Tunnetko ihmisiä jotka eivät katso elokuvia? Onko sellaisia käytännössä olemassa?

En koskaan katso elokuvia kotona, koska ei vain kiinnosta. Elokuvateatterissa käyn joskus harvoin.

Isäni (55-vuotias) ei katso tv:tä tai elokuvia, mutta on tämän vuoden kuluessa lukenut jo 66 kirjaa.

Meillä oli lapsuudessani tv, josta katsottiin uutisia ja urheilua, mutta nykyisin isä lukee uutiset puhelimestaan ja jalkapallokin on hänen mukaansa pilattu rahalla.

Minä taas katson nykyisin aika paljon elokuvia.

Ei ole telkkaria 👌

Ja anoppi: ei pysty keskittymään niin pitkäksi aikaa. Kattoo lotot ja uutiset vouhkaa niitten tahtiin.

Tunnen itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Minä! Vihaan sitä sitoutumista, mielummin katson jotain sarjaa. Tosin ehkä kerran kahdessa kuussa katson puolison kanssa jonkun leffan hänen mielikseen.

Anteeksi, mutten nyt ymmärrä. Eikö tv-sarjan seuraaminen vie enemmän aikaa kuin yksittäisen elokuvan?

Katson leffoja tosi harvoin. Ei minulla ole kotona aikaa istua tunteja putkeen katsomassa telkkaa. Usein telkasta suoraan tulevat elokuvat alkavat vasta klo 22. Menen silloin nukkumaan.

Leffateatterissa käyn pari kertaa vuodessa lasten seurana. Miehen kanssa ollaan käyty leffassa 15 v aikana 2 kertaa.

Ma, arsyynnyn siita ku pitaa keskittya:D

Mä katson sarjoja. Ei tarvi luopua niin nopeasti kuin elokuvasta.

Viimeiset Hinterland ja Loukussa. Ihania.

Itse katon ääri harvoin elokuvia. Yleensä ne ovat pitkästyttäviä ja täysiä paskoja parhaimmillaankin. Sarjat ovat paljon antoisampaa seurattavaa yleensä. Niisä on lyhyemmät pätkät ja kiinnostavammat tarinat.

Kavereistani löytyy heitä joilla ei ole televisiota eikä ole koskaan ollutkaan. Noin 50v. ihmisiä. 

Ap. Tulitko viisaammaksi ja tyydytetyksi tuntemattomien luettelosta kyllä tai ei.. Jos et niin voin laittaa 100 kyllä tai ei vastausta.. 🤭🤭🤭😄😄😄😄

Nuorempana, kun juopottelin, katselin elokuvia ja telkkaria krapuloissani, kun en muuhun pystynyt. Nykyään en juopottele enkä käytännössä katso elokuvia lainkaan. Alle kymmenen vuodessa joka tapauksessa. Nykyään luen. Paljon. Valinta on helppo.

Elokuvat ovat nykyään kaikki kolmetuntisia, yleensä osin ihan turhaa venytystä. En jaksa koko päivää/iltaa siihen kuluttaa, en kotona enkä elokuvissa.

Ei ole aikaa katsella telkkaria. Joskus harvoin käyn elokuvissa.

Törmäsin ekan kerran sellaseen joka tuijottaa lähinnä vain jotain hömppäsarjoja ja tyyliin yhden ulkomaisen elokuvan vuodessa, aika outoa. Muuten pelkkiä kotimaisia jotka menee samaan hömppäsarjaan.

Kun on pari-kolme elokuvaa nähnyt, on nähnyt ne kaikki. Vahvimmin tämä pätee nykyajan turhiin supersankari-bing-bäng -elokuviin, jotka muodostavat katsotuimmista elokuvista 90 %.

Olen X-sukupolvea eli siis siitä tv-. Huomasin äidissä ja isässä sen, kun muistisairaus iski molempiin, niin se tv, "töllö" oli se ns. paras kaveri. Vanhoja kotimaisia iltapäivän elokuvia piti katsoa niin, ettei melkeipä syömään ennättnyt.

Sitten tämä korona tuli ja piti tehdä normireissu, vkl. reissu kotiin; siinä meni sitten peräti 6 viikkoa (tuleeko niitä matkustus-kieltoja vai ei?. Siinä ajassa jäi telsun kattominen multa ihan kokonaan. Sinne jäi TTK:t ja Putoukset. Huomasin, et hyvinhän tässä pärjää ilman niitäkin.

Minä ja äitini. Luemme mieluummin kirjoja.

En katso elokuvia, en tv:sta enkä leffateatterissa. Tuntuis järjettömälle useampi tunti töllätä jotain tarinaa. Eiköhän ne kaikki ole huonojakin. Kirjoja luen ja mielikuvituksella ohjaan ne päässäni eläväksi.

Luen mieluummin kirjoja. Dokumentteja ja uutisia ja joitakin ajankohtaisohjelmia saatan katsoa - elokuvia en ole katsonut enkä aiokaan. Dekkarisarjoja katson jos ensimmäinen jakso on hyvä, jos huono, jätän.