. Osa esiintyvistä ihmisistäkin osaavat olla todella sulkeutuneita omasta siviilielämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rekrytoin työntekijöitä isoon firmaan ja itse koen "kerro jotain itsestäsi" -kysymyksen tarjoavan haastateltavalle mahdollisuuden tuoda esiin jotain mitä ei ole vielä sivuttu tai mitä hän haluaa painottaa haastattelussa. Toiselle se liittyy osaamiseen, toiselle luonteenpiirteisiin, joku ehkä haluaa korostaa jotain aikaisempaan työ/opiskelu-uraansa liittyvää. Joku haluaa vielä erikseen mainita omasta luonteestaan tai menee vähän lukkoon koko kysymyksestä.
Kysymys tuo itselleni vahvistusta siihen millaista ihmistä olen mahdollisesti palkkaamassa. Oikeaa/väärää vastausta ei ole
Me ei käytetä mitään HR:ää. Ilmoitus alan verkkosivuille ja sitten katsotaan porukalla ketä kutsutaan haastatteluun. Hakijoista on muuten valtaosa kiinalaisia ja niistä ei haastatella ketään ellei ole ollut länsimaisessa firmassa töissä.
Haastateltavat saa kertoa mitä ne on tehnyt ja sitten me kysellään tietääkö ne muutenkin jotain. Illalla käydään vielä syömässä ja jutellaan niitänäitä eli varmistetaan, että tyyppi on sosiaalisesti täyspäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HR-ihmisten mielipiteet kannattaa ottaa varauksella, suurin osa korkeintaan tradenomeja ja ymmärrys asioista ei ole kaksinen. Toki omasta mielestään ovat vähintään psykiatrin koulutuksen ja taidot omaavia.
Vierailija kirjoitti:
Tilaisuus ns. myydä itsesi sille haastattelijalle. Googlailemalla löytyy varmasti hyödyllistä materiaalia avuksi, jos itsensä pitchaaminen tuntuu hankalalta.
Juuri näin. Kyseessä on oman itsen pitchaus. Myyntipuhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..kun kysyt että kerro jotain itsestäsi? Haluatko pehmeitä vastauksia mistä selviää kuka olen, vai enemmän haettavaan työhön liittyvää?
Sekä että. Kun yritys palkkaa työntekijää niin yleensä kaksi asiaa ratkaisevat: 1) osaako henkilö tehdä sitä työtä mitä tarjotaan 2) minkälainen työntekijä on ihmisenä eli miten tulee toimeen tiimissä muiden kanssa.
Jos hakija saa molempiin ruksit kyllä-kyllä kilpailee hän nyt muiden kyllä-kyllä hakijoiden kanssa.
Voi tuntua itsestään selvältä mutta "työnhakija" ei "hae" työtä vaan myy itseään työmarkkinoilla. "Työnantaja" taas ei "anna" työtä vaan ostaa osaamista työmarkkinoilta.
Työtä myyvän osapuolen (eli "työnhakijan") on hyvä ymmärtää tämä. Eli sinä joka "haet työtä" et itseasiassa "hae" mitään vaan sinä "myyt" itseäsi paikkaan jossa joku "ostaa" sinun osaamistasi kyseiseen positioon.
Toisinsanoen, "työnhaku" ei ole "hakemista" vaan myyntityötä. Työnantaja ei "anna" työtä vaan ostaa työtä.
Jos sinä osaat myydä itseäsi eli vakuuttaa ostajan siitä, että osaat homman ja kanssasi on kiva tehdä työtä saat paikan eli sinulta ostetaan työtä.
Terminologia kohdalleen niin kyllä se siitä.
Hyvin väännetty rautalangasta.
Ihmettelen vain sitä, miksi tämä fakta on saanut niin alapeukkuja?
Ohis
Ne vastavalmistuneet, jotka kertovat heti haluavansa tulevaisuudessa pyrkiä pomon paikalle ovat huonoja valintoja.
Ne eivät ole kiinnostuneita siitä työstä, joihin tekijää haetaan. Työssä ne pyrkivät painamaan muita ja nostamaan itseään. Lipovat oikeita ihmisiä. Myrkyttävät työyhteisöä. Ei jatkoon.
Ei. Teitä ei pidetä oikealla tavalla kunnianhimoisina. Ei todellakaan.
Älkää myöskään kertoko opiskelleenne johtamista, jos ei johtajaa haeta.
Kisuttelija kirjoitti:
HR-ihmisten mielipiteet kannattaa ottaa varauksella, suurin osa korkeintaan tradenomeja ja ymmärrys asioista ei ole kaksinen. Toki omasta mielestään ovat vähintään psykiatrin koulutuksen ja taidot omaavia.
Työskentelen isossa kansainvälisessä yhtiössä. Meillä haastettelut tekee suoraan sen tiimin päällikkö, jossa valittu henkilö tulee työskentelemään. Soveltuvuustestit ostetaan ulkopuoliselta firmalta, jossa on psykologeja testaamassa soveltuvuutta. Soveltuvuustestit tehdään vasta siinä vaiheessa, kun hakijoista on valittu tehtövään sopivimmat.
Kisuttelija kirjoitti:
HR-ihmisten mielipiteet kannattaa ottaa varauksella, suurin osa korkeintaan tradenomeja ja ymmärrys asioista ei ole kaksinen. Toki omasta mielestään ovat vähintään psykiatrin koulutuksen ja taidot omaavia.
Psykiatri on mielenterveysongelmien hoitoa varten, rekryhommissa käytetään psykologeja. Nekin yleensä ostopalveluna yrityksen ulkopuolelta. Meillä ei HR haastattele hakijoita.
Alue: Aihe vapaa
Epäilemättä ...
Itse asiassa jos olisit todellinen aivoilla varustettu esimies, tietäisit kyllä että se ei ole friikin merkki jos ei ole kiinnostunut kertomaan yksityiselämästään kaikille, tietäisit että käytännössä työpanos ja työtaito merkitsee ja ettei päteviä tekijöitä ole aina jonossa. Mutta ei se mitään, jatka haaveilua esimiehenä toimimisesta. Kaikilla meillä on hyvä olla haaveita, vaikka joillakin ne ovat epärealistisempia kuin toisilla.