Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kadutko eroa - vuodatus
23.11.2018 |
Luin Harkimon haastattelun, jossa katuu eroaan ja mietin itse ihan samoin.
Erosin 20 vuotta sitten miehestä ja tapasin uuden miehen oltuani sinkkuna puolisen vuotta. Nyt ne pienet epämääräisyydet, jotka ihastumisen ja rakastumisen aallokossa sivuutin nostavat nyt päätään. Mieheni menestyi koulussa huonosti, on tosin aina ollut hyvässä työssä, hänellä ei ole ystäviä, hän ei ole koskaan maininnut nimeltä lapsuudenystäviään. Itse olen säännöllisesti tekemisissä lapsuuden ystävieni kanssa. Mieheni harrasti suhteen alkuaikoina yhtä lajia, jonka lopetti. Nyt ei harrasta mitään. Alkuaikoina puhui haaveistaan mökistä keskellä ei mitään. Nyt ymmärrän,, että hän on erakkoluonne, jolle kaikki ulkoiset tekijät luovat paineita.
Nyt tilanne eskaloitunut työuupumukseen asti. Hän ei selviydy töistään kuin tekemällä ylitöitä. Esimies antaa vain huonoa palautetta, ei piilota palautetta positiivisten asioiden väliin. Miehelläni ei ole itsellään mitään selviytymiskeinoa tästä oravanpyörästä. Hän haluaisi omien sanojen mukaan pistää kaiken vaihtoon. Ilmeisesti kaiken tarkoittaa työn ja perheen.
Itse en haluaisi kannatella ihmistä, joka ei itse yritä muuttaa vallitsevia olosuhteita tai pyri muuttamaan suhtautumistaan asioihin.
Mietin jopa hieman kateellisena kuinka paljon helpompaa elämäni olisi exän kanssa. Hän harrasti joukkuelajeja, on mukana aktiivisesti lastensa harrastustoiminassa, ei tuonut koskaan vaativia töitään kotiin, ei joutunut tekemään ylitöitä selviytyäkseen työstään. Hän pystyy tasapainoilemaan monella elämän osa-alueella samanaikaisesti.
Mieheni isä romahti henkisesti, kun oli mieheni ikäinen. Kaikki alkoi työpaikan menetyksestätä - jätti raha-asiat hoitamatta, ei kertonut asiasta kenellekään.
Mietin, onko miehelläni tämä romahdus edessä. Oma jaksamiseni on rajallinen, teen itsekin haastavaa työtä, hoidan lapset, autan heitä koulunkäynnissä, vien harrastuksiin harrastan itse, jotta jaksan, tapaan ystäviäni, vietän aikaa myös mieheni kanssa (ulkoillen, käymme tapahtumissa). Mieheni elämä pyörii vain kodin ja työn ympärillä.
Tuntuu siltä, että elämäni olisi helpompi, jos olisin jatkanut exäni kanssa. En ymmärtänyt, että miehen rikkinäinen koulu-ja perhetausta vaikuttaa ja pompahtaa esiin keski-issä. Nyt minulla on masentunut keski-ikäinen, itseään vähättelevä mies. Ei hyvä roolimalli kasvaville lapsille.
Jos mieheni haluaa erota, en voi asiaa estää. Hän saattaa jopa kuvitella, että se ratkaisisi hänen ongelmansa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kysymys kuuluu että miksi erosit siitä exästä? Kai siihen joku syy oli? Ja etenkin kun erosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, et mitenkään voi tietää miten se suhde olisi jatkunut ja millaiseksi se olisi muodostunut, jos silloin olisitte jatkaneet. av-keittiöpsykologina arvelen, että vaikea vaihe/elämäntilanne nykyiseen mieheesi liittyen on saanut sinut pakenemaan muistoihin eksästä. Sen sijaan että katsoisit taaksepäin, aikaan jota et voi saada takaisin, kannattaa yrittää käyttää energiaa nykyisen elämäntilanteen parantamiseen.
Totta tämäkin. Kriisissä katsoo taaksepäin ja miettii mitä olisi voinut tehdä toisin.
Olen samassa työpaikassa exäni kanssa. Tarkemmin hän työskentelee firmassa, jolle teen nyt töitä. Tiedän hänen elämästään ja arjestaan siinä missä työkavereiden arjesta tiedetään.
Kyllä pitäisi katsoa eteenpäin ja ratkaista ongelmat, mutta kun ne eivät ole minun ongelmiani vaan mieheni. Mieheni ei hae toista työpaikkaa, vaikka olen pyytänyt, ei pidä yhteyttä ihmisiin, vaikka olen ehdottanut, ei harrasta vaikka olen ehdottanut yhteistä uutta harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kysymys kuuluu että miksi erosit siitä exästä? Kai siihen joku syy oli? Ja etenkin kun erosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, et mitenkään voi tietää miten se suhde olisi jatkunut ja millaiseksi se olisi muodostunut, jos silloin olisitte jatkaneet. av-keittiöpsykologina arvelen, että vaikea vaihe/elämäntilanne nykyiseen mieheesi liittyen on saanut sinut pakenemaan muistoihin eksästä. Sen sijaan että katsoisit taaksepäin, aikaan jota et voi saada takaisin, kannattaa yrittää käyttää energiaa nykyisen elämäntilanteen parantamiseen.
Totta tämäkin. Kriisissä katsoo taaksepäin ja miettii mitä olisi voinut tehdä toisin.
Olen samassa työpaikassa exäni kanssa. Tarkemmin hän työskentelee firmassa, jolle teen nyt töitä. Tiedän hänen elämästään ja arjestaan siinä missä työkavereiden arjesta tiedetään.
Kyllä pitäisi katsoa eteenpäin ja ratkaista ongelmat, mutta kun ne eivät ole minun ongelmiani vaan mieheni. Mieheni ei hae toista työpaikkaa, vaikka olen pyytänyt, ei pidä yhteyttä ihmisiin, vaikka olen ehdottanut, ei harrasta vaikka olen ehdottanut yhteistä uutta harrastusta.
kyllä se taitaa olla sinun ongelmasi, jos mies ole sellainen kuin haluat.
Vaikutat ap tekstisi perusteella aika kielteiseltä ihmiseltä.
Jokaisella meistä tulee elämässä huonompiakin kausia kohdalle. Parisuhteen tarkoitus, tai yksi niistä, olisi kai se että saa tukea rakkaaltaan kun tällainen jakso on meneillään. Sen sijaan sinä vain mietit että et haluaisi olla kumppanisi tukena ja olisipa kiva olla eksäsi kanssa.. Teoreettisesti: entä jos vaihtaisit takaisin eksääsi, ja vuoden kuluttua hän vaikkapa loukkaantuisi vakavasti eikä pystyisikään enää harrastamaan? Taasko haluaisit vaihtaa?
En löydä tekstistäsi mitään todellista ongelmaa, minkä vuoksi kannattaisi katua nykyistä suhdettasi. Olisiko enemmän niin, että et oikeastaan ole tarpeeksi kypsä edes elämään parisuhteessa? Haluaisit pullasta pelkät rusinat.
Sen sijaan että mietit miten miehesi lapsuus vaikuttaa häneen keski-iässä, kokeilepa miettiä omaa lapsuuttasi ja sitä, mistä sinulle tulee tuo vaativuus, kovuus ja kielteisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap tekstisi perusteella aika kielteiseltä ihmiseltä.
Jokaisella meistä tulee elämässä huonompiakin kausia kohdalle. Parisuhteen tarkoitus, tai yksi niistä, olisi kai se että saa tukea rakkaaltaan kun tällainen jakso on meneillään. Sen sijaan sinä vain mietit että et haluaisi olla kumppanisi tukena ja olisipa kiva olla eksäsi kanssa.. Teoreettisesti: entä jos vaihtaisit takaisin eksääsi, ja vuoden kuluttua hän vaikkapa loukkaantuisi vakavasti eikä pystyisikään enää harrastamaan? Taasko haluaisit vaihtaa?
En löydä tekstistäsi mitään todellista ongelmaa, minkä vuoksi kannattaisi katua nykyistä suhdettasi. Olisiko enemmän niin, että et oikeastaan ole tarpeeksi kypsä edes elämään parisuhteessa? Haluaisit pullasta pelkät rusinat.
Sen sijaan että mietit miten miehesi lapsuus vaikuttaa häneen keski-iässä, kokeilepa miettiä omaa lapsuuttasi ja sitä, mistä sinulle tulee tuo vaativuus, kovuus ja kielteisyys.
Siinäpä itsew varsinainen negatyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap tekstisi perusteella aika kielteiseltä ihmiseltä.
Jokaisella meistä tulee elämässä huonompiakin kausia kohdalle. Parisuhteen tarkoitus, tai yksi niistä, olisi kai se että saa tukea rakkaaltaan kun tällainen jakso on meneillään. Sen sijaan sinä vain mietit että et haluaisi olla kumppanisi tukena ja olisipa kiva olla eksäsi kanssa.. Teoreettisesti: entä jos vaihtaisit takaisin eksääsi, ja vuoden kuluttua hän vaikkapa loukkaantuisi vakavasti eikä pystyisikään enää harrastamaan? Taasko haluaisit vaihtaa?
En löydä tekstistäsi mitään todellista ongelmaa, minkä vuoksi kannattaisi katua nykyistä suhdettasi. Olisiko enemmän niin, että et oikeastaan ole tarpeeksi kypsä edes elämään parisuhteessa? Haluaisit pullasta pelkät rusinat.
Sen sijaan että mietit miten miehesi lapsuus vaikuttaa häneen keski-iässä, kokeilepa miettiä omaa lapsuuttasi ja sitä, mistä sinulle tulee tuo vaativuus, kovuus ja kielteisyys.
Itse en pidä itseäni kielteisenä, realistisena kyllä. Olen vaativakin, totta. Myös ratkaisukeskeinen.
Se, että kadun eroa on ehkä vahva ilmaisu myönnän. En missään olosuhteissa halua seurustella exäni kanssa. Niinn paljon on tapahtunut näiden vuosien aikana. Totean vain, että valitsin vahingossa ihmisen, joka kantaa mukanaan taakkaa ja jolla ei ole selviytymisstrategioita. Elämäni olisi saattanut olla exän kanssa helpompi, sitä mietin.
Yritän pitää mielessäni, että tämä on vain vaihe tai kausi ja asiat muuttuvat parempaan.
Meillä kaikilla on lapsuus, jossa on hyviä ja huonoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäinen kysymys kuuluu että miksi erosit siitä exästä? Kai siihen joku syy oli? Ja etenkin kun erosta on jo parikymmentä vuotta aikaa, et mitenkään voi tietää miten se suhde olisi jatkunut ja millaiseksi se olisi muodostunut, jos silloin olisitte jatkaneet. av-keittiöpsykologina arvelen, että vaikea vaihe/elämäntilanne nykyiseen mieheesi liittyen on saanut sinut pakenemaan muistoihin eksästä. Sen sijaan että katsoisit taaksepäin, aikaan jota et voi saada takaisin, kannattaa yrittää käyttää energiaa nykyisen elämäntilanteen parantamiseen.