Keskosten hoito 1800 luvulla

Riippuu siitä kuka sen sai. Ei 1800 -luvulla ollut yleistä terveydenhuoltoa. Jos sen keskosen sai joku piikalikka, niin eli jos eli. Mitään hoitoa ei varmastikaan ollut tarjolla ja jos lapsi muutenkaan ei ollut täysin tervetullut, niin eipä tuon elossapysymiseksi paljoa vaivaa nähty. Jos sitten kyse oli toivotusta varakkaan ainoasta perillisestä, niin ehkä jotain kenguruhoitoa yritetty, jos osattu. Ei ehkä osattu sitäkään. Lapsikuolleisuus oli suurta 1800 -luvulla kaikkialla maailmassa niin herroilla kuin rengeilläkin.

Mummo kertoi, että naapuriin syntyi pienet keskoskaksoset talvella. Vauvat nukkuivat turkin hihoissa uunin pankolla. Mummo syntynyt 1900, eli joskus vuosisadan alussa. Molemmat selvisivät.

Olen kuullut, että Arvo Ylppö on kertonut syntyneensä ennenaikaisena (en tiedä kuinka paljon) ja häntä oli pidetty lämpimässä. Hän syntyi vuonna 1887.

Afrikkalaiset sekä latinalaisen Amerikan alkuperäiskansat pitivät ja pitävät edelleen lapsia ihollaan. Jopa töitä tehdessään vanhemmat pitävät lapsiaan kantoliinassa. 

Vauvan luonnollisin olotila on olla äidin/isän iholla.

Pienet keskoset eivät luonnollisesti selvinneet. Ei ollut lisähappea, happikaappia eikä ravintoletkuja.

Sukuun syntyneitä kolmosia oli pidetty untuvalaatikossa. Tai höyheniä ne varmaan oli, vieläkin on jäljellä monta edellisillä vuosisadoilla tehtyjä höyhenpatjoja. On siinä syöty muutama lintu, että on saatu patja täyteen aikuisellekin.

Eihä ne selvinny, lapsi kuolleisuus oli muutenkin korkea vielä paljon myöhemminkin,ei tehty kuolin syy tutkintaa.

Keskosten hoito kehittyi vasta 1940-luvulla, silloin kehitettiin ensimmäinen alkeellinen keskoskaappi. Arvo Ylppö oli muuten maailman mittakaavassakin johtava keskoshoidon kehittäjä.

Tissiä suuhun, ja hyvällä tuurilla jäivät henkiin.