Ärsyttääkö, surettaako tai ahdistaako jokin asia? Autetaan tässä ketjussa
Autetaan niin paljon kuin voidaan, eli aika paljon.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät välitä minusta koska olen tylsä.
Mutta onneksi meille tylsille on vauvapalsta. :)
Oikeasti, aika moni meistä on tylsä, ainakin joidenkin mielestä. Millä tavalla koet olevasi tylsä? Haluaisitko olla muuta?
Entä välitätkö sinä muista ihmisistä, vai ovatko he mielestäsi tylsiä?
Kyllä muut ihmiset kiinnostavat, en muuta teekään kuin ajattelen muita ihmisiä koska minussa tai elämässäni ei ole mitään ajateltavaa.
:) Tuo oli aika hauska. Et ole ollenkaan tylsä. Mutta eikö sinua kiinnosta muu kuin toiset ihmiset?
Voimahali sinulle! Tiedän tunteen. Nyt vaan pää kylmänä. Olet vielä nuori, joten melko epätodennäköistä, että on syöpää. Kliinisellä tutkimuksella, mammografialla ja ultralla saadaan tilanne selville ja jos tulos olisikin huono, niin kyllä syövästäkin selviää. Rankkaa se on, mutta siitä selviää. Voin kokemuksesta sanoa, että Suomessa on todella hyvät syöpähoidot ja ihana hoitohenkilökunta, joka tekee kaikkensa, että sinä paranet.
Vierailija kirjoitti:
Olen kovin yksinäinen. Asun pienellä paikkakunnalla, en käy töissä, eli todella vaikea edes tutustua ylipäätään kehenkään. En tiedä, miten jaksan talven yli.
Fyysinen terveys alkanut reistailla myös. Yritän olla aktiivinen, mutta aamut ja illat on tosi ankeita.
Pystytkö liikkumaan?
Voit mennä harrastamaan, vapaaehtoistoimintaan, talkoohommiin.
Mitä osaat, mikä on koulutuksesi?
Voit kutsua naapurit kylään.
Kirjasto, uimahalli, kahvila
omistatko auton tms kulkupelin, liikkuuko julkiset?
Voit katsoa netistä tai paikallisesta fb.ryhmästä tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan itsekin olevani niin ikävä että mua ei siedetä. Siitä saa ärähdyksiä ja karttelua. Syynä on masennus, jonka vallassa ihminen on negatiivinen.
En jaksa esittää pos. enkä vissiin nyt osaakaan, kun mieli on musta.
Joten en lähde pilaamaan tän enempää mainettani. Loput tutut saa elää harhassa että olen entinen iloinen itseni.
Pysyn piilossa ja tulen esiin vasta kun.jos toivun.Entä jos kokeilet pieniä kontakteja vieraisiin ihmisiin. Ihan vain pientä keskustelua hedelmöosastolla kaupassa tai neuvon kysymistä satunnaiselta ihmiseltä vaikka kirjastossa. Satunnaisista ihmisistä saa monesti helpommin iloa kuin tutuista. Ja ilahduttaisit myös muita. Useimmat piristyvät, kun heihin otetaan keveitä kontakteja.
En liiku missään.
Makaan sängyssä.
Tuossa tilassa kuin kuvaat olin vielä vuosi sitten.
Silloinkin tulin vain surulliseksi noista minikontakteista. Niiden jälkeen palasin tyhjään kotiin jossa kukaan ei odota.
Elämäni on loppu koska en jaksa enkä välitä enää mistään.
Olen nähnyt kyllikseni.
Kaikki on yhdentekevää.
Eikä tätä tarvitse kenenkään ratkaista. Sanon vain asiat niin kuin ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kovin yksinäinen. Asun pienellä paikkakunnalla, en käy töissä, eli todella vaikea edes tutustua ylipäätään kehenkään. En tiedä, miten jaksan talven yli.
Fyysinen terveys alkanut reistailla myös. Yritän olla aktiivinen, mutta aamut ja illat on tosi ankeita.Muuta pois. Ala jo iloinen valmistelu, saat virkistävää tekemistä pimeisiin talvikuukausiin.
Mökille ei niin vain löydy ostajaa.
Jo vuosia sitten pyrin pääsemään täältä pois, mutta kun ei kauppa käy.
Toinen asia on, mihin sitten menisin? Olen yksin ja vieras kaikkialla.
Ongelma ei ole paikkakunta, vaan mielessäsi.
Olet masentunut.
Miksi et mene lääkäriin?
