Lue keskustelun säännöt.
Yli-innokkuus ja ensivaikutelma
27.11.2018 |
Tapasin Suomen sisäisellä työmatkalla nyt syksyllä miehen, johon ihastuin vähän pakkomielteisesti. Asutaan 500km päässä toisistamme, joten ollaan nähty vasta kaksi kertaa.
Kävin kierroksilla syksyllä ja pommitin tota miestä vähän turhan paljon ja pistin hirveän pitkiä maratoniviestejä sekä määränä aivan liikaa. En olisi itse jaksanut sellaista.
Mies kuitenkin kuulema nauttii viestittelystä kanssani (itse sanonut), mutta tajusin alkaa nyt himmata. Voinkohan vielä muuttaa ensivaikutelmaa siten, että hän saisi minusta vähän järkevämmän ja tasapainoisemman kuvan? Olen nyt vähentänyt viestittelyä ja itsestä puhumista. Koitan lähinnä kuunnella hänen ongelmia ja olla höpöttämättä liikaa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh mitä ihmettä? Siis se mies on ihastunut sinuun juuri sellaisena "yli-innokkaana" ja paljon viestittelevänä. Hän on luultavasti ollut sinuun ihan yhtä "pakkomielteisen ihastunut" kuin sinä häneen ja siksi runsas yhteydenpito on ollut vain ihana asia hänelle. Ei minusta ole mitään syytä yrittää muuttaa ensivaikutelmaa tai olla erilainen kuin luonnostaan on.
Vierailija kirjoitti:
Oootko yksinäiinen?
En. Impulsiivinen ihastuneena kyllä
Vierailija kirjoitti:
Oootko yksinäiinen?
Itee oleen yksinäiinen ja olen mieettinyt lainaisiin kirjastosta kirjoja ja alkaiisin käymään diaalogia niiden kirjojeen kanssa. Itsee olen selllaiiinen etttä esim opiskelu on tuskaaista yksiin ympärööivässä hiiljaisuudesssa ja opiin joteeenkinnpareemmin kun puhuuu niiitä jolllekkin.
Tossa on nyt se vaara että kun mies huomaa muuttuneen käytöksesi, hän alkaa kokea että ehkä et ole enää kiinnostunut, että jokin on muuttunut ja koko suhde on viilenemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööh mitä ihmettä? Siis se mies on ihastunut sinuun juuri sellaisena "yli-innokkaana" ja paljon viestittelevänä. Hän on luultavasti ollut sinuun ihan yhtä "pakkomielteisen ihastunut" kuin sinä häneen ja siksi runsas yhteydenpito on ollut vain ihana asia hänelle. Ei minusta ole mitään syytä yrittää muuttaa ensivaikutelmaa tai olla erilainen kuin luonnostaan on.
Ongelmana on siis se, että mies selkeesti etääntyi ja ahdistui, vaikkei sitä sanonutkaan.
Nyt sain mielenterveyteni kuntoon ja tasapainotettua itseäni, joten en koe enää tarvetta tohon järkyttävään pommitukseen. En ole luonnostaan tuollainen jatkuvasti hölöttävä vaan rauhallinen intro. Puhumisessa ei tosin ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oootko yksinäiinen?
Itee oleen yksinäiinen ja olen mieettinyt lainaisiin kirjastosta kirjoja ja alkaiisin käymään diaalogia niiden kirjojeen kanssa. Itsee olen selllaiiinen etttä esim opiskelu on tuskaaista yksiin ympärööivässä hiiljaisuudesssa ja opiin joteeenkinnpareemmin kun puhuuu niiitä jolllekkin.
Hiljaiisuus symbolii minuulle kuolemaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa on nyt se vaara että kun mies huomaa muuttuneen käytöksesi, hän alkaa kokea että ehkä et ole enää kiinnostunut, että jokin on muuttunut ja koko suhde on viilenemässä.
Uskon silti, että se on miehelle rentouttavampaa kuin kiireisenä lukea minulta tulleita pommituksia (ja todella itsekeskeisiä sellasia). Hänellä meni selkeästi silloin hermot ja jätti jopa vastailematta monesti. Siksi yritän antaa tilaa enkä olla epätoivoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh mitä ihmettä? Siis se mies on ihastunut sinuun juuri sellaisena "yli-innokkaana" ja paljon viestittelevänä. Hän on luultavasti ollut sinuun ihan yhtä "pakkomielteisen ihastunut" kuin sinä häneen ja siksi runsas yhteydenpito on ollut vain ihana asia hänelle. Ei minusta ole mitään syytä yrittää muuttaa ensivaikutelmaa tai olla erilainen kuin luonnostaan on.
Ongelmana on siis se, että mies selkeesti etääntyi ja ahdistui, vaikkei sitä sanonutkaan.
Nyt sain mielenterveyteni kuntoon ja tasapainotettua itseäni, joten en koe enää tarvetta tohon järkyttävään pommitukseen. En ole luonnostaan tuollainen jatkuvasti hölöttävä vaan rauhallinen intro. Puhumisessa ei tosin ole mitään pahaa.
Ok, mennyttä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi joten turha sitä murehtia. Olet vaan nyt tästä eteenpäin oma itsesi sellaisena kuin nyt, mielenterveys enemmän tasapainossa, olet. Suhde joko jatkuu tai ei, sille ei oikeastaan voi mitään eikä sen murehtiminen ja miettiminen muuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis olis eri asia, jos se olis ollut vastavuoroista viestittelyä. Ei, ei ollut. Teen vaan itsestäni pellen, jos jatkan samaa meininkiä.
Voisiko tuosta jutella miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh mitä ihmettä? Siis se mies on ihastunut sinuun juuri sellaisena "yli-innokkaana" ja paljon viestittelevänä. Hän on luultavasti ollut sinuun ihan yhtä "pakkomielteisen ihastunut" kuin sinä häneen ja siksi runsas yhteydenpito on ollut vain ihana asia hänelle. Ei minusta ole mitään syytä yrittää muuttaa ensivaikutelmaa tai olla erilainen kuin luonnostaan on.
Ongelmana on siis se, että mies selkeesti etääntyi ja ahdistui, vaikkei sitä sanonutkaan.
Nyt sain mielenterveyteni kuntoon ja tasapainotettua itseäni, joten en koe enää tarvetta tohon järkyttävään pommitukseen. En ole luonnostaan tuollainen jatkuvasti hölöttävä vaan rauhallinen intro. Puhumisessa ei tosin ole mitään pahaa.
Ok, mennyttä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi joten turha sitä murehtia. Olet vaan nyt tästä eteenpäin oma itsesi sellaisena kuin nyt, mielenterveys enemmän tasapainossa, olet. Suhde joko jatkuu tai ei, sille ei oikeastaan voi mitään eikä sen murehtiminen ja miettiminen muuta mitään.
Näinhän se on. Ahdistaa kuitenkin ajatus siitä, että omalla käytöksellä on tuhonnut orastavan rakkaussuhteen. Olisi jotenkin helpompaa päästä yli, jos syy pakkeihin olisi oma persoona. Silloin ei tarvisi jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuosta jutella miehen kanssa?
Ollaan juteltu ja mies ymmärsi. Haluaisin kuitenkin vielä tietää, voiko sen mielikuva oikeasti vielä muuttua musta siten, että alkais pitää ihan fiksuna ja rauhallisena ihmisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse tuollainen yli-innokas pommittaja kun ihastun, ja se on kyllä kussut joka kerta. Olen aina liian intensiivinen tai "liikaa". En vain jotenkin osaa rajoittaa itseäni. Enkä oikeastaan tiedä, haluanko edes.
Kerro miehelle tajunneesi, että olit rasittava. Ja että olet muuttanut käytöstäsi tietoisesti.
Minun mieheni oli alussa takertuva, mutta oppi sitten luottamaan ja antamaan tilaa. Siinä vaiheessa vasta uskalsin kunnolla rakastua häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuosta jutella miehen kanssa?
Ollaan juteltu ja mies ymmärsi. Haluaisin kuitenkin vielä tietää, voiko sen mielikuva oikeasti vielä muuttua musta siten, että alkais pitää ihan fiksuna ja rauhallisena ihmisenä?
Riippuu ihan siitä, alatko käyttäytyä fiksusti ja rauhallisesti. Miksei hän sinua sellaisena pitäisi, jos käytöksesi on fiksun ja rauhallisen ihmisen käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuosta jutella miehen kanssa?
Ollaan juteltu ja mies ymmärsi. Haluaisin kuitenkin vielä tietää, voiko sen mielikuva oikeasti vielä muuttua musta siten, että alkais pitää ihan fiksuna ja rauhallisena ihmisenä?
Ei tuota kukaan meistä, jotka emme edes tunne miestä ja historiaanne, voi vastata. On ihmisiä joiden mielikuva voisi muuttua, tai jotka voisivat hyväksyä senkin, että toisella on senkaltaisia mt-ongelmia, jotka ajoittain aiheuttavat yli-impulsiivisia ja jonkin verran ärsyttäviä maanisia kausia. Eli voisi hyväksyä sinut ongelmaisenakin, eikä vain tasapainossa. Puhun kokemuksesta, koska oma mieheni on bipolaarihäiriöinen ;)
Sitten taas jollekin miehelle, jossain tilanteessa jokin raja olisi jo ylitetty ja tunne olisi jo mennyt niin, ettei sitä voi palauttaa. Mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tietää onko tässä tapauksessa näin. Se että suhde on jatkunut kertoo ainakin sen ettei mies ole varmaa päätöstä tehnyt ettei tässä ollut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse tuollainen yli-innokas pommittaja kun ihastun, ja se on kyllä kussut joka kerta. Olen aina liian intensiivinen tai "liikaa". En vain jotenkin osaa rajoittaa itseäni. Enkä oikeastaan tiedä, haluanko edes.
Joo siis suhteet kaatuu monesti tähän. En ymmärrä, miten ihmiset pystyy pitämään näppinsä kurissa ja tekstailla järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tuosta jutella miehen kanssa?
Ollaan juteltu ja mies ymmärsi. Haluaisin kuitenkin vielä tietää, voiko sen mielikuva oikeasti vielä muuttua musta siten, että alkais pitää ihan fiksuna ja rauhallisena ihmisenä?
Riippuu ihan siitä, alatko käyttäytyä fiksusti ja rauhallisesti. Miksei hän sinua sellaisena pitäisi, jos käytöksesi on fiksun ja rauhallisen ihmisen käytöstä?
Ensivaikutelma on monesti tosi sitkeässä ja siksi pelkään, että orastavan rakkaussuhteen alussa jos mokaa niin se on sit lopullista.
Mietin vain, että onko kellään kokemusta samasta? Ekaksi säikähtänyt miehen kovaa viestittelyä, mutta sitten huomannu, ettei ehkä olekaan niin takertuva? En enää ole riippuvainen miehestä ja olen saanut muita asioita elämääni.