Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, ettei pysty hyväksymään jotakin?
05.12.2018 |
Mikä auttaisi hyväksymään sen asian, ettei ehkä koskaan elämässään tule täysin pääsemään joistain asioista yli? Vuodet ovat vierineet, mutta tietyt asiat vaivaavat edelleen, vaikka olen saanut ammattiapuakin.
Kommentit (37)
En osaa sanoa, kun olen päässyt kaikesta yli.
Olen todennut että menneisyydessä vellominen on täysin turhaa, koska menneisyyttä ei voi kukaan muuttaa.
Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuuden suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kun olen päässyt kaikesta yli.
Olen todennut että menneisyydessä vellominen on täysin turhaa, koska menneisyyttä ei voi kukaan muuttaa.
Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuuden suunta.
Hyödytön kommentti minulle. Olisit voinut jättää tuon välistä.
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Ehkä se vaatii aikaa...sitä että lakkaat yrittämästä hyväksyä väkisin jotain mitä et ole vielä valmis hyväksymään. Älä kiellä mitään tunteita tai ajatuksia itseltäsi tai arvostele niitä valiten "huonot" ja "hyvät" vaan tarkastele niitä kaikkia, mutta älä ota niitä osaksi itseäsi. Ota silti vastuu ajatuksistasi ja vaikka et voikaan valita mitä ajattelet, tiedä että voit valita ajatuksesi. Mieti miten haluaisit asioihin suhtautua ja mitä pieniä tekoja olisit valmis ottamaan muutoksen aikaan saamiseksi. Pohdi mitä sussa pitäisi tapahtua, jotta olisit valmis hyväksymään asiat joita et halua tai voi muuttaa ja pyri muuttamaan aina se minkä voit.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Mikä tässä oikein auttaisi? Olen kohdannut julmaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä. En pysty unohtamaan näitä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vaatii aikaa...sitä että lakkaat yrittämästä hyväksyä väkisin jotain mitä et ole vielä valmis hyväksymään. Älä kiellä mitään tunteita tai ajatuksia itseltäsi tai arvostele niitä valiten "huonot" ja "hyvät" vaan tarkastele niitä kaikkia, mutta älä ota niitä osaksi itseäsi. Ota silti vastuu ajatuksistasi ja vaikka et voikaan valita mitä ajattelet, tiedä että voit valita ajatuksesi. Mieti miten haluaisit asioihin suhtautua ja mitä pieniä tekoja olisit valmis ottamaan muutoksen aikaan saamiseksi. Pohdi mitä sussa pitäisi tapahtua, jotta olisit valmis hyväksymään asiat joita et halua tai voi muuttaa ja pyri muuttamaan aina se minkä voit.
Minun on vaikea hyväksyä omaa vihaani. Sitä on paljon.
Komppaan nelosta. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan hyväksyä. Sen voit antaa itsellesi, että pääset asiasta yli ja eteenpäin.
Asioiden hyväksyminen ja anteeksianto ovat vahvasti yliarvostettuja. Ei ihmisen tarvitse elää katkerana, vajaana tai jotain asiaa vatvoen, vaikka ei jotain hyväksyisikään tai antaisi anteeksi. Toivottavasti et kuitenkaan enää vatvo sitä asiaa, vaan pystyt jättämään sen taka-alalle ja antaa sen vain kulkea mukana huomaamattomana, vain välillä asiaa pohtien. Aina vaan vähemmän ja siten, että se ei kohta enää paina sinua - toteat vaan, että näin kävi, en hyväksy sitä, se siitä. Koska muuttamaan sitä asiaa et enää pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksy vihasi, sinulle on tehty väärin ja rajojasi rikottu. Näin pääset vihavaiheen yli etkä jää siihen jumiin.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan nelosta. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan hyväksyä. Sen voit antaa itsellesi, että pääset asiasta yli ja eteenpäin.