Hei 27 vuotiaalle. Rinnassasi oleva patti on suurella todennäköisyydellä vaaraton. Rintoihin voi tulla erilaisia hyvälaatuisia patteja, kuten imusolmukkeita, rasvapatteja ja hyvälaatuisia kasvaimia. Olet nuori ja syöpä on epätodennäköinen. Ole rauhassa vaan ja käy lääkärissä niin saat rauhan 😊
Mies ei enää rakasta minua ja haluaisi etsiä uuden naisen, mutta haluaa pysyä yhdessä vain velvollisuudesta ja säälistä. Ei kertakaikkiaan suostu puhumaan asiasta suoraan ja rehellisesti.
Parisuhde ahdistaa. Rakastan miestä tosi paljon ja meillä on (mun mielestä) todella hyvä olla yhdessä ja olen kuvitellut, että tämä on molemminpuolista. Ei ole kolmansia osapuolia tai mitään. Aikuisia ihmisiä ollaan, neljää kymmentä lähestytään. Ja mies oli muutana päivä sitten lopettamassa suhdetta, koska "jotain puuttuu". Itkettiin, juteltiin, valvottiin yksi yö, seuraavana päivänä hän päätti, että voidaan kuitenkin jatkaa, sitä seuraavana halusi varata meille yhteisen matkan. Oli kultainen, hellä, rakastava, halusi hieroa, silittää, hyvää seksiä monta kertaa viikonlopun aikana.
Nyt vaan mietin, että mitä? Miten olla? Mitä tehdä? Mitä? Rakastaako se? Jättääkö kohta kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei enää rakasta minua ja haluaisi etsiä uuden naisen, mutta haluaa pysyä yhdessä vain velvollisuudesta ja säälistä. Ei kertakaikkiaan suostu puhumaan asiasta suoraan ja rehellisesti.
Voi ei, onko siis sanonut, että haluaa uuden naisen? Voitko sinä päättää suhteen? Onko sulla tunteita?
Palsta suljetaan kohta ja mylvintä alkaa =(
Ollut koulukiusattu, menettänyt luottamukseen ihmisiin.
Menettänyt äidin 28 vuotiaana äkillisesti. Ihan vaan vartti viimeisen puhelun jälkeen, poliisit tuli kertomaan asian seuraavana päivänä.
Itse sairastunut kesken opiskelujen, nuorena eläkkeelle.
Sydänleikkaus jonka jälkeen naisystävä jätti.
Isän kuolema haimasyöpään.
Molemmat vanhemmat kuolleet kun olen ollut alle 40 vuotias.
Toisaalta mun marsu on on terve ja positiivinen ihminen olen vaikka en uskalla lähteä mihinkään ja katson netflixiä juon alkoholia, pelaan uhkapelejä. Positiivista on myös viimeisen huomiohurraamisen jälkeen lääkäri sanoi miten lähellä oli lähtö. Minulla on keinot tavat sekä varmuus tehdä se viimeinen loikka kohti uutta.
Olen aidosti rakastunut mieheen. En edes halua sitä itselleni jos hän ei halua minua. Minulle riittää että on onnellinen ja että mies on muuten kaverini. Mutta tunnen että hänkin välittää minusta. Tahtoisin vain tietää hänen tunteistaan ja kertoa omani. En muuta. Mutta miten? Tosin voisin asian kertoa suoraan mutta tahtoisin olla hienovaraisempi. Tai. No onko neuvoja ?
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti rakastunut mieheen. En edes halua sitä itselleni jos hän ei halua minua. Minulle riittää että on onnellinen ja että mies on muuten kaverini. Mutta tunnen että hänkin välittää minusta. Tahtoisin vain tietää hänen tunteistaan ja kertoa omani. En muuta. Mutta miten? Tosin voisin asian kertoa suoraan mutta tahtoisin olla hienovaraisempi. Tai. No onko neuvoja ?
No tietysti kerrot suoraan. Ei mitään hienovaraista, jonka voi käsittää väärin.
Hei!
Terveisiä ja haleja Jyväskylästä ❤️ kaikille kirjoittajille! Minulle ei ole erityistä asiaa, mutta ajattelin, että terveisetkin piristää.
Kysy tuosta lääkäriltäsi. Aina kannattaa kysyä vielä uudestaan ja outojakin kysymyksiä. Tieto helpottaa. Itse olen varmasti kysymyksineni tosi rasittava potilas, mutta tiedän, että jos en kysy kaikkea tyhmääkin, vietän turhaan unettomia öitä.