Nyt on käynnistynyt tämä "yksinäisyys on Suomessa ongelma" ja ahdistaa jo etukäteen

Yksinäisyys ja yksin viihtyminen ovat eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys ja yksin viihtyminen ovat eri asia.

Niin ovat mutta luuletko kaikkien ymmärtävän sitä?

Minä olen yksinäinen, mutta ekstrovertti. Introverteillä varmaan on helpompaa se yksinäisyys noin keksimäärin kuin ekstrovertilla, joka haluaisi niin kovasti seuraa, mutta ei sitä saa. Energiat loppuu yksinäisyydessä kun introverteilla silloin akut latautuu.

Toiset yksinäiset kuten minä taas kaipaisi edes tuollaista huomiota.

En usko, että kävisi ainakaan laajassa mittakaavassa pelkäämälläsi tavalla. Suomalaiset arvostavat ja kunnioittavat yksityisyyttä ja omaa tilaa paljon. Myös ne, jotka ovat sosiaalisia ja joilla on ystäviä. 

Ei kai kukaan sinua aseella uhaten tule painostamaan seuralliseksi? Voit sanoa, että ei kiinnosta, ja saat olla rauhassa jatkossakin. Minä toimin noin, ja ai että on rauha sisimmässä.

Suomaalainen on niin perus-v i t t u mainen, ettei ne viihdy edes keskenään.

Ei kännissäkään.

Selvin päin kaikkein vähiten...

Suomaalainen on siis täys  k y r p ä  itse asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan sinua aseella uhaten tule painostamaan seuralliseksi? Voit sanoa, että ei kiinnosta, ja saat olla rauhassa jatkossakin. Minä toimin noin, ja ai että on rauha sisimmässä.

Ole huoleti - kaikesta päätellen saat vaihtaa Tenasi ihan itse...   :)    :)

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinäinen, mutta ekstrovertti. Introverteillä varmaan on helpompaa se yksinäisyys noin keksimäärin kuin ekstrovertilla, joka haluaisi niin kovasti seuraa, mutta ei sitä saa. Energiat loppuu yksinäisyydessä kun introverteilla silloin akut latautuu.

Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys.

Itse olen kokenut pahinta yksinäisyyttä ollessani mukana ryhmässä. Yksinäisyyden kokeminen on hyvin epämiellyttävä kokemus tällaiselle introvertillekin.

Yksin ollessani en koe yksinäisyyttä.

Minä olen ollut jo niin kauan yksin että olen jo hyväksynyt tämän tilanteen. Vaikka olen vasta 28niin tuntuu että olen jo nähnyt kaiken mitä ystävyyssuhteet voisi minulle tarjota, eli ei yhtään mitään. Yleensä se ainut joka ystäväkseni suostuu nykyään haluaa vain jotain hyötyä itselleen. Silloin kun olin vaihdossa Jenkeissä niin sain helpommin ystäviä mutta ehkä se oli helpompaa koska olin ulkomaalainen, joten minulta ei tavallaan odotettu minkään toetyn sosiaalisen koodin tuntemusta kuten täällä Suomessa, jos olet vähänkin erilainen niin sinua katsotaan nenänvartta pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinäinen, mutta ekstrovertti. Introverteillä varmaan on helpompaa se yksinäisyys noin keksimäärin kuin ekstrovertilla, joka haluaisi niin kovasti seuraa, mutta ei sitä saa. Energiat loppuu yksinäisyydessä kun introverteilla silloin akut latautuu.

Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys.

Itse olen kokenut pahinta yksinäisyyttä ollessani mukana ryhmässä. Yksinäisyyden kokeminen on hyvin epämiellyttävä kokemus tällaiselle introvertillekin.

Yksin ollessani en koe yksinäisyyttä.

Juuri näin. Introvertti ei ole erakko ja yleensä hänkin kaipaa ystäviä, mutta myös yksin oloa, jolloin hän latailee "akkujaan", saa energiaa yksinolosta. Mutta myös hyvin ystävien tapaaminen sopivassa määrin on mukavaa. 

Sen sijaan tylsässä seurassa todellakin voi kokea olevansa yksinäinen, olipa introvertti tai ekstrovertti. Omat ajatukset ilman häiriötä ovat usein parempaa seuraa kuin tyhjänpäiväisiä lätisevät lähimmäiset. 

Olen aivan vakuuttunut, että valtaosalle ihmisistä toimii tulevaisuudessa yksinäisyyden tunteen poistajana kehittynyt robotti/tietokoneohjelmisto, joka osaa "keskustella" päivän uutisista ja muista tyhjänpäiväisistä asioista sujuvasti, vaikka ohjelmisto ei olekaan millään tavala tietoinen olemassa olostaan. Se saadaa kuitenki vaikuttamaan sellaiselta ja antaa enemmistölle hyvän vuorovaikutuskokemuksen. 

Tottakai yksinäisyyden kokemus ja vuorovaikutuksen kaipuu ovat ongelmia. Mutta yksin oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että ihminen kokisi heti yksinäisyyttä. Nämä osallistamis, yhteisöllisyys, toisiin ohjatusti tutustumis- ja itsestään kertomiskampanjat ovat henkistä väkivaltaa, koska harvemmin ne pohjautuvat täysin vapaaehtoisuuteen ilman minkäänlaista painostusta.

Ennen sanottiin, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen ja se pitää edelleen paikkansa. Ihmisen pitää saada säilyttää yksityisyytensä ja kertoa itsestään ja asioistaan kenelle haluaa ja milloin haluaa, ilman kuulustelua ja utelua. Siihen tarvitaan henkilökemiaa ja luottamusta. Liikoja kyselevät ja uteliaat ihmiset ovat epäilyttäviä.

Jokainen kertoo itsestään sen minkä parhaaksi katsoo ja kenelle haluaa vähitellen ilman tenttaamistakin. Itse otan heti etäisyyttä, jos uusi tuttavuus alkaa "kuulustelemaan", mitä on ihan turha väittää kiinnostukseksi. Aidosti kiinnostunut ihminen on hyvä kuuntelija, ei kuulustelija. 

Suomalaiset ovat ihania ihmisiä, kun eivät luonnostaan tunge iholle henkisesti ja fyysisesti. Silti heitä on helppo lähestyä ja heihin ystävystyä, kun vain kunnioittaa jokaisen omaa henkilökohtaista tilaa. Emme kaipaa amerikkalaista teennäisyyttä ja hihkumista. 

Nyt on teemana yhteiskunnassa väkisin sosiaalistaminen, yli ihmisten luonnollisen persoonan. Jostain merten takaa on omaksuttu psykologisia teorioita, joissa kuvitellaan kaikkien ihmisten hyvinvoinnin lisääntyvän, jos he väkipakolla avautuvat työ-, opiskelu- ja kurssikavereille, ovat naapureiden ystäviä ja "yhteisöllisiä" kaikkien kanssa ja "osallisia" yhteisössään. Se johtaa vain konflikteihin ja pahimmoillaan jopa väkivaltaan, kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen, jolloin on parasta olla etäisyyttä ja neutraali kanssakäyminen niin vähän kuin on tarpeen. Aidot yhteisöt muodostuvat esimerkiksi harraste- ja ystäväporukoiden ympärille, joissa ollaan osallisina ihmisten kanssa, joiden kanssa henkilökemiat toimii ja on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja joissa kukaan ei yritä päteä ja määräillä muita. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut jo niin kauan yksin että olen jo hyväksynyt tämän tilanteen. Vaikka olen vasta 28niin tuntuu että olen jo nähnyt kaiken mitä ystävyyssuhteet voisi minulle tarjota, eli ei yhtään mitään. Yleensä se ainut joka ystäväkseni suostuu nykyään haluaa vain jotain hyötyä itselleen. Silloin kun olin vaihdossa Jenkeissä niin sain helpommin ystäviä mutta ehkä se oli helpompaa koska olin ulkomaalainen, joten minulta ei tavallaan odotettu minkään toetyn sosiaalisen koodin tuntemusta kuten täällä Suomessa, jos olet vähänkin erilainen niin sinua katsotaan nenänvartta pitkin.

Olen tuplasti sinua vanhempi ja ollut aina ihan oman tieni kulkija. Muutama hyvä ystävä löytyy, enkä paljon kaipaakaan, koska useimpien seura on tylsempää kuin yksin oleminen, enkä todellakaan halua kuulua mihinkään porukoihin, joissa en voi valita omaa seuraani. Ne ihmiset, jotka vaativat muilta jotain sosiaalisia koodeja, eivät ole sinulle kelvollisia ystäviä, he haluavat vain hallita muita. Älä menetä toivoasi, bongaa ympäristöstäsi muita "outoja", kyllä meitä on. Ja parasta siinä on, että me emme ole myöskään ikäkoodeissa kiinni, voit huomata löytäväsi ajattelevan ystävän niin 20 kuin 60 vuotiaasta. Ihmisen, joka on hyvällä tavalla epäsovinnainen, eli ei tee vahinkoa muille, mutta p...t välittää siitä, mitä muut ajattelevat. 

Itse olen ihmetellyt ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä ja kieltäytyvät samaan aikaan pitämästä yhteyttä kehenkään... 

Aloittajan kanssa olen kyllä samaa mieltä. Toivottavaa olisi myös, että introverttiutta ja ujoutta ei aina sekoitettaisi. Yksinkertaistaen: ujo ei uskalla, introverttiä ei kiinnosta. Jos introverttia joku asia kiinnostaa, niin se lähtee mukaan, mutta ujo ei siltikään uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomaalainen on niin perus-v i t t u mainen, ettei ne viihdy edes keskenään.

Ei kännissäkään.

Selvin päin kaikkein vähiten...

Suomaalainen on siis täys  k y r p ä  itse asiassa.

Mä haluan imeä sun munaasi ja sen jälkeen haukkua sut pystyyn! Senkin SIKA!