Tic-oireiden pysyvyys

No mulla on niitä yhä aikuisena, mutta mitä enemmän tulee ikää niin sitä paremmin niitä pystyy hillitsemään julkisilla paikoilla. Yhdellä mun lapsista on kanssa.

Nehän on tosi yleisiä. Moni ei vain tajua tic oireeksi. Se voi olla pelkkää silmien räpyttelyä tai niiskutusta, kröhimistä jne. Mulla itsellä on sellainen tunne, et hartialihakset on muka jotenkin huonosti, ja asentoa pitää korjailla. Kukaan silti ole koskaan mun vääntelehtimistä ticiksi tajunnut. Aina yllättyneet jos olen asiasta sanonut.

Todella kurja, et ne harmittaa teillä.

Onko hänen tic jotenkin tosi näkyvä?

Vierailija kirjoitti:

No mulla on niitä yhä aikuisena, mutta mitä enemmän tulee ikää niin sitä paremmin niitä pystyy hillitsemään julkisilla paikoilla. Yhdellä mun lapsista on kanssa.

Nehän on tosi yleisiä. Moni ei vain tajua tic oireeksi. Se voi olla pelkkää silmien räpyttelyä tai niiskutusta, kröhimistä jne. Mulla itsellä on sellainen tunne, et hartialihakset on muka jotenkin huonosti, ja asentoa pitää korjailla. Kukaan silti ole koskaan mun vääntelehtimistä ticiksi tajunnut. Aina yllättyneet jos olen asiasta sanonut.

Todella kurja, et ne harmittaa teillä.

Onko hänen tic jotenkin tosi näkyvä?

Enemmänkin kuuluva, ainakin nyt. Ei muut tajua tic-oireiksi (elleivät satu tietämään sellaisista muutenkin) vaan luulevat tahalliseksi ärsyttämiseksi. Kun hän oli pienempi, neuvoin sanomaan suoraan ihmettelijöille, että ne ovat ticsejä eikä niille voi mitään, mutta enää hän ei halua puhua niistä muille.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ollut kausittaisia ja vaihtelevia tic-oireita 3-vuotiaasta saakka, ja niitä on edelleen 16-vuotiaana, niin loppuvatko ne koskaan? Nuori kärsii niistä jonkin verran itse, koska toiset huomauttelevat. En minä tai isänsä, mutta koulussa muut opiskelijat ja jotkut tuntemattomat.

Itsellä pakonomainen silmien räpyttely on jäänyt myöhemmässä aikuisiässä. Selvästi oireita vähentää runsas B-vitamiiinien ja Magnesiumin säännöllinen käyttö.