Miten teillä keskusteltiin kihlasormuksen hinnasta?

Kysyin että riittääkö 13000e eli tonnin eli donan sormus

Ei keskustektu, eikä hankittu. Naimisissa ollaan oltu 8 vuotta.

Kattelin netistä mimmoset vois olla kivat. Oma oli alle 200€ ja miehen oli n. 50€. Vähän yritin puhua miehelle, että pitäiskö joku vähän arvokkaampi kuitenkin, mutta miehelle ei löytynyt hienompaa millään. Yhdessä mentiin ostamaan ja minä taisin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas mitä snobbailua taas. Somekuviinko te niitä kalliita sormuksia ostelette? Kertoo paljon ihmisestä, jos ei kelpaa halpa sormus.

Jos sitä on tarkotus pitää loppuelämä niin oishan se kiva näyttää hyvältä, ja tietysti kestää. Laatu maksaa.

Totta, harva se päivä joku valittaa, kun halpparikultakihla on piru vie mennyt ja katkennut! Eiku...

Saa ostaa toki omaan silmään kauniin mikäs siinä, mutta kestävyys nyt on.

Tyttöystävä (toinen kierros, keski-ikäinen) puhuu, että budjetti on 3kk bruttopalkka. Ei tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin kultasepänliikkeeseen ja valittiin molempia miellyttävät sormukset. Ne maksoi mitä maksoi. En edes muista kuinka paljon tai vähän.

Sama täällä. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa mitä sormukset edes maksoivat. Mies ne maksoi ja hyvät ovat yli 17 vuoden jälkeenkin.

Menimme aika nopealla aikataululla naimisiin, koska olimme muuttamassa ulkomaille ja paperit piti saada kuntoon. Meinasimme jopa unohtaa siinä hötäkässä koko sormusasian, mutta anoppi muistutti poikaansa siitä. Kihloihin menimme viikko ennen maistraattihäitä.

Sen verran keskusteltiin, että kerroin etten halua sormuksia. Ei mikään mielenosoitus, olen vaan hyvin minimalistinen ihminen enkä välitä minkäänlaisista helyistä.

Toki lupasin miehelle ostaa sormuksen, jos haluaisi. Ei halunnut, nauroi vain ja sanoi, että tuli sitten halvaksi tämä kihlaus.

Ja niin tuli naimisiin menokin, mutta oikein hyvin on mennyt jo yli 30 vuotta. Ilman krumeluureja.  :)

Oltiin kumpikin vähän hönössä ja kysyin puoliksi vitsillä että "missäs ne kihlasormukset on." Mies lähti siltä seisomalta ostamaan. En ikinä kysellyt paljonko maksoi, mulle olis käynyt yllätysmunasta saatu.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä (toinen kierros, keski-ikäinen) puhuu, että budjetti on 3kk bruttopalkka. Ei tule tapahtumaan.

Tämä idea on just saatu jenkkileffoista. Siis haloo oikeesti, itse en ainakaan uskaltaisi kymppitonnin rinkulaa kantaa sormessa saati kehtaisi sellaista pyytää

Ei ollut tarvetta keskustella hinnasta, sillä halusin mahdollisimman siron sormuksen pieniin, hoikkiin sormiini, en halunnut ulkonevia kiviä myöskään, joten tiesin että parilla sataa saa sellaisen kuin haluan. Miehen kanssa kun mentiin kultasepänliikkeeseen, niin huomasin alekorin, jossa oli miesten terässormuksia. Hän iski heti silmänsä yhteen niistä, ja sanotaanko näin että kallis se ei ollut :D

Ei keskusteltu, koska emme menneet kihloihin. Toki voidaan sanoa, että kihlauduimme siinä vaiheessa, kun sovimme, että mennään naimisiin, mutta emme missään vaiheessa juhlineet kihlautumista, hankkineet sormuksia tai edes kertoneet siitä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Minä maksoin meidän molempien sormukset. Mies oli sillon(kin) rahaton. Perkeleen siipiveikko 😒

Olitko itse sillon(kin) tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas mitä snobbailua taas. Somekuviinko te niitä kalliita sormuksia ostelette? Kertoo paljon ihmisestä, jos ei kelpaa halpa sormus.

