Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pieni alle 8-kiloinen koira, jolla ei tunnettuja pahoja terveysongelmia, eikä kovin paksua turkkia?
27.11.2018 |
Mitä suosittelisitte? Ei metsästysviettiä myöskään saisi olla. Kiva perhekoira haussa.
Kommentit (60)
En ole ap, mutta selasin tätä ketjua kun koiran harkinta ollut mielessä minulla ja miehelläni ja ihastuin suunnattomasti tuohon perhoskoiraan!
Perhoskoiran plussat
+ Sopiva koko (tykkäsin ennen isoista koirista, nykyään enempi pienistä)
+ Terveys (hyvä terveystilanne, ei pahemmin perinnöllisiä sairauksia)
+ Pitkäikäisyys
+ Luonteenkuvaus
+ Onhan se tietenkin myös todella kaunis (toki tämä ei ole se syy, minkä takia haluaisimme tälläisen koiran)
Lapsiakaan meillä ei ole, eikä tule, niin tuollainen perhoskoira voisi sopia meille hyvin. Hirvittää kyllä ajatella että joillakin on perhoskoira lapsiperheessä! Tuohan on niin pieni ja hento, kuten netissä lukikin, että ei kestä kovaa käsittelyä ja lapset yleensä saattavat retuuttaa kovinkin, etenkin pienemmät lapset. Sama juttu esim. chihuissa. Todella usein näitä näkee lapsiperheissä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä koiranäyttelyissä ja tutustua erityisesti ryhmiin FCI3 Terrierit ja FCI9 Seurakoirat. Sieltä löytyy paljon pieniä koiria. Terriereillä on toki usein enemmän luonnetta ja metsästysvaistoa (alkuperäinen tarkoitus luolametsästys tai rottakoira), toisaalta seurakoiraryhmästä osa roduista on ns. turkkirotuja ja osalla on perinnöllisiä sairauksia. Myös FCI1 Paimenkoirat kannattaa käydä vilkaisemassa, suurin osa roduista on keskikokoisia, mutta myös pieniä löytyy. Terveys on yleisesti ottaen kohtalainen ja koulutettavuus hyvä. Koiranäyttelyt löytyy Kennelliiton sivuilta, taisi olla kohta Kalenteri tai jotain vastaavaa.
Kiinnostavan rodun löydyttyä kannattaa jututtaa kasvattajia/ omistajia vaikka ihan siellä näyttelyssä kasvokkain, kertoa rehellisesti, mitä toivoo koiralta ja mitä sille voi tarjota ja pyytää kasvattajaa kertomaan rodusta. Yksittäisiltä koiranomistajilta voi saada rehellisemmän, mutta kapeamman kuvan rodusta (koska usein perustuu muutamaan yksilöön ja on voinut käydä esim. terveyden kanssa vain paska tuuri, jolloin kuva on hyvin värittynyt, toisaalta voinut osua hyvin helppoja koiria kohdalle).
Itse kasvatan welsh corgi cardiganeja. Aivan mahtava luonne, mutta selän terveydessä olisi parantamisen varaa, mutta rotujärjestöltä ei oikein löydy tähän yksimielisyyttä. Silloin hyvien (tutkittujen) lisääntymiskumppanien löytäminen omille, tutkituille nartuille on vaikeaa. Kannattaa tosiaan udella myös niitä 'vaiettuja' sairauksia, joiden tutkimuksia ei välttämättä vaadita PEVISAssa. Koiranetistä pääsee selaamaan koiran ja sen esivanhempien/ sisarusten tietoja vapaasti kuka vain. Toki siellä on vain viralliset ja tehdyt tutkimukset, esim. kuolinsyyn ilmoittaminen on vapaaehtoista.
Tsemppiä oman rodun ja pennun / koiran löytymiseen!
Perhoskoiran kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa se, että ne ovat todella tapaturma-alttiita. Tämä johtuu siitä, että ne ovat todella tyhmänrohkeita ja niillä on niin suuri ego, että luulevat esim. pärjäävänsä autolle.