Asioiden hyväksyminen ja anteeksianto ovat vahvasti yliarvostettuja. Ei ihmisen tarvitse elää katkerana, vajaana tai jotain asiaa vatvoen, vaikka ei jotain hyväksyisikään tai antaisi anteeksi. Toivottavasti et kuitenkaan enää vatvo sitä asiaa, vaan pystyt jättämään sen taka-alalle ja antaa sen vain kulkea mukana huomaamattomana, vain välillä asiaa pohtien. Aina vaan vähemmän ja siten, että se ei kohta enää paina sinua - toteat vaan, että näin kävi, en hyväksy sitä, se siitä. Koska muuttamaan sitä asiaa et enää pysty.
Viisasta pohdintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy vihasi, sinulle on tehty väärin ja rajojasi rikottu. Näin pääset vihavaiheen yli etkä jää siihen jumiin.
Tämä. Ilmeisesti kuitenkaan et syyllistä itseäsi siitä, mitä sinulle on tehty, mikä on tärkeä asia. Jos tilanne edelleen sotkee ja hajottaa mieltäsi, suosittelen hakeutumaan uudelleen ammattiavun piiriin. Terapeuttejakin on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy vihasi, sinulle on tehty väärin ja rajojasi rikottu. Näin pääset vihavaiheen yli etkä jää siihen jumiin.
Mikä tässä parhaiten auttaisi? Koen syyllisyyttä inhottavista ja vihamielisistä ajatuksista. Läheiset kehottavat ymmärtämään jne., mutta itse haluaisin vain toisinaan polttaa kaikki muistot menneisyydestä tuhkaksi ja heittää ne tyhjyyteen. Elämässä on tapahtunut pahoja asioita, joiden muisto ei jätä minua rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Sanoisin varmaankin samaa. Ja tuo on muuten mielenkiintoinen prosessi käydä läpi. Olen ap itse samassa tilanteessa ja pohtinut tänä vuonna ihan samoja: kuinka hyväksyä että ei pysty hyväksymään. Kun joutuu kokemaan jotain todella suuria vääryyksiä ja vastoinkäymisiä, niin koko maailmankuva voi muuttua pysyvästi, ja sitten llöytääkin itsensä tämän kysymyksen ääreltä. Se on yksinäinen tilanne ja tunne, ja edessä näkyy vain tuntematon tulevaisuus. On ikään kuin kahden eri maailman rajalla, odottamassa miten käy. Pystyykö hyväksymään ja mitä vai tarviiko edes hyväksyä ja entä sitten? Toivoton sinulle joka tapauksessa tsemppiä ap, ja haluan sanoa että uskon sinuun ja kykyysi ratkaista tuo dilemma vielä joku kaunis päivä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy vihasi, sinulle on tehty väärin ja rajojasi rikottu. Näin pääset vihavaiheen yli etkä jää siihen jumiin.
Tämä. Ilmeisesti kuitenkaan et syyllistä itseäsi siitä, mitä sinulle on tehty, mikä on tärkeä asia. Jos tilanne edelleen sotkee ja hajottaa mieltäsi, suosittelen hakeutumaan uudelleen ammattiavun piiriin. Terapeuttejakin on monenlaisia.
Pääosin en syyllistä, mutta välillä näitäkin ajatuksia hiipii joskus mieleen. Käyn terapiassa, mutta kaikilta osin emme ole terapeutin kanssa samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Sanoisin varmaankin samaa. Ja tuo on muuten mielenkiintoinen prosessi käydä läpi. Olen ap itse samassa tilanteessa ja pohtinut tänä vuonna ihan samoja: kuinka hyväksyä että ei pysty hyväksymään. Kun joutuu kokemaan jotain todella suuria vääryyksiä ja vastoinkäymisiä, niin koko maailmankuva voi muuttua pysyvästi, ja sitten llöytääkin itsensä tämän kysymyksen ääreltä. Se on yksinäinen tilanne ja tunne, ja edessä näkyy vain tuntematon tulevaisuus. On ikään kuin kahden eri maailman rajalla, odottamassa miten käy. Pystyykö hyväksymään ja mitä vai tarviiko edes hyväksyä ja entä sitten? Toivoton sinulle joka tapauksessa tsemppiä ap, ja haluan sanoa että uskon sinuun ja kykyysi ratkaista tuo dilemma vielä joku kaunis päivä!
