Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikävien asioiden kelaaminen ja nukahtaminen
03.12.2018 |
Herään melkein joka yö. Valvon useita tunteja, koska nukahtamista estää mieleen pulpahtavat ikävät asiat juuri kun on nukahtamassa. Säpsähdän sitten taas kokonaan hereille, valvon, sitten alkaa taas väsyttämään ja sama toistuu. Tässä syksyn mittaan on tapahtunut muutamia hyvin ikäviä asioita joita mietin. Ennen ei ollut tällaista. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (21)
Nostan. Huonosti nukuttu yö taas takana ja varmaan tulossakin. Hereillä olen yleensä klo 02-05. Muilla tällaisia kokemuksia? Mikä on auttanut? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku lievä unilääke, joka ei niinkään auta nukahtamista, mutta pitää yllä tasaisen unen? Enpä muuten tiedä. Tästä kärsitään myös meillä - en minä, mutta yksi perheenjäsen. Hän ei suostu syömään mitään lääkkeitä levottomuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Joku lievä unilääke, joka ei niinkään auta nukahtamista, mutta pitää yllä tasaisen unen? Enpä muuten tiedä. Tästä kärsitään myös meillä - en minä, mutta yksi perheenjäsen. Hän ei suostu syömään mitään lääkkeitä levottomuuteensa.
Joskus otan melatoniinia, pitkävaikutteista. Ei oikein mainittavaa apua. En oikein osaa sanoa onko niinkään levottomuudesta kyse, päivisin olen ihan ok eikä touhutessa nämä asiat niin vaivaa. Nukahtamaankin pystyn ihan hyvin. Yöllä sitten herätessä on eri juttu. Ap
Terapia? Masennus? Unessa käsittelet vaikeita asioita, joten en kokisi tuota kokonaan huonoksi.
Minulla on ollut tuo ongelma jo viisi vuotta. Nukun varmaan 3h yössä yhteensä, välillä on kausia, jolloin valvon kokonaan joka toisen yön.
Psykologilla paljon käyty, verikokeet otettu, akupunktiota kokeiltu, lisäksi nämä yleiset ennen nukahtamista: ei puhelinta, ei telkkaria, liiku, älä liiku, syö, älä syö. Ei toimi mikään.
Hetkellisen avun olen saanut mielialalääkkeistä, mutta unettava vaikutus hävinnyt pian.
Diagnoosina vain ei-elimellinen unettomuus.
En osaa siis auttaa, kun en itsekään tiedä miten. Tsemppiä kuitenkin ja mene lääkäriin. Vie oikeasti kaikki mehut kun pääse jatkumaan vuosia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia? Masennus? Unessa käsittelet vaikeita asioita, joten en kokisi tuota kokonaan huonoksi.
Surutyötä käyn läpi. Jo tämäkin tuntuu jotenkin auttavan, että kirjoitan tänne. Ehkä joku terapia olisi paikallaan, toisaalta ajattelen, että tämäkin vaihe kuuluu siihen suremiseen ja menee itsestään ohitse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitä itsellesi joku positiivinen juttu, jota voit kelailla. Se voi olla joku tapahtuma, elokuva, kirja, oma keksitty tarina tai mikä tahansa. Itselläni oli jo lapsena tapana kehitellä omia tarinoita nukahtamisaikaan. Juonen kehittely vaatii sen verran ajatusta, ettei samalla pysty ajattelemaan ikäviä asioita.
Stressihormoni herättää aamuyöstä.
Kirjoitat käsin paperille kolme kivaa asiaa kuluneesta päivästä ja sitten suljet silmät ja alat nukkua. Jos kelaat huolia juuri ennen nukahtamista, se vahvistaa niitä hermoratoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressihormoni herättää aamuyöstä.
Kirjoitat käsin paperille kolme kivaa asiaa kuluneesta päivästä ja sitten suljet silmät ja alat nukkua. Jos kelaat huolia juuri ennen nukahtamista, se vahvistaa niitä hermoratoja.
En yleensä kelaile näitä asioita ennen nukahtamista. Katson tabletilta jotain sarjaa tai selaan redditiä tms ja nukahdan helposti. Se on ne aamuyön tunnit joka saa nämä ajatukset pyörimään päässä. Ap
Mitä teet herättyäsi yöllä? Väänteletkö käsiä, että voivoi kun taas pitää valvoa?
Mitä jos pitäisitkin itsellesi lempeää ja hyvää seuraa. Että nyt surraan, muistellaan sitä menetettyä yhteyttä ja leikitään, että se vallitsee yhä. Kuppi kaakaota kouraan ja luet vaikka kasvikirjaa. Silittelet itseäsi ja juttelet surusi kohteelle, miten olisit halunnut asioiden menevän. Jos itkettää, itket. Ja jatkat.
Eli, älä stressaa. Kun surraan niin sitten surraan, kunniaksihan se on eikä mikään häpeä. Että olet suremaan kykenevä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet herättyäsi yöllä? Väänteletkö käsiä, että voivoi kun taas pitää valvoa?
Mitä jos pitäisitkin itsellesi lempeää ja hyvää seuraa. Että nyt surraan, muistellaan sitä menetettyä yhteyttä ja leikitään, että se vallitsee yhä. Kuppi kaakaota kouraan ja luet vaikka kasvikirjaa. Silittelet itseäsi ja juttelet surusi kohteelle, miten olisit halunnut asioiden menevän. Jos itkettää, itket. Ja jatkat.Eli, älä stressaa. Kun surraan niin sitten surraan, kunniaksihan se on eikä mikään häpeä. Että olet suremaan kykenevä ihminen.
