Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaatteita yli 40-vuotias ei saisi käyttää?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikärajoja. Jos on hyvännäköiset jalat voi käyttää minihametta vaikka kuinka vanhana.
Näin on. Kauniit jalat ovat aika harvinainen näky. Ken sellaiset omistaa, on suorastaan lahja muille, kun hän käyttää korkeintaan polveen ulottuvaa hametta, jotta sivullisetkin saavat ihanan esteettisen elämyksen. Viimeksi näin upeat sääret matkalla kirjamessuille Pasilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä joku muu ajattelee minusta/vaatetuksesta. Ne rajoitteet kun eivät ole minun päässäni. En ole myöskään itse saanut mitenkään erilaista asiakaspalvelua vaatetuksesta riippuen. Eipä ole työpaikan saantiinkaan vaikuttanut mitenkään. Ystäväpiirikään ei ole valikoitunut sen mukaan, miten pukeudutaan, vaan juurikin sen mukaan, että jokainen saa olla ihan sellainen kuin on ja pukeutua niinkuin lystää. Lienee nykypäivän ihmisillä olevan joku ihme massanmukana kulkemisen tarve. Kun tulee sieltä omasta rajoittuneesta kuplastaan pois, niin voipi yllättyä ihan positiivisesti, että ei se vaatetus sinusta tee mielenkiintoista/huonoa-hyvää työntekijää/ystävää, vaan se mitä siellä sisällä on.
Ymmärrätkö tahallasi väärin? On olemassa ihan tutkimuksiakin siitä, miten pukeutuminen ja ulkonäkö vaikuttavat käsityksiimme toisista ihmisistä. Kun pyydetään arvioimaan haluttavuutta kumppanina, mahdollista pätevyyttä, älykkyyttä, kypsyyttä, varakkuutta, kaikki me teemme omat johtopäätöksemme pukeutumisen perusteella.
En ole väittänyt, että johtopäätökset olisivat oikeita, mutta ne vaikuttavat kohteluusi. Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan moneen kertaan todistettu fakta. Mistä johtuu, että pitkät ja hoikat saavat tilastojen mukaan keskimäärin parempaa palkkaa? Ihan saletisti myös pukeutuminen vaikuttaa.
Sinä et tiedä, mikä elämässäsi olisi toisella tavalla, jos näyttäisit toiselta. Vaikka väität, että pukeutuminen ei ole vaikuttanut mihinkään, et voi sitä oikeasti tietää.
Miksi ihmeessä minun täytyisi miettiä millainen elämäni olis jos sitä, jos tätä. Jossitella voi vaikka maailman tappiin. Kun kaikki eivät ole samanlaisia. Tottakai sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta miksi ihmeessä sen pitäsi minua liikuttaa? Etkö vaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikkia ei vain kiinnosta muiden mielipiteet. Ja mitä tulee palkkaan niin omassa työpaikassani palkan määrää tehtävä työ, ei ulkonäkö.
Juuri tämä! Mikä itu on miettiä, olisinko siellä ja siellä tavannut jonkun elämäni miehen, jos mulla olisi ollut hillitty kampaus ja klassinen trenssi tai olisinko saanut vielä parempaa asiakaspalvelua, jos mulla ei olisi ollut lävistyksiä? Mitä väliä tällaisilla pohdinnoilla on?
nro 50
Tuollaisella pohdinnalla ei olekaan mitään väliä. Sen sijaan sellaisella pohdinnalla voi hyvin olla, missä mietitään, että kun haluan johtajaksi tuollaiseen firmaan, niin miltä kannattaa näyttää, että on vakuuttava kandidaatti, tai jos haluaa näin paljon palkkaa, onko se tällä alalla helpompaa tämän vai tuon näköisenä.
”Säännöthän” - tai ainakin jaetut oletusarvot siitä, miltä ”me” näytämme - vaihtelevat eri aloilla: myyjän ja tutkijan kuuluu näyttää erilaisilta, samoin lääkärin ja kampaajan. Useimmat ihmiset päätyvät aloille, joilla jaetut ulkonäköpreferenssit ovat suunnilleen yhtenevät omien kanssa, mutta ei se silti tarkoita, etteikö jotain yhteisiä odotuksia olisi, ja etteikö niihin sopeutuminen tekisi elämästä monella tavalla helpompaa. Jos nyt sitten joku haluaa tahallaan tehdä elämästään vaikeaa niin toisarvoisella asialla kuin ulkonäkö, se on toki myös hänen valintansa -toivottavasti tietoinen.
Turkooseja haalareita ja yli isoa villapaitaa olkatoppauksilla, hyi saat...!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä joku muu ajattelee minusta/vaatetuksesta. Ne rajoitteet kun eivät ole minun päässäni. En ole myöskään itse saanut mitenkään erilaista asiakaspalvelua vaatetuksesta riippuen. Eipä ole työpaikan saantiinkaan vaikuttanut mitenkään. Ystäväpiirikään ei ole valikoitunut sen mukaan, miten pukeudutaan, vaan juurikin sen mukaan, että jokainen saa olla ihan sellainen kuin on ja pukeutua niinkuin lystää. Lienee nykypäivän ihmisillä olevan joku ihme massanmukana kulkemisen tarve. Kun tulee sieltä omasta rajoittuneesta kuplastaan pois, niin voipi yllättyä ihan positiivisesti, että ei se vaatetus sinusta tee mielenkiintoista/huonoa-hyvää työntekijää/ystävää, vaan se mitä siellä sisällä on.
Ymmärrätkö tahallasi väärin? On olemassa ihan tutkimuksiakin siitä, miten pukeutuminen ja ulkonäkö vaikuttavat käsityksiimme toisista ihmisistä. Kun pyydetään arvioimaan haluttavuutta kumppanina, mahdollista pätevyyttä, älykkyyttä, kypsyyttä, varakkuutta, kaikki me teemme omat johtopäätöksemme pukeutumisen perusteella.
En ole väittänyt, että johtopäätökset olisivat oikeita, mutta ne vaikuttavat kohteluusi. Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan moneen kertaan todistettu fakta. Mistä johtuu, että pitkät ja hoikat saavat tilastojen mukaan keskimäärin parempaa palkkaa? Ihan saletisti myös pukeutuminen vaikuttaa.
Sinä et tiedä, mikä elämässäsi olisi toisella tavalla, jos näyttäisit toiselta. Vaikka väität, että pukeutuminen ei ole vaikuttanut mihinkään, et voi sitä oikeasti tietää.
En ole se kenelle vastasit, mutta arvelen kyllä, että hän tiedostaa tämän. On kuitenkin eri asia tiedostaa pukeutumisen vaikutus muiden muodostamiin ennakkokäsityksiin itsestä kuin pitää tätä tietoa merkityksellisenä.
Itse ainakin jopa provosoin mielelläni omalla pukeutumisella muita ihmisiä, vaikka olen lähes 40v. Minulla ei myöskään ole mitään omaa tyyliä, vasn pukeudun mihin haluan. Välillä pukeudun jopa yliseksikkäästi lyhyeen mekkoon ja korkkareihin, toisinaan kuljen rocktyyppisissä housuissa ja mustan hupparin huppu pään yli vedettynä, joskus reikäfarkuissa ja Stam1inan bändipaidassa, välillä ylisuuressa pinkissä neuleessa ja välillä housupuvussa tai siistissä hameessa ja kaulus- tai silkkipaidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä joku muu ajattelee minusta/vaatetuksesta. Ne rajoitteet kun eivät ole minun päässäni. En ole myöskään itse saanut mitenkään erilaista asiakaspalvelua vaatetuksesta riippuen. Eipä ole työpaikan saantiinkaan vaikuttanut mitenkään. Ystäväpiirikään ei ole valikoitunut sen mukaan, miten pukeudutaan, vaan juurikin sen mukaan, että jokainen saa olla ihan sellainen kuin on ja pukeutua niinkuin lystää. Lienee nykypäivän ihmisillä olevan joku ihme massanmukana kulkemisen tarve. Kun tulee sieltä omasta rajoittuneesta kuplastaan pois, niin voipi yllättyä ihan positiivisesti, että ei se vaatetus sinusta tee mielenkiintoista/huonoa-hyvää työntekijää/ystävää, vaan se mitä siellä sisällä on.
Ymmärrätkö tahallasi väärin? On olemassa ihan tutkimuksiakin siitä, miten pukeutuminen ja ulkonäkö vaikuttavat käsityksiimme toisista ihmisistä. Kun pyydetään arvioimaan haluttavuutta kumppanina, mahdollista pätevyyttä, älykkyyttä, kypsyyttä, varakkuutta, kaikki me teemme omat johtopäätöksemme pukeutumisen perusteella.
En ole väittänyt, että johtopäätökset olisivat oikeita, mutta ne vaikuttavat kohteluusi. Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan moneen kertaan todistettu fakta. Mistä johtuu, että pitkät ja hoikat saavat tilastojen mukaan keskimäärin parempaa palkkaa? Ihan saletisti myös pukeutuminen vaikuttaa.
Sinä et tiedä, mikä elämässäsi olisi toisella tavalla, jos näyttäisit toiselta. Vaikka väität, että pukeutuminen ei ole vaikuttanut mihinkään, et voi sitä oikeasti tietää.
Miksi ihmeessä minun täytyisi miettiä millainen elämäni olis jos sitä, jos tätä. Jossitella voi vaikka maailman tappiin. Kun kaikki eivät ole samanlaisia. Tottakai sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta miksi ihmeessä sen pitäsi minua liikuttaa? Etkö vaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikkia ei vain kiinnosta muiden mielipiteet. Ja mitä tulee palkkaan niin omassa työpaikassani palkan määrää tehtävä työ, ei ulkonäkö.
Juuri tämä! Mikä itu on miettiä, olisinko siellä ja siellä tavannut jonkun elämäni miehen, jos mulla olisi ollut hillitty kampaus ja klassinen trenssi tai olisinko saanut vielä parempaa asiakaspalvelua, jos mulla ei olisi ollut lävistyksiä? Mitä väliä tällaisilla pohdinnoilla on?
nro 50
Vaikka ihminen kuinka väittäisi olevansa omia teitään kulkeva individualisti, ei se muuta sitäkään faktaa, että ihminen on laumaeläin. Tarve kuulua laumaan on jopa voimakkaampi kuin nälkä, koska ilman laumaa ihminen on ollut täysin suojaton. Tietynlaisella pukeutumisella ja käyttäytymisellä ihminen osoittaa kuuluvansa joukkoon. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei alitajuisesti pyri tiedottamaan itsestään jotakin muille ihmisille eleillä, pukeutumisella jne. Johonkin ryhmään on käytännössä kuuluttava, joten minä mieluiten viestin kuuluvani esim. aikuisiin.
Mutta miten tämä konkreettisesti vaikuttaa vaikkapa mun elämään? Vaikka käytän vaatteita, jotka tässäkin ketjussa on tuomittu minulle vääriksi, olen silti aikuinen ja mua kohdellaan sellaisena. Mulla on perhe, työ, ystäviä, sukulaisia. Tutustun helposti ihmisiin ja mulla on hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä elämässäni. On oman ikäisiä kavereita, on huomattavasti vanhempia ja nuorempia.
nro 50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsät ihmiset ajattelee juuri noin, ei voi käyttää jotain kun tulee tiettyyn ikään?!
En todellakaan ala pukeutua klassisesti koska olen 43v, ihan helvetin tylsää. Pitää olla jotain särmää ja kiinnostava tyyli.
Itse tykkään leikitellä eri tyyleillä. Kropan puolesta voi käyttää mitä vaan (kiitos treenin).
Toki hyvänmaun rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään, mitä joku muu ajattelee minusta/vaatetuksesta. Ne rajoitteet kun eivät ole minun päässäni. En ole myöskään itse saanut mitenkään erilaista asiakaspalvelua vaatetuksesta riippuen. Eipä ole työpaikan saantiinkaan vaikuttanut mitenkään. Ystäväpiirikään ei ole valikoitunut sen mukaan, miten pukeudutaan, vaan juurikin sen mukaan, että jokainen saa olla ihan sellainen kuin on ja pukeutua niinkuin lystää. Lienee nykypäivän ihmisillä olevan joku ihme massanmukana kulkemisen tarve. Kun tulee sieltä omasta rajoittuneesta kuplastaan pois, niin voipi yllättyä ihan positiivisesti, että ei se vaatetus sinusta tee mielenkiintoista/huonoa-hyvää työntekijää/ystävää, vaan se mitä siellä sisällä on.
Ymmärrätkö tahallasi väärin? On olemassa ihan tutkimuksiakin siitä, miten pukeutuminen ja ulkonäkö vaikuttavat käsityksiimme toisista ihmisistä. Kun pyydetään arvioimaan haluttavuutta kumppanina, mahdollista pätevyyttä, älykkyyttä, kypsyyttä, varakkuutta, kaikki me teemme omat johtopäätöksemme pukeutumisen perusteella.
En ole väittänyt, että johtopäätökset olisivat oikeita, mutta ne vaikuttavat kohteluusi. Se ei ole mikään mielipidekysymys vaan moneen kertaan todistettu fakta. Mistä johtuu, että pitkät ja hoikat saavat tilastojen mukaan keskimäärin parempaa palkkaa? Ihan saletisti myös pukeutuminen vaikuttaa.
Sinä et tiedä, mikä elämässäsi olisi toisella tavalla, jos näyttäisit toiselta. Vaikka väität, että pukeutuminen ei ole vaikuttanut mihinkään, et voi sitä oikeasti tietää.
Miksi ihmeessä minun täytyisi miettiä millainen elämäni olis jos sitä, jos tätä. Jossitella voi vaikka maailman tappiin. Kun kaikki eivät ole samanlaisia. Tottakai sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta miksi ihmeessä sen pitäsi minua liikuttaa? Etkö vaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikkia ei vain kiinnosta muiden mielipiteet. Ja mitä tulee palkkaan niin omassa työpaikassani palkan määrää tehtävä työ, ei ulkonäkö.
Juuri tämä! Mikä itu on miettiä, olisinko siellä ja siellä tavannut jonkun elämäni miehen, jos mulla olisi ollut hillitty kampaus ja klassinen trenssi tai olisinko saanut vielä parempaa asiakaspalvelua, jos mulla ei olisi ollut lävistyksiä? Mitä väliä tällaisilla pohdinnoilla on?
nro 50
Tuollaisella pohdinnalla ei olekaan mitään väliä. Sen sijaan sellaisella pohdinnalla voi hyvin olla, missä mietitään, että kun haluan johtajaksi tuollaiseen firmaan, niin miltä kannattaa näyttää, että on vakuuttava kandidaatti, tai jos haluaa näin paljon palkkaa, onko se tällä alalla helpompaa tämän vai tuon näköisenä.
”Säännöthän” - tai ainakin jaetut oletusarvot siitä, miltä ”me” näytämme - vaihtelevat eri aloilla: myyjän ja tutkijan kuuluu näyttää erilaisilta, samoin lääkärin ja kampaajan. Useimmat ihmiset päätyvät aloille, joilla jaetut ulkonäköpreferenssit ovat suunnilleen yhtenevät omien kanssa, mutta ei se silti tarkoita, etteikö jotain yhteisiä odotuksia olisi, ja etteikö niihin sopeutuminen tekisi elämästä monella tavalla helpompaa. Jos nyt sitten joku haluaa tahallaan tehdä elämästään vaikeaa niin toisarvoisella asialla kuin ulkonäkö, se on toki myös hänen valintansa -toivottavasti tietoinen.
Niin, mutta mun mielestä tuo on jossittelua. Koska itsekin edustan vähän, noh, erikoisempaa tyylisuuntaa, tuttavapiiriini kuuluu myös muita, joiden tyyli poikkeaa valtavirrasta. Ei nyt heistä tule mieleen yhtäkään, jolla olisi ollut vaikeuksia saada töitä. Varmasti moni heistä jakaa kanssani sen näkemyksen, että erikoisemmasta ulkonäöstä voi olla myös hyötyä: jää ihmisten mieliin. Enpä usko, että esim. Kelan nykyinen vastaava kielenhuoltaja (hän ei kuulu tuttavapiiriini, mutta tiedän hänet) olisi saanut enemmän palkkaa, jos hänellä ei olisi isoja venytyskoruja korvissaan.
nro 50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Todella, muiden mielipiteillä ei ole väliä. Jos joku ei pidä mua fiksuna, ei haittaa. Itse tiedän olevani fiksu. Pukeuduin nuorena aika erikoisesti, mulla oli lävistyksiä, hiuksissa kaikki mahdolliset tyylit (shokkivärit, rastat, kalju, irokeesi), mutta olen ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saanut aina hyvää palvelua (ystävällisyys ja selkeäsanaisuus auttavat tässä) ja työpaikkojakin olen saanut mukavasti.
Jos joku uskoo pelkkää ensivaikutelmaa, niin kaikin mokomin. Mieluummin jätän tutustumatta sellaisiin ihmisiin. Jos taas tuomitsijat ovat satunnaisia kontakteja, mitä väliä? Ei yhtään mitään.
Mielenkiinnosta, millaista työtä teet? Luovilla aloilla tuollakin asenteella voi ehkä päästä etenemään pitkälle, mutta muilla se on harvinaista.
Jossain naistenlehdessä oli ihan vasta mainio juttu erilaisista hiuksista. Siinä oli haastateltu 4 suomalaista henkilöä: tumma afrohiuksinen, pitkän tukaan omaava yli kuusikymppinen, "sukupuoleton" lyhyttukkainen ja kiharasotkutukkainen punkkari.
Näistä pitkätukkainen "mummeli" ja punkkari olivat ihan loistavia. Punkkarilla oli ennen ollut irokeesi ja hän kertoi ihmisten yllättyvän harrastuksistaan, mm. marjojen poiminta. Pitkätukkainen (ja oli muuten kaunis, upea tukka) nainen kertoi että häntä oli aikoinaan neuvottu että ollakseen uskottava tukkaa pitäisi pitää nutturalla ja pukeutua hillitysti. Hän oli ajatellut, että "rautainen ammattitaito" kyllä riittää ja ihmiset arvostavat sitä. Ja oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain naistenlehdessä oli ihan vasta mainio juttu erilaisista hiuksista. Siinä oli haastateltu 4 suomalaista henkilöä: tumma afrohiuksinen, pitkän tukaan omaava yli kuusikymppinen, "sukupuoleton" lyhyttukkainen ja kiharasotkutukkainen punkkari.
Näistä pitkätukkainen "mummeli" ja punkkari olivat ihan loistavia. Punkkarilla oli ennen ollut irokeesi ja hän kertoi ihmisten yllättyvän harrastuksistaan, mm. marjojen poiminta. Pitkätukkainen (ja oli muuten kaunis, upea tukka) nainen kertoi että häntä oli aikoinaan neuvottu että ollakseen uskottava tukkaa pitäisi pitää nutturalla ja pukeutua hillitysti. Hän oli ajatellut, että "rautainen ammattitaito" kyllä riittää ja ihmiset arvostavat sitä. Ja oli oikeassa.
Anna-lehti, sivu 32. Ei löydy netistä valitettavasti.
Just kummastelin kun eräässä asiaohjelmassa juontaja oli 50+ nainen ja hänellä oli aivan törkeän lyhyt mekko. Siis pelkkä pylly oli peitossa kun hän istui. Se ei ollut kovin soma saati arvokas näky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet:
Slim fit nilkkahousut
Converset
Hupparit , jollet ole nuoriso-ohjaaja tai kriminaalibodari
U-kaulus T-paidat
Revityt farkut
Naiset:
Mitään mitä tyttäresi voisi käyttää
Vierailija kirjoitti:
Fiorellan lannefarkut joissa valkeat läntit edessä ja takana
No näitä ei pitäis käyttää kenenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, totta kai kaikki saavat pukeutua kuten haluavat eikä vaatteissa ole ikärajoja. Mutta silti on fakta, että muut ihmiset tekevät päätelmiä pukeutumistasi. Jos ihminen ei ole ikätasoisesti pukeutunut, hänestä ei saa ensisilmäyksellä kovin fiksua kuvaa. Ja ihmisillä, ihan meillä kaikilla, on tapana uskoa ensivaikutelmaa. Tätä ei muuksi muuta se, että täällä vaahtoaa pitävänsä sitä pinkkiä yksisarvispaitaa, jos huvittaa.
Voi tietysti väittää, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Kyllä niillä on. Antamasi vaikutelma vaikuttaa saamasi asiakaspalveluun, siihen, pidetäänkö sinua pätevänä töissä ja millaisia kumppani- tai ystäväehdokkaita houkutat. Itse tuskin sitä kuitenkaan huomaat...
Todella, muiden mielipiteillä ei ole väliä. Jos joku ei pidä mua fiksuna, ei haittaa. Itse tiedän olevani fiksu. Pukeuduin nuorena aika erikoisesti, mulla oli lävistyksiä, hiuksissa kaikki mahdolliset tyylit (shokkivärit, rastat, kalju, irokeesi), mutta olen ihan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saanut aina hyvää palvelua (ystävällisyys ja selkeäsanaisuus auttavat tässä) ja työpaikkojakin olen saanut mukavasti.
Jos joku uskoo pelkkää ensivaikutelmaa, niin kaikin mokomin. Mieluummin jätän tutustumatta sellaisiin ihmisiin. Jos taas tuomitsijat ovat satunnaisia kontakteja, mitä väliä? Ei yhtään mitään.
Mielenkiinnosta, millaista työtä teet? Luovilla aloilla tuollakin asenteella voi ehkä päästä etenemään pitkälle, mutta muilla se on harvinaista.
Olen kääntäjä. Mutta olen mä toki kaikenlaista muutakin tehnyt nuorena ja opiskeluaikanani, ja suurimman osan niistä työpaikoista olen saanut, joihin olen hakenut.
Monet vaatteet ovat sellaisia, että niitä ei pitäisi pitää kenenkään, ei nuorten eikä vanhojen. Mutta sanotaan tähän nyt vaikka niin, että yli 40-vuotiaiden ei pitäisi pitää vääränkokoisia ja huonosti istuvia vaatteita. Eihän liian tiukka makkarankuori näytä nuorellakaan hyvällä, mutta se menee osin nuoruuden piikkiin. Keski-ikäisen pitäisi tuntea vartalonsa ja osata unohtaa kokolappujen tuijottaminen. Elämänkokemuksen myötä huonosti istuvien rintaliivien, pingottuneiden nappien ja liian pitkien lahkeiden pitäisi jäädä jo historiaan.
Vierailija kirjoitti:
Fiorellan lannefarkut joissa valkeat läntit edessä ja takana
On kyllä rumat ihan minkä ikäisellä tahansa.
Minä luulin että trenssit jäi sinne 80-luvulle. Äitini käytti sellaista, itse en pukisi ikinä ylleni. Olkoot sitten että olen tylsä kun minulle sopii klassinen tyyli, en välitä. Naama on edelleen sileä ja vartalo hyvässä tikissä vaikka ikää on 42v.
Vierailija kirjoitti:
Legginsejä tai urheilutrikoita ei julkisilla paikoilla ja varsinkaan jonkun lyhyehkön yläosan kanssa.
Tää on kyllä paha. Lasketaanko maratonrapahtuma julkiseksi paikaksi? Oon 49-vuotias ja urheilutrikoita käytän lenkeillä ja kisoissa.
Olen sitä mieltä, että iästä riippumatta , jokainen voi käyttää juuri sellaisia vaatteita, joissa itse viihtyy.
Siis sulla on ryppytisut ja allit 50vuotiaana?????
ok ja nyt röökille..solariumin ja mäkkärin kautta