Äitini on maailman itsekeskeisin ihminen

Lapsuudessani meidän perheeseen kuului isä, äiti ja kolme lasta. Äidin tila perheestämme oli yli 90%. Äiti päätti ja äiti määräsi. Äiti päätti mitä lapset tekee, harrastaa, sanoo, pukeutuu yms. Äiti päätti mitä isä tekee, milloin ja miten. Isälle äiti puhui aina rumasti ja alistavisti. Haukkui meidän lasten kuullen saamattomaksi paskaksi. Isä oli äitiäkin korkeammin koulutettu ja vastuullisessa työssä. Kun hänellä työpäivä loppui, alkoi toinen työpäivä kotona. Äitini taas piti kovaa ääntä jokaisesta tekemisestään ja pitää edelleen. Jos hänellä on rankkaa niin koko muu maailma kuunnelkaa.

Nyt kun me lapset ollaan aikuisia niin äiti edelleen hallitsee ja alistaa meitä. Ei kysy koskaan mitä meille kuuluu, vaan käskee mitä pitää tehdä ja heittäytyy märttyyriksi jos vastustamme tai sanomme hänelle vastaan. Kun lapsena sairastuin, oli se hänelle raskainta vaikka olin jo yläasteikäinen.ja ymmärsin itsekkin asian. Edelleen puhuu tuosta sairaudesta niin että kyllä hänellä oli rankkoja vuosia ja edelleen hän itkee välillä kuinka kauheaa se hänelle oli.

Voi joulu....ahdistaa jo valmiiksi jakaa pöytä tämän ihmistyrannin kanssa.