Kiitos paljon, voimia myös sinulle omaan psyykkiseen työhösi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Mikä tässä oikein auttaisi? Olen kohdannut julmaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä. En pysty unohtamaan näitä kokemuksia.
Auttaisiko korvaavat kokemukset? Onko tällä hetkellä ihmissuhteita, joissa voi tuntea olonsa hyväksytyksi ja rakastetuksi?
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, kun olen päässyt kaikesta yli.
Olen todennut että menneisyydessä vellominen on täysin turhaa, koska menneisyyttä ei voi kukaan muuttaa.
Ainoa mihin voi vaikuttaa on tämä hetki ja tulevaisuuden suunta.
Tätä sanotaan hyödyttömäski, mutta näinhän se on.
Kaikki mindfulnessit ja meditoinnit perustuvat juuri viimeksi mainittuun: meillä on vain tämä hetki. Tulevaisuus ei ole vielä tullut. Menneisyydessä on tapahtunut jotain, mutta mennyttä ei ole enää olemassa. On vain muistikuva menneestä.
Ja tämä hetki, juur nyt, kun näpyttelen padia ja juon kahvia, on hyvä.
Minusta aika kohtuutonta läheisiltä odottaa, että pitäisi vaan unohtaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kyllä sinä saat surra sitä, että sinulle tapahtui niin. Saat olla vihainen siitä, että sinulle tehtiin niin. Saat olla pettynyt siitä, että elämäsi on tuollaista.
Mutta muista päästää noista ajallaan irti. Eli koe ja elä läpi, mutta älä ruoki ja lietso. Ja tulee päivä, kun ne eivät satu enää niin paljon ja jaksat iloita vapaammin.
Itse asiassa rajojasi on rikottu aiemmin ja läheisesi rikkovat niitä taas sanelemalla sinulle oikeaa reagointitapaa. Älä anna heille niin paljon painoarvoa vaan kuuntele itseäsi ja vaali rajojasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Mikä tässä oikein auttaisi? Olen kohdannut julmaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä. En pysty unohtamaan näitä kokemuksia.
Auttaisiko korvaavat kokemukset? Onko tällä hetkellä ihmissuhteita, joissa voi tuntea olonsa hyväksytyksi ja rakastetuksi?
On, mutta siitä huolimatta menneisyys herättää edelleen paljon vaikeita tunteita. Ja epäluottamusta ihmisiä kohtaan on edelleen todella paljon, myös läheisissä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, ettet pysty hyväksymään.
Mikä tässä oikein auttaisi? Olen kohdannut julmaa kohtelua ja välinpitämättömyyttä. En pysty unohtamaan näitä kokemuksia.
Ala vaikka hammasta purren sanoa ääneen jotain tähän tyyliin:
Annan niille (luettele jos tahdot) anteeksi, vaikken tunne niin, annan kuitenkin, sillä en enää halua heidän sitovan minua anteeksiantamattomuudesta johtuvaan vihaan ja semmoisiin tunteisiin.
On yllättävää kuinka tuo toimii jos olet tosissasi. Annathan myös itsellesi anteeksi ja Jumalalle mikäli hän kuvioon kuuluu.
Voit pyytää apua myös seurakunnista kriisikeskuksista jne, ensimmäinen askel vain on tuo, oma halu antaa anteeksi. Halu saada elämä ilman katkeruutta ja kipua.
Vinkkejä muilta vastaavien mietteiden kanssa painineilta?