Oletko koskaan arvostellut toista vain koska tahdot ärsyttää ja herätellä häntä näkemään?
Tahdotko esitellä hänen heikkoutensa niin, että hän ne huomaa? Luuleeko hän ihan tosissaan, että olet kakkia ihmisiä kohtaan persoonana arvosteleva ja kuin sinulla ei olisi fiksumpia ihmissuhteita, kuin suhde häneen? Sitten kun väsyy häneen, ei kyllä jaksa enää edes ärsyttää. Eikö? Hän on paljastanut oman tyhmyytensä, omat asenteensa, kateutensa, kataluutensa, juonikkuutensa, sinä suoraan vain ärsytit vähän ja todellisen sisimmän itsensä. Rakastatko vain jos ihmisen sisältä löytyy sydän täynnä puhdasta kultaa?
Kommentit (4)
Toki, toimin näin jatkuvasti. Pitää vain löytää heikko kohta ja päästä ns. ihon alle.
Ei ole ollenkaan vaikeeta. Kuivaharjoitelkaa ja pian huomaatte, kuinka hallitsette täydellisesti keskustelua.
Siis joo ilman muuta. Monet ihmissuhteeni perustuvat siihen, että pyrin löytämään ihmisten heikkoudet ja sitten kiusaamaan ja ärsyttämään heitä. Sehän on aivan parasta viihdettä ja samalla voi tosiaan opettaa toiselle, että hän on huono ja epäonnistunut, kun taas minä puolestani olen ihan mahtava tyyppi ja täyttä kultaa tosiaan.
hajoita ja hallitse kirjoitti:
Toki, toimin näin jatkuvasti. Pitää vain löytää heikko kohta ja päästä ns. ihon alle.
Ei ole ollenkaan vaikeeta. Kuivaharjoitelkaa ja pian huomaatte, kuinka hallitsette täydellisesti keskustelua.
Mutta oletko varma että olet päässyt ihon alle? Voipi olla että sinä olet se kenelle nauretaan kun touhusi käy ilmi alkuärsytyksen jälkeen...toisaalta ethän sinä sitä edes huomaa vaan luulet että olet päässyt ihon alle haluamallasi tavalla. Luulossa on aina hyvä elää.
Trollailu ajaa samaa asiaa.