En hirveästi stressaa valvomista, koska yleensä ei ole tiedossa aikaista ylösnousua. Luen, katson sarjaa, nettaan. Joskus vaan ajattelen asioita. Se ongelma on siinä hetkessä, kun laitan kirjan/tabletin pois, ja asetun nukkumaan. Juuri kun uni on tulossa, ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta, näen silmissäni taas jonkun näistä surullisista jutuista, tai muistan jonkun asian joka jäi sanomatta tms, sitten sydäntä ja vatsaa ikäänkuin kouraisee ja uni on taas tiessään. Tuntuu siis ihan sellainen tunne kuin joskus kun pelästyy oikein jotain juttua. Ap
Tuossa tilassa palauttavin uni tapahtuu usein aamulla eli noin klo 6-9. On ihan "normaalia" valvoa hetki aamuyöllä. Toki jos sinulla on pakkoherätys töihin, olet ongelmissa.
Minulla surun pahin vaihe kesti vuoden ja sitten vielä väheni vähenemistään aika hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ongelmaa auttaa se, jos jotenkin käsittelisit surua kaikkine pelkoineen ja tuntemuksineen aktiivisemin ollessasi hereillä? Minusta vaikuttaa, että tapat aikaa ja turrutat itseäsi noilla neteillä ja lukemisilla. Ja alitajunta hätääntyy, kun tässähän pitäisi nyt huolta kantaa ja tyyppi vaan löhöö.
Sitten se alitajunta jurputtaa aikansa, kunnes menettää hermonsa juuri kun olet nukahtamassa, että ei tässä nyt sentään maate mennä kun talokin on tulessa. Ja potkaisee sinut hereille.
Kärsin samasta vaivasta stressaavissa elämäntilanteissa. Kärsin myös traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka vaikuttaa tosi paljon siihen, että elimistö menee hälytystilaan herkästi, ja sitten on mahdotonta nukahtaa.
Joten maadoitan itseäni terapeutin vinkeillä, ja itse olen keksinyt vielä toimivamman konstin: mietin, mitä joku arvostamani, viisas ja järkevä ihminen tekisi tässä tilanteessa? Hän nukkuisi, ja miettisi asioita virkeänä päivänvalossa, jolloin niille voi tehdäkin jotain.
Hassua ehkä, mutta on auttanut nukahtamaan uudestaan. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilassa palauttavin uni tapahtuu usein aamulla eli noin klo 6-9. On ihan "normaalia" valvoa hetki aamuyöllä. Toki jos sinulla on pakkoherätys töihin, olet ongelmissa.
Minulla surun pahin vaihe kesti vuoden ja sitten vielä väheni vähenemistään aika hitaasti.
Kiitos kommentistasi. Joo, tosiaan tuota pakkoherätystä ei ole yleensä. Tässä on vasta kolmisen kuukautta kulunut ja tätä unettomuusjuttua noin kuukauden verran. Tämä varmaan helpottaa ajan myötä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmaa auttaa se, jos jotenkin käsittelisit surua kaikkine pelkoineen ja tuntemuksineen aktiivisemin ollessasi hereillä? Minusta vaikuttaa, että tapat aikaa ja turrutat itseäsi noilla neteillä ja lukemisilla. Ja alitajunta hätääntyy, kun tässähän pitäisi nyt huolta kantaa ja tyyppi vaan löhöö.
Sitten se alitajunta jurputtaa aikansa, kunnes menettää hermonsa juuri kun olet nukahtamassa, että ei tässä nyt sentään maate mennä kun talokin on tulessa. Ja potkaisee sinut hereille.
Hyviä pointteja. Olen ajatellut samaa asiaa, että tukahdutanko tunteitani ja siitä johtuu nämä jutut. Jotain tuon suuntaista tässä voi olla taustalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samasta vaivasta stressaavissa elämäntilanteissa. Kärsin myös traumaperäisestä stressihäiriöstä, joka vaikuttaa tosi paljon siihen, että elimistö menee hälytystilaan herkästi, ja sitten on mahdotonta nukahtaa.
Joten maadoitan itseäni terapeutin vinkeillä, ja itse olen keksinyt vielä toimivamman konstin: mietin, mitä joku arvostamani, viisas ja järkevä ihminen tekisi tässä tilanteessa? Hän nukkuisi, ja miettisi asioita virkeänä päivänvalossa, jolloin niille voi tehdäkin jotain.
Hassua ehkä, mutta on auttanut nukahtamaan uudestaan. Tsemppiä ap!
Kiitos tsempeistä ja vinkeistä, arvostan ❤️
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ongelmaa auttaa se, jos jotenkin käsittelisit surua kaikkine pelkoineen ja tuntemuksineen aktiivisemin ollessasi hereillä? Minusta vaikuttaa, että tapat aikaa ja turrutat itseäsi noilla neteillä ja lukemisilla. Ja alitajunta hätääntyy, kun tässähän pitäisi nyt huolta kantaa ja tyyppi vaan löhöö.
Sitten se alitajunta jurputtaa aikansa, kunnes menettää hermonsa juuri kun olet nukahtamassa, että ei tässä nyt sentään maate mennä kun talokin on tulessa. Ja potkaisee sinut hereille.
Minusta taas se on ihan luonnollinen ja hienokin suojareaktio, jos tapahtuma on ollut liian rankka. Eli sitä tekee jotain sijaistoiminta, jotta mieli saisi levätä eikä menisi liian ahdistuneeksi ja sitten pala kerrallaan nousee mieleen voimien mukaan. Suru valitettavasti ottaa aikansa eikä sitä voi urakoida.
Toki pitää tarkkailla itseään, ettei jää liiaksi jumiin asioiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Auttaisiko jos ennen nukkumaan menoa kirjoittaisit asiat paperille? Varaa vaikka puoli tuntia ajatteluun ja kirjoittamiseen.