Omasta lemmikistä luopuminen?

Onko missään tilanteessa hyväksyttävää? Pystyisitkö itse siihen, ja jos, niin milloin? Oletko luopunut, miltä se tuntui, kaduttaako?

Meillä on kaksi kissaa ja koira. Kissat ovat leikatut tyttö- ja poikakissa. Poika kiusaa ajoittain tyttöä. Jahtaa, ottaa perästä hampailla kiinni eikä päästä irti vaikka toinen rääkyy. Jos emme me, tai koira, mene väliin, niin poikakissa jatkaa ja jahtaa tytön mm. lipaston päälle, missä tyttö edes vähän voi puolustautua.

Välillä tulevat toimeen hyvin, ruoka-aikaan esim. pesevät toisiaan. Poikakissa tulee hurjan hyvin toimeen riehakkaan koiramme kanssa, välillä painivat ja leikkivät, eikä koiran riehakkuuskaan kissaa pelota. Koira taas kunnioittaa tyttökissan rajoja, eikä edes yritä mennä liian riehakkaasti tytön luo.

Tuntuu, että poikakissa ehkä yrittäisi leikkiä tytön kanssa, mutta tyttöä ei voisi vähempää kiinnostaa, ja lopulta poika turhautuu ja alkaa tosissaan härkkimään.

Tottakai olen kotona niin paljon kuin mahdollista, varmistan että homma sujuu ja haavereilta vältyttäisiin. Mutta ennen "kissaparit" ovat meillä tulleet toimeen, ei ole ollut tämmöistä toisten kiusaamista (vielä niin, että toinen on selvästi alakynnessä), ja en haluaisi tilanteen jatkuvan näin.

Onko tässä muuta keinoa kuin erottaa nuo kissat antamalla toinen pois?