Jos sitä on tarkotus pitää loppuelämä niin oishan se kiva näyttää hyvältä, ja tietysti kestää. Laatu maksaa.

Totta, harva se päivä joku valittaa, kun halpparikultakihla on piru vie mennyt ja katkennut! Eiku...

Saa ostaa toki omaan silmään kauniin mikäs siinä, mutta kestävyys nyt on.

Kulta on yllättävän pehmeä materiaali ja kuluu, varsinkin jos on kaksi sormusta vierekkäin hinkkaamassa toisiinsa. Ja kyllä niitä kuluneiden ja vääntyneiden kapeiden sormusten omistajat tulevat niitä yllättävän usein vaihtamaan uusiin, harvemmin ne ihan katkeaa, mutta sitäkin on joskus tapahtunut että halpissormus on katkennut kun liitos on ollut joku surkeasti tehty kylmäjuotos.

Ne ostettiin, mihin varaa oli. Kumpikin oli silloin vielä opiskelija, joten sormukset ostettiin 1000mk budjetilla.

Alle 3000e ei saa sormuksia vaan rihkamaa.

Huomasin naisen tuijottavam mielistyneenä yhtä sormusta, joten ihan oma-aloitteisesti ostin sitten se hänelle, vaikka hinta ei paljon hymyilyttänyt. Säästettiin siinä, että muija ei ostanut minulle sormusta lainkaan lol.

Miehen sormus maksoi n. vitosen, oma alta 200.

Kovasti yritti myyjä kaupata kalliita kolhoja sormuksia, saatesanoilla että nämä sirommat eivät kestä. Kysyin sitten kohtuulliseen ääneen omistajan ollessa kuuloetäisyydellä, että minkä ihmeen takia tämä firma myy koruja, joista jo myyjä esitellessä sanoo että ei kannata ostaa? Omistaja tuli naama punaisena siihen myyjän paikalle, ja sanoi että myyjä on nyt käsittänyt jotain väärin, että hän ei myy sormuksia jotka eivät käyttöä kestä. 

Että se siitä legendasta, jolla myyjät yrittävät saada asiakkaat ostamaan kalliimpaa.

T: 6 vuotta sormessa joka päivä ja joka ikinen yö, kaikkine talon maalailuineen, ja kukkapenkkien kuopsutteluineen, ja sormus on kuin uusi, ei ole vääntynyt tippaakaan, eikä yksikään kahdeksasta kivestä ole tipahtanut.

Mun kihlasormus makso muistaakseni 40e. Ja pidän sitä ylpeydellä <3 

Ei puhuttu mitään. Sen mies etukäteen tiesi, että hopeisen sormuksen haluan. Oli ostanut meille sileät hopeiset sormukset ja kosi.

Hintaa en ole kysynyt eikä edes kiinnosta, tuskin kalliit olivat.

Mitä väliä sillä hinnalla oikeasti on? Eikö se ajatus ole tärkein.

Ei hinnasta puhuttu, mutta haluttiin molemmat keltakultaiset ja sileät sormukset. Minulle kapea ja siro. Miehelle paksumpi. Mun oma oli muistaakseni satasen jommalta kummalta puolelta ja miehen oma enemmän, koska paljon paksumpi.

Vihkisormus valittiin yhdessä. Vain minulle (miehellä kihlasormus toimii nyt vihkisormuksena). Maksoi jotain päälle satasen, se oli mielestäni kaunein ja sopivin minulle. Kalliimmat ei olleet hyviä.

Ja pelkäisin käyttää kallista sormusta. Tuntuisi kamalalta, jos se putoaisi ja häviäisi.