Evoluutioteoria ja "tiede" ylipäätään vie ihmiselämältä merkityksen

Ylipäätään todellisuus on aika kylmää. 

The greater the ignorance, the greater the dogmatism.

joo, parempi olla vaan uskomatta mihinkään mikä tuntuu vähänkään ikävältä.

Naurettava väite. Eikä kylmyyskään tee mitään merkityksettömäksi.

Voihan tiede viedä elämältä merkityksen jos elämän merkitys on aikaisemmin pohjautunut  satu, uskonto ja mielikuvitusmaailmaan. Kyllä tieteellisen maailman sisälläkin voi tuoda merkityksiä omalle elämälleen, esimeriksi perhe, ystävät, harrastukset, kasvaminen, kehittyminen, ymmärtäminen, auttaminen jne.

Tosiasiassa tieteellinen maailmankuva antaa isomman merkityksen varsinaiselle elämälle, kuin esimerkiksi monet uskonnon joissa tähtäin on vasta kuolemanjälkeisessä.  

Miksi ihmiselämällä edes pitäisi olla merkitys?

Minusta taas uskonto rajoittaa ihmisten luonnollista, evoluutioon perustuvaa käytöstä. Ihmiset ovat eläimiä joilla on seksihaluja, likaisia ajatuksia ja hedonistinen ajattelutapa. Uskonnot yrittävät laittaa kaikki ihmiset johonkin epäluonnolliseen muottiin. 

Tiede on päinvastoin merkityksen lähde. Niin kauan kuin maailmassa on asioita, joita emme tiedä tai ymmärrä, on tieteelle tarvetta. Käytännössä siis ikuisesti.

Sen sijaan uskonnollinen dogmi, joka markkinoi itseään ikuisena, muuttumattomana totuutena ei tällaista merkitystä kykene tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiselämällä edes pitäisi olla merkitys?

Tai miksi sen merkityksen pitäisi olla sen merkillisempi kuin syntyä -> tehdä jälkeläisiä - > kuolla?

Ihminen on rajallinen aisteineen ja älyineen, ja tiede pysyy ihmisen älyn rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

The greater the ignorance, the greater the dogmatism.

Science is ignorant.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on rajallinen aisteineen ja älyineen, ja tiede pysyy ihmisen älyn rajoissa.

Mutta onko ihmisen mielikuvitus rajaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on rajallinen aisteineen ja älyineen, ja tiede pysyy ihmisen älyn rajoissa.

Mutta onko ihmisen mielikuvitus rajaton?

Vai kenties kaavamainen?

Onneksi teillä hihuleilla on se helvetin tuli lämmittämässä.

Itse en koe tieteellistä maailmankuvaa mitenkään kylmäksi, vaan rationaaliseksi ja toiveikkaaksi kaikessa itse itsensä tasapainottavassa loogisuudessaan. Ihmisen pöljäilykin kutistuu aika hupaisaksi, kun sen suhteuttaa kosmiseen mittakaavaan. 

Sitä pidän säälittävänä, että kokee tarvitsevansa itselleen kuvitellun ulkopuolisen tukipisteen ja faijahahmon, jottei menisi nuppi sekaisin omista ajatuksista ja oman uskontokunnan naurettavista tabuista, jotka koskevat jotain niinkin normaalia asiaa kuin yksilön mahdollisuutta nauttia omasta ruumiistaan ja toisen ihmisen ruumiista ja niiden tuntohermoista.

itselleni olisi enemmän kylmä sellainen maailma, jossa tapahtuu kaikkia kaameita asioita jostain suuremmasta tahosta huolimatta tai vielä pahempaa, hänen ansiostaan. ajatus, että jos vaikka menetät perheesi jossain turmassa ja pitäisi miettiä että "on tällä joku tarkoitus" on paljon kaameampi kuin se että se oli sattumaa. olisi absurdia miettiä kaikkivoipaista jumalaa, joka ei kuitenkaan kuuntelisi itseä tai lähimmäisiä tai maailmaa muutenkaan. jos se jumala on olemassa niin on se aika hirvee tyyppi. sattuma sekä käy järkeen että tuntuu oikeudenmukaisemmalta.

Tiede tutkii asioita ja ilmiöitä, joita voi tutkia tieteellisin menetelmin. Tulokset muuttuvat

Tietoa tulee ja menee.

Tiede on tarpeellinen omalla sarallaan, muttei pysty selittämään kaikkea, koska kaikki ei ole tieteen keinoin mitattavissa ja tutkittavissa.

Sehän on vain hienoa se.

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottu tieteellinen maailmankuva on äärimmäisen kylmä.

Sosiaalidarwinismi etenkin. Aikanaan Kun köyhä kveekkari tai entinen maaorja sai huonon laidunmaan ilmaiseksi ja bensakone keksittiin, Niin alkoi geenien laatu suvussa parantua hetkessä sinä päivänä kun musta silmäke löutyi laidunmaan keskeltä ja päästiin pumppaamaan siinä pääsi jälkeläiset huippuyliopistoihin ja virkoihin, muuten olisi jatkunut elämä luuserina ja tulvaisuus wt-ihmisroskana naisten ja yläluokan silmissä. Eurojackpotissa kun tärähtäisi..

Mitä ap tarkoittaa elämän merkityksellä? Minä vähän nyt luulen ap, että sinulla ei ole siitä hajuakaan.

Kielitoimiston sanakirja sanoo näin:

merkitys39

1. se mitä jk tarkoittaa, ilmaisee, esittää, symboloi; sanan t. ilmauksen informaatiosisältö; yl. sisältö, olemus.

2. arvo, tärkeys.

Kummassakaan merkityksessä uskonto ei lisää elämän merkityksen määrää.

Jos mietitään tuota merkityksen ensimmäistä selitystä eli sitä, mitä elämä ilmaisee tai tarkoittaa, niin tieteellisesti asioita lähestyvä todellisuudessa näkee elämässä paljon ENEMMÄN kaikkea mielenkiintoista. Siinä missä uskis näkee omenan, tieteellisesti orientoitunut voi nähdä kaikenlaista mielenkiintoista solutasolta kulttuuriantropologiaan ja taiteen symboliikkaan saakka. Tiede opettaa katsomaan pintatason ja tradition ohitse, esittämään kysymyksiä ja arvioimaan tarjottuja selityksiä kriittisesti ja eri kanteilta.

Jos taas ajatellaan elämän arvoja ja merkitystä, niin kumpikohan mahtaa arvostaa elämää enemmän: sellainen, joka tiedostaa, että elämä on ainutkertainen ja sen jälkeen meistä jää vain muistot ja mätänevä kalmo. Vai ihminen, joka ajattelee, että tämä on vain ohimene vaihe ja me pääsemme kuollessamme "taivaaseen", jossa on ikuinen elämä ja ainaiset uskovaisten bailut?

Minä ihan noin loogisesti ajattelisin, että ateisti arvostaa ainutkertaista elämäänsä enemmän.

Mutta loppupeleissä se, miten arvokkaaksi elämänsä kokee tuskin riipuu uskonnon olemassaolosta. Ihminen arvostaa jotakin, jossa viihtyy ja kokee itsensä onnelliseksi, riippumatta uskonnollisesta statuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Niin sanottu tieteellinen maailmankuva on äärimmäisen kylmä.

Ja vitut. Tiede kertoo asiat niinkuin ne ovat.

Satuolennot kuten jumala eivät kuulu enää nykyaikaan.

Kokevatko uskovaiset, että tiede on uhka heidän Jumalansa olemassaololle?

Vai hankaloittaako tiede uskon levitystyötä?