Yleensä, kun ei toivota metsästysviettiä tai riistaviettiä, tarkoitetaan käytännössä oikeasti sitä, ettei koira karkailisi ja/tai sitä olisi helppo pitää vapaana. Riistavietillä on tässä merkitystä vain silloin, kun halutaan pitää koiraa vapaana metsässä tai maalla. Terriereillä metsästyskäytös on enemmän etsi, kaiva esiin ja tapa -tyyppistä. Eivät ne lähde vaeltelemaan omatoimisesti kilometrien päähän. Jos siis pelkää esim. omien tai naapurin kanojen tai kanien puolesta, niin terrieri voi olla hankala ja pitää pennusta asti sosiaalistaa hyvin ko. eläimiin. Mutta jos enemmänkin pelkää sen lähtevän hirven perään, niin nimenomaan ihmisestä hyvin riippuvainen terrieri tuskin lähtee. Jänistä ehkä pölläyttää hetken. Itsenäiset pystykorvat ja sitkaat ajokit yms. on ap rajannut jo koonkin puolesta pois.
Lyhytkarvainen chihuahua. Pitkäikäisiä ja puhdasrotuiset ovat hyväkuntoisia, koska kanta on Suomessa iso ja rodun kuntoa säädellään tarkasti. Turkkia ei tarvitse hoitaa juuri lainkaan. Chihut ovat itsenäisiä mutta ihmisrakkaita koiria, joilla ei ole vahvaa metsästysviettiä. Vahtii kyllä ja silloin varoittaa haukkumalla. Omien kokemusten mukaan eivät kuitenkaan räkytä vaan sopeutuvat helposti esim. kerrostaloelämään. Eroahdistusta rodulla on vähän. Miinuksena heikot hampaat ja alttiita pienen koon takia onnettomuuksille eivätkä chihuahuat ole aina helpompia koulutettavia. Perustottelevaisuus kuitenkin onnistuu hyvin. Ainoa vaan että aika moni huomaa pian omistavansa niitä 2-4
Pitkäkarvaiset on jalostettu perhoskoirista ja nekin ovat ihania, mutta karvassa vähän enemmän hoidettavaa
Perhoset ei kuitenkaan oo mitään lelukoiria. Sekaan mahtuu aika voimakkaitakin persoonia ja ehdottomasti vaativat selkeän koulutuksen (kuten tietysti kaikki koirat). Nää kuuluu siihen "ulkonäkö pettää" ryhmään.
Venäjän toy on muuten myös tutustumisen arvoinen rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhytkarvainen chihuahua. Pitkäikäisiä ja puhdasrotuiset ovat hyväkuntoisia, koska kanta on Suomessa iso ja rodun kuntoa säädellään tarkasti. Turkkia ei tarvitse hoitaa juuri lainkaan. Chihut ovat itsenäisiä mutta ihmisrakkaita koiria, joilla ei ole vahvaa metsästysviettiä. Vahtii kyllä ja silloin varoittaa haukkumalla. Omien kokemusten mukaan eivät kuitenkaan räkytä vaan sopeutuvat helposti esim. kerrostaloelämään. Eroahdistusta rodulla on vähän. Miinuksena heikot hampaat ja alttiita pienen koon takia onnettomuuksille eivätkä chihuahuat ole aina helpompia koulutettavia. Perustottelevaisuus kuitenkin onnistuu hyvin. Ainoa vaan että aika moni huomaa pian omistavansa niitä 2-4
Pitkäkarvaiset on jalostettu perhoskoirista ja nekin ovat ihania, mutta karvassa vähän enemmän hoidettavaa
Melkein kaikki chihuahuat joita olen tavannut on olleet arkoja ja/tai aggressiivisia.
Venäjäntoyt ovat valitettavasti myös täriseviä räkyttäjiä. Lähipiirissä olen saanut seurata neljän venäjäntoyn jatkuvia eläinlääkärivierailuja hammas- ja luusto-ongelmien takia. Jättäisin välistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäköhän olet liikkunut? Olen tavannut satoja chihuja ja arkoja on tullut vastaan muutama, aggressiivisia (hyökkäävät ilman syytä tai purevat) ei yhtään. Arkuus ei ole rodun toivottava ominaisuus ja siksi reippaita yksilötä pitäisi valita lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän olet liikkunut? Olen tavannut satoja chihuja ja arkoja on tullut vastaan muutama, aggressiivisia (hyökkäävät ilman syytä tai purevat) ei yhtään. Arkuus ei ole rodun toivottava ominaisuus ja siksi reippaita yksilötä pitäisi valita lisääntymään.
Olin muutaman kuukauden eläinklinikalla töissä, ja parilla tutulla on chihu. Mutta tietysti mun otanta on paljon pienempi kuin sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhytkarvainen chihuahua. Pitkäikäisiä ja puhdasrotuiset ovat hyväkuntoisia, koska kanta on Suomessa iso ja rodun kuntoa säädellään tarkasti. Turkkia ei tarvitse hoitaa juuri lainkaan. Chihut ovat itsenäisiä mutta ihmisrakkaita koiria, joilla ei ole vahvaa metsästysviettiä. Vahtii kyllä ja silloin varoittaa haukkumalla. Omien kokemusten mukaan eivät kuitenkaan räkytä vaan sopeutuvat helposti esim. kerrostaloelämään. Eroahdistusta rodulla on vähän. Miinuksena heikot hampaat ja alttiita pienen koon takia onnettomuuksille eivätkä chihuahuat ole aina helpompia koulutettavia. Perustottelevaisuus kuitenkin onnistuu hyvin. Ainoa vaan että aika moni huomaa pian omistavansa niitä 2-4
Pitkäkarvaiset on jalostettu perhoskoirista ja nekin ovat ihania, mutta karvassa vähän enemmän hoidettavaa
Melkein kaikki chihuahuat joita olen tavannut on olleet arkoja ja/tai aggressiivisia.
Sama. Ovat myös "tyhmin" koirarotu joten tosi vaikea kouluttaa.
Eivät perhoset ole sen tapaturma-alttiimpia kuin muutkaan koirat. Höpöhöpö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille pienille koirille maailma on täynnä riskejä.
Meidän perhoskoira ei olisi sopinut lapsiperheeseen. Pelkäsi lapsia, vaikka rakasti vieraitakin ihmisiä.
Oli myös karkailuherkkä, mikä saattoi johtua taustasta (sain koiran aikuisena).
Muuten ihana ja valloittava, mutta en saanut opetettua tulemaan toimeen muiden koirien kanssa. Muu koulutus sujui kuin tanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille pienille koirille maailma on täynnä riskejä.
Todellakin! Tämä miniys on luultavasti sairainta mitä ihminen on koiralle jalostuksella saanut aikaan. Hanki ap edes sen verran järkevä koira että kokonsa ja turkkinsa puolesta kykenee viettämään laadukasta koiran elämää. Esim. Westie ja kääpiösnautseri ovat mahtavia ilopillereitä, joiden kanssa ei sentään tarvii pelätä että joku istuu tai astuu huomaamatta päälle :)
Perhoskoiralla ei ole mitään rodullisia terveysongelmia, joten se siitä liiallisesta jalostamisesta.
Pitääkö se koira saada lentokoneen matkustamoon? Tuli vain tuosta kilorajasta mieleen, kun koiran ja kuljetuskopan yhteispaino saa tuolloin olla sen 8 kg maksimissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinanharjakoira.
Järkyttävä
Siinä asiasta tietämättömän kommentti. Tosi ihana rotu ja meillä karvallinen versio eli puuterihuisku. Moni ei edes tiedä, että karvallisiakin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tanskalainen pihakoira?
En mä oikein tiedä, kun haluttaisiin pitää myös sisällä.
Alue: Aihe vapaa
Sitähän sulta kysyttiin.