Miten lisää rauhallisuutta lapsiperheaamuihin?
Perheessämme on kaksi alle kouluikäistä lasta ja olem yrittänyt tehdä aamuista rauhallisia, on tarkat rutiinit ja aikaa jne. sekä yritän pysyä lempeänä ja myönteisenä, vaikka aikataulut meinaisivat k*sta, mutta siltikin _aina_ vähintään jompikumpi aloittaa hirveän kiukuttelun ja huudon kesken aamutoimien. Mikä ihme noihin aamuihin auttaisi vielä?
Yleensä lapset heräävät noin 50 minuuttia ennen ovesta ulos lähtöä ja merkittävä osa aamusta menee pelkkään herättelyynkin, vaikka menemmekin ajoissa nukkumaan (noin klo 20:30 tai viimeistään klo 21 ja herätys on noin klo 6:30).
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI illalla valmiiksi ja aamulla vain tasaisen ripeästi homma eteenpäin kuin juna. Eli ei mitään pysähdyksiä, lötköttelyjä tms joiden aikana voi alkaa tulla kohtauksia. Ripeä lempeä selkeä tahti niin ettei lapset edes tajua kun ovat jo ulkona.
Puoli tuntia korkeintaan.
NÄIN meillä selvittiin vuosikaudet.
Ideana hyvä, tosin meillä menee siten, että kun hoputtelen toista, niin toinen saattaakin lötkötellä sillä välin ja esim. mennä takaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI illalla valmiiksi ja aamulla vain tasaisen ripeästi homma eteenpäin kuin juna. Eli ei mitään pysähdyksiä, lötköttelyjä tms joiden aikana voi alkaa tulla kohtauksia. Ripeä lempeä selkeä tahti niin ettei lapset edes tajua kun ovat jo ulkona.
Puoli tuntia korkeintaan.
NÄIN meillä selvittiin vuosikaudet.
Ideana hyvä, tosin meillä menee siten, että kun hoputtelen toista, niin toinen saattaakin lötkötellä sillä välin ja esim. mennä takaisin nukkumaan.
No kaksi meilläkin on. Ei vaan saa antaa oman otteen herpaantua.
1
Eikä hoputella, vaan ihan vaan vedät eteenpäin. Rauhallisesti mutta jämäkästi. Aina askelen edellä lapsia, juuri kun edellinen vaihe loppumassa, aloitetaan heti seuraava. Lasten ei tartte ajatella, eikä siis myöskään hepuloida.
1
Mulla ei ole mitään ratkaisua ongelmaasi, mutta kommentoin että kuvailemasi kaltaiset aamut kuulostaa maanpäälliseltä helvetiltä näin lapsettoman aamu-unisen korvin. Mulla ei kestäisi hermo yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ratkaisua ongelmaasi, mutta kommentoin että kuvailemasi kaltaiset aamut kuulostaa maanpäälliseltä helvetiltä näin lapsettoman aamu-unisen korvin. Mulla ei kestäisi hermo yhtään.
Ymmärrän kyllä. Venymistä tämä on vaatinut ja nykyään menee rutiinilla, mutta ne raivarit ym. ovat vain raskaita aina. Itse olen luontaisesti aamu-uninen myös (vaikka olisin nukkunut tarpeeksikin).
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään ratkaisua ongelmaasi, mutta kommentoin että kuvailemasi kaltaiset aamut kuulostaa maanpäälliseltä helvetiltä näin lapsettoman aamu-unisen korvin. Mulla ei kestäisi hermo yhtään.
Mikä näitä ihmisiä riivaa, joiden on pakko tulla kertomaan joka ketjuun, miltä tämä asia juuri MINUSTA tuntuu, vaikkei ketju liittyisi heihin mitenkään. Varmasti samaa porukkaa, jotka aina oikeassakin elämässä kääntävät kaikki keskustelut itseensä. Suosittelen harjoittelemaan sosiaalisia taitoja ja miettimään, miksi juuri ne omat tunteet pitää aina vetää kaiken keskiöön.
KAIKKI illalla valmiiksi ja aamulla vain tasaisen ripeästi homma eteenpäin kuin juna. Eli ei mitään pysähdyksiä, lötköttelyjä tms joiden aikana voi alkaa tulla kohtauksia. Ripeä lempeä selkeä tahti niin ettei lapset edes tajua kun ovat jo ulkona.
Puoli tuntia korkeintaan.
NÄIN meillä selvittiin vuosikaudet.