Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette elämällänne te, joita työelämä/ura ei kiinnosta?
22.11.2018 |
Omasta mielestäni perus 9-17 ma-pe työ on kamalaa. En vain oikein ikinä ole keksinyt, mitä haluaisin tehdä, joten opiskelin puolivillaisesti yliopistossa sellaisen vähän mitä sattuu -humanistitutkinnon. En erityisemmin siis pitänyt opiskelustakaan enkä haluakaan yrittää alalleni työllistyä, tutkintokin tuli kasaan rimaa hipoen eli juuri mitään osaamista ei ole.
Nyt olen tylsässä toimistoassistentin työssä ja tuntuu, että olen niin jumissa kuin voi olla! Tulot eivät ole ihmeelliset, asun poikaystävän kanssa vuokralla ja silti suurin osa yhteenlasketuista tuloista menee asumiseen. Minulla ei ole harrastuksia enkä töiden jälkeen oikein mitään jaksaisikaan.
Mutta haluaisin elämääni jotain sisältöä. Tuntuu että olen koko ajan töissä tai palautumassa töistä. Aika ja elämä ja viimeiset nuoruusvuodet valuvat hukkaan, olen 28v. Ei kuitenkaan ole taloudellisesti varaa jäädä pois työelämästä...
Mitä teette te muut, jotka olette todenneet, ettei ns. perinteinen työelämä ole teitä varten?
Kommentit (33)
En minäkään halua mennnä 7 töihin mammojeen kanssa keittimieen ja soppakauuhojen kanssa pelaamaan koko iääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, siis olen. Aion päästä ajatuksistani perille jo ennen eläkeikää. Olen soveltanut ajatuksiani myös käytäntöön. Luon uutta.
Pidin kyllä opiskelusta, joskus työnteostakin, mutta en aina. Valmistuin erinomaisin paperein, mutta työ ei aina tarjoa täysiä mahdollisuuksia älykkäälle, hyvin kokonaisuuksia hahmottavalle, käsistään kätevälle ja nopeasti uusia asioita omaksuvalle.
Oon yrittäjä ja joskus on vähemmän töitä. Silloin on aikaa harrastaa taiteita.
Käyn töissä kun on pakko.
Jos ei olisi, hankkisin hevostallin ja puuhaisin niiden kanssa aina. Muitakin eläimiä ottaidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen kaikenlaista työtä, mutta en ole tällaisissa ns. palkkatöissä. Olen siis työtön, mutta teen kaikenlaista tutkimustyötä ja hoidan sukumme kiinteistöjä ja teen mm. metsätöitä. Kun ei ole määrättyjä työaikoja, niin voi tehdä sen mukaan, kuin jaksaa ja olla oman elämänsä herra.
Naisystävää ei kyllä ole, eikä myöskään tule, mutta mitäpä sellaisella nykyään tekisikään.
Multa puuttuu kunnianhimo täysin. Teen sen minkä teen hyvin ja olen vastuuntuntoinen. Materialisti en ole, ei kiinnosta kenenkään hienot asunnot tai autot. Motivaatio on se avain, pitäisi vain löytää se, siihen asti täytän vapaa-aikani hääräilemällä epämääräisen säännnöllisesti liikkumista, elokuvia, lukemista ja viinin juomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin ja maksoin töissä käydessäni maalta talon 25 tonnilla. Vuosi sitten irtisanouduin ja en käy enää säännöllisissä töissä. Nyt tunnen vahvasti elänäni, riippumattomana ja täynnä mahdollisuuksia. Samaa ei voinut sanoa oravanpyörässä pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Hankin ja maksoin töissä käydessäni maalta talon 25 tonnilla. Vuosi sitten irtisanouduin ja en käy enää säännöllisissä töissä. Nyt tunnen vahvasti elänäni, riippumattomana ja täynnä mahdollisuuksia. Samaa ei voinut sanoa oravanpyörässä pk-seudulla.
Minäkin haluaisin ehkä muuttaa muualle pk-seudulta, mutta poikaystävä ei. Toisaalta voi olla että itsekin haaveilen muualle pakenemisesta vain siksi kun en ole löytänyt paikkaani täältä. Ystävät tosin asuvat täällä eikä eristäytyminen jonnekin pikkukaupunkiin kuitenkaan taida kiinnostaa... Helsingissä on vaan aivan naurettavan kallista. Ja sitten taas työpaikat ovat täällä. Aika on rahaa tärkeämpää joten en olisi valmis käyttämään työmatkaan vaikkapa 1,5h suuntaansa nykyisen 15min sijaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan töitä teen vaikei kiinnostakaan. Minulla on sellainen käsitys, että itseni kuuluu elättää.
Minä huomasin myös ettei työnteko lyö leiville. Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitan kehittää itseäni niin että pääsen työhön, joka mahdollistaa levon ja elämisen. Siis esim. etätyön ja virkamiehen lomat. Toistaiseksi olen tehnyt vain hyviä harjoitteluita.. Mut, ei vissiin ole muuta mahdollisuutta kuin koittaa paahtaa uraputkessa parempaan aikaan, korkea elintasokin kun on vähän niin kun mun juttu, ajattelutyön lisäksi. Mut oravanpyörä Helsingissä on kyllä täyttä p*skaa, ei tätä kukaan tahdo.
Hanki mukavampi ammatti, mee vaikka amikseen. Sieltä valmistunut tekee vuosia enemmän rahaa kuin humanistina...
N26
Vierailija kirjoitti:
Koitan kehittää itseäni niin että pääsen työhön, joka mahdollistaa levon ja elämisen. Siis esim. etätyön ja virkamiehen lomat. Toistaiseksi olen tehnyt vain hyviä harjoitteluita.. Mut, ei vissiin ole muuta mahdollisuutta kuin koittaa paahtaa uraputkessa parempaan aikaan, korkea elintasokin kun on vähän niin kun mun juttu, ajattelutyön lisäksi. Mut oravanpyörä Helsingissä on kyllä täyttä p*skaa, ei tätä kukaan tahdo.
Hanki mukavampi ammatti, mee vaikka amikseen. Sieltä valmistunut tekee vuosia enemmän rahaa kuin humanistina...
N26
Missä se pyörä on kivaa? Jos meinaa paahtaa, siinä paahdetaan, ei vinguta. Itehän läksit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, luulen että todellinen ongelmasi ei ole töissä käyminen, vaan se, että teet vääränlaista työtä. Jos löytäisit työn, joka oikeasti sopisi sinulle ja tarjoaisi myös vähän haastetta, niin tuo valitus unohtuisi. Oletko ajatellut, että voisit hakeutua vaikka jollekin vähän fyysisemmälle alalle?
Sopivalla alueella asuva ihminen tarvitsee rahaa muutaman tonnin vuodessa. Sen hankkimiseen ei tarvitse juosta oravanpyörässä.
Rahantarve syntyy materian himosta, itsensä määrittelystä materian kautta, esittämisestä, näyttämisestä. Kenelle näyttelemme ja miksi?
Elämässä on valtavasti ilmaisia asioita. Esimerkiksi ajatteleminen, kirjoittaminen, lukeminen, ystävyys. Niille ei kuulemma ole aikaa. Voisi olla!
Mukava kuulla "kohtalontovereiden" näkemyksiä!
Teen ensin töitä sen 8-16 ja kikyminuutit päälle. Työ ei palkitse eikä pahemmin kiinnosta mutta stressi on hieman matalampi kuin se oli työttömyysaikana, joka päivä ei tarvitse jännittää riittääkö raha perusasioihin.
Kyllähän niitä merkityksiä etsii vapaa-aikana. Luen paljon, harrastan musiikkia ja liikuntaa. Opiskelen uusia asioita sieltä täältä, ihan perusuteliaisuuden vetämänä.
Tekisi mieli kouluttautua nykyistä korkeammalle tasolle, mutta vähän hukassa tässä ollaan: en osaa päättää mikä ala kiinnostaisi sen verran että motivaatio riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kaljoittelen.
Minä raitistelen!
Tapailen yhtä miestä. Meillä kestää esileikki kaksi viikkoa ja itse akti useamman päivän kerrallaan. Työura on jo takana sairastumisen vuoksi, mutta onneksi sairaus ei estä harrastamasta paljon hyvää seksiä!
Olin ennen innostunut työstä, mutta organisaatiomuutosten jälkeen tajusin, että kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia ei ole enää ainakaan nykyisessä työpaikassa.
Yritys tullaan varmaan myymään parin vuoden sisällä jonnekin ja sen jälkeen ei ole takuita että esimerkiksi osastoni on olemassa jos toimintoja yhdistetään toisen yrityksen kanssa.
Sain asuntolainan maksettua ja liityin syksyllä työttömyyskassaan. Hain muutamaa työtä, mutta tällä hetkellä ei ole ollut innosta tehdä kunnon hakemuksia. Ja en tiedä onko mahdollisuudet siltikään hyvät.
Oikeastaan nyt vain oleskelen, teen töissä minipanoksen ja mieti mitä alkaisin tekemään. Talous on turvattu onneks joitain vuosia eteenpäin.
M34
Minulla on harrastuksia, tapaan rahoittaa ne työllä. Jos olisin rikas, en vaivaituisi töissä käymään.