Mykkäkoulua 7-vuotiaalle.
Mulla meni tänään hermot meidän ekaluokkalaisen kanssa, kun se sanoo joka asiaan vastaan ja inttää inttämistään, että syy on aina meissä muissa. Kun sanon, että pitää panna takki, niin vastaus on ei. Hetken päästä se on menossa ulso pelkässä paidassa ja väittää että ei kukaan ole sanonut mitään takista. Kun toistan käskyn alkaa kiukuttelu ja itkun vääntö. Tätä samaa on koko aamu ja joka aiheesta. Ja siinä sivussa nälvii pikkuveljelle niin, että saa tämänkin pahalle tuulelle.
Kuten sanottua, mulla loppui kärsivällisyys ja ilmoitin, että enää en jaksa puhua hänelle nätisti kun aina saan vain ilkeilyä takaisin, ja siksi en aio puhua mitään. Hiljaisuuden vallitessa saatoin koulutien alkuun enkä edes heippoja sanonut. Lapsellistako? No kyllä varmaan eikä ainakaan helpottanut omaa oloa yhtään. Mutta miten saisin illan sujumaan paremmin? Vai jatkanko mykkoulua vielä pari päivää jos se sitten tajuaisi, etten minäkään kaikkea kestä?
Kommentit (4)
kaikenlaista ilman että itse alennumme heidän tasolleen...
ihan hyvin. Mutta sitten kun poika saa tämän kiukkuvaihteen päälle, sitä ei saa poikki millään. Illalla hän voi olla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hedelmällistä keskustelua asiasta on vaikea aloittaa. Poika joko hermostuu uudelleen ja kiistää kaiken, tai kohauttelee vain olkapäitään. 7 v. on kuitenkin jo sen verta iso, että toivoisi hänen vähän ymmärätävän, ettei vanhemmatkaan aina jaksa sitä huonoa käytöstä katsella hymysuin. Toki kotona saa purkaa paineita eikä tarvitse samalla tavalla tsemppiä kuin koulussa, mutta rajansa silläkin. Tai ainakin näin toivoisin. Mulla on ollut tosi raskaita päiviä töissä, mies paljon poissa ja kuopuksella korvatulehdus - ja sitten vielä pitäisi jaksaa koulualaista joka paiskoo lautasia, koska joutuu odottamaan että pikkuveli saa ensin ketsuppia...
Kyllä mä illalla taas tsempin ja juttelen ja halailen ja tuen, mutta tänä aamuna en kerta kaikkiaan jaksanut. Enkä luultavasti jaksa jatkossakaan näissä tilanteissa, olen hyvin äkkipikainen ja kärsimätön luonne ja jo se että en ala huutaa on minulle ponnistus. Tyyni aikuisuus kaikissa olosuhteissa ei taida multa sujua koskaan...
6-7-vuotiaille tulee uudestaan uhmavaihe eskarissa tai ekaluokalla. Ehkä kyse on vain siitä ja se kyllä menee ohi aikanaan, sitten tuleekin muutaman vuoden seesteinen kausi ennen murrosikää :-)
Jos tämä aamu on tavallaan poikkeus, niin olisiko koulussa tai kavereiden kanssa tapahtunut jotakin, mikä vaivaa lasta... Kyllähän sitä itsekin purkaa pahaa oloa mitä ihmeellisemmällä tavalla, kun joku asia vaivaa...
Mutta jos tuo on " normaalia" lapseltasi, niin ehkäpä kannattaisi yrittää saada niitä asioita perille hyvällä ;) Ei aina vaan sitä kieltoa ja naputusta vaan vaikkapa kehuen, olemalla esimerkkinä pienemmille sisaruksille jne.