Maaseudulla <muualla kuin pk-seudulla> asuvat!

Naurattaa tuo aloitus, eli maaseutu = muu kuin pk-seutu. Vastaan nyt vaikka asun kaupungissa, tosin 250km pk-seudusta :D

Olen myyntineuvottelija, työmatka n. 5km, kuljen autolla. Asun omakotitalossa ihan tavallisessa lähiössä. Asuntovelkaa on meillä vielä n. 95 000€, talon arvo n. 240 000€. Mies kulkee pyörällä töihin, luovuimme juuri toisesta autosta. Töitä meillä on molemmilla, tosin palkat ei päätä huimaa, tienataan yhteensä n. 70 000€ brutto/v.. Pärjäillään kuitenkin ihan hyvin ja varaa on esimerkiksi matkustella, koska emme juurikaan shoppaile emmekä harrasta juuri mitään maksullista. Kaikki tarvittavat palvelut löytyy, kaupungin keskusta kolmen kilometrin päässä. Hyviä ravintoloita on, leffat ja teatterit löytyy ja tarpeeksi valikoimaa muuhunkin tarvittavaan, ei tarvitse lähteä muualle shoppailemaan. Samat henkkamaukat ja veromodat ne on täällä maaseudullakin. Kaksi lasta on ja koira.

Suunnitteluasteella kirjoitti:

Miten elätätte itsenne, elämänmuotonne ja harrastuksenne? Palkkatyössä, minkälainen työmatka, etätyömahdollisuus? Vai oletteko yrittäjiä? Koetteko toimeentulonne riittäväksi? Kuvailkaa tilannettanne, velkanne määrää ja tyytyväisyyttänne! Kiitos :)

Lainaa tällä hetkellä 20 000. Muut asumiskustannukset maalla mitkä huomiotava: lietekaivon tyhjennys, sähkön siirto maalla kallista. Jätteet vietävä aluekeräykseen ja kierrättäminen hankalaa: lähin muovinkeräyspiste 50km päässä. Työmatka 70km/suunta, mulla työssä hyvä etätyömahdollisuus. Pari kertaa viikossa käyn toimistolla. Verohelpotuksia tulee työmatkoista. Lääkäriin on matkaa yleensä 50km, mutta niistäkin voi anoa matkakorvauksia kelasta, mikä on hienoa. Jos tulee vuoden sisällä useamman kerran käymistä, omavastuu täyttyy.

Rahat riittää, vähemmän tulee maalla tuhlailtua kuin kaupungissa. Mitään turhaa ei tule ostettua eikä pienten asioiden vuoksi lähdetä kauppaan. Omaa ruokaa saa kasvatettua pihalla ja sieniä ja marjoja metsistä. Olemme pienituloisia, yhteenlaskettu brutto miehen kans on jotain 4500e/kk. Maalle muutettua koko ajatusmaailma on muuttunut. Ennen pää oli täynnä ns turhia murheita. Ei ole enää. Työkaverit puhuu jostain asioista, ja ne tuntuvat niin kaukaisilta minulle. Ihan kuin olisi päässyt askeleen kauemmaksi kaikesta täysin epäolennaisesta. Vaikka työmatkaa tulee, elämme ekologisesti kun elämän rytmittää järkevästi resurssit huomioiden. Säästyy myös rahaa kun elää niin. Kilometrejä ei puolisolla ole työpaikalle kuin 10km. Elämä on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tuo aloitus, eli maaseutu = muu kuin pk-seutu. Vastaan nyt vaikka asun kaupungissa, tosin 250km pk-seudusta :D

Tuossahan aloittaja jo tarkensi, ettei tarkoita pk-seudun läheisyyteen/pk-seudulle sijoittuvaa maaseutua siksi, että siellä on kuitenkin selvästi paremmat työllistymis-/toimeentulomahdollisuudet sijainnin vuoksi. Hakee kokemuksia vähän kauempaa. Onhan Espoossakin "maaseutua" mutta sen omistaminen vaatii rikkaan suvun utopistisen ison perinnön tai osallisuuden suur-Helsingin hyvävelikerhossa.

Asutaan 4000 asukkaan kunnassa. Itse olen sairaseläkkeellä ja työskentelen parina päivänä viikossa kahviontätinä. Teen myös myyntiin koruja ja kortteja joista saa mukavasti käyttörahaa.

Meillä on kiva rivarikaksio, ei velkaa enää. Mies on töissä naapurikunnassa, matkaa ehkä 12km. Matkaa yhteen suomen suurimmista kaupungeista noin 25min.

Onnellinen elämä, saan täällä paljon parempaa hoitoa kuin naapurikunnasta (noin 22000 asukasta) josta muutimme tänne maalle. Bussit kulkee noin 30metrin päästä 😂 (mutta katu on muuten hiljainen).

Harrastan niitä koruja, lukemista, koirailua, kuntosalia, veneilyä ja kansalaisopistossa käyn parilla kurssilla viikossa.

Suku asuu toistaiseksi hyvin lähellä, mutta se on kätevää. On apua tarvittaessa vaikka mihin.

Hei kiitos vastauksista, olen ikionnellinen jos jaksatte edelleen laittaa omia tilanteitanne tänne :) Tarkoitin tosiaan ihan maaseutua ja/tai pikkukuntia/-kaupunkeja, joille on tunnusomaista halvempi hintataso (esim. 1 ha tontti maksaa noin 15 - 30 000 euroa eikä 500 - 700 000 euroa kuten täällä meillä päin) ja pienempi työpaikkojen määrä - ja niin edelleen, kyllä te näytätte tajunneen yskän!

Oletteko vain sopeutuneet siihen, että jos työpaikka on kaukana, sitä väliä suhataan, vai oletteko koittaneet sopia juurikin noista etätyömahdollisuuksista? Oma haave on, että tulevaisuudessa en käyttäisi enää niin paljoa aikaa työmatkojen taittamiseen, kun se töiden tekeminenkin täyspäiväisesti vie jo ihan riittävästi aikaa. Olisi aikaa elää ja tehdä jotain muuta, ehkä myös vajaata viikkoa töitä sen täyden sijaan. 

Ilmeisesti olen kuitenkin siinä mielessä hakusessa, että pääosa ainakin teistä nyt vastanneista tekee ihan päivätöitä eivätkä niinkään ole yrittäjiä, kuten ensin arvelin.

Edelleen kaipailen ihmisten kokemuksia :) Näitä ois niin kiva lukea!

Henkilökohtainen avustaja, työmatkaa 17km. En pysty etenemään uralla, ja en ole tyytyväinen palkkaan. Pakko vaan tehdä tuota työtä, kun muuta ei ole tarjolla, täällä on vaikea työllistyä... asun n.1000 asukkaan paikkakunnalla.

Asun Kuopiossa, työmatka 2 km. On etätyömahdollisuus, palkka on riittävä, eläissäni en ole sossun tai kelan tukia nostanut.

Vierailija kirjoitti:

Asun Kuopiossa, työmatka 2 km. On etätyömahdollisuus, palkka on riittävä, eläissäni en ole sossun tai kelan tukia nostanut.

Et varmaan ihan tajunnut ap:n pointtia.. :D

Miten on, löytyykö lisää vastaajia, kyllähän teitä täällä varmaan lueskelee? :) Kirjoitattehan mieluusti sen tiedon, missä suunnassa Suomea asutte (Keski-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa... jne.). Kiitos!