Kävin kävelyllä

Vastaani tuli nainen, joka hymyili yllättäin ja täytyy sanoa, että hän näytti jopa hullulta. Tajusin, että minun ei sovi hymyillä yhtä nopeasti ja leveästi päätin olla hymyilemättä takaisin. Vastaan tuli totinen kulkija. Pääti,n, että pidän edelleen hieman iloisen ilmeeni, enkä käännä suutani ylösalaisin. Vastaan tuli vanha mies, joka arpoi kummalta puolelta minut ohittaisi., kun hän käveli hitaasti ja minä tulin aika vauhdilla. Hidastin kävelyäni ja hymyilin ja hän hymyili takaisin.Tuntui, että olin pelastanut hänen päivänsä hymyllä.

Opettelen työelämän taitoja. Olen ollut erakkona. Täytyy varoa, että en hymyile liikaa ja pelottavan nopeasti.

Menin kahvilaan, joka oli täysi. Kaksi naista tuli kysymään, että voivatko istua pöytääni. Sanoin, että tottakai voivat ja hymyilin liian iloisesti. Huomasin taas, että näytin heistä ehkä hivenen pelottavan tyytyväiseltä, kun joku istui pöytääni. Päätin olla hiljaa, jos mitään ei kysytä. Lähtiessäni sanoin vain hei. Istuin junaan ja huomasin, että ihmiset eivät juurikaan katsele ympärilleen. Yksikin mies katseli kenkiään. Mietin, että täytyisikö minut taas olla normaalimpi tai katsoa vaikka ulos ikkunasta, kun on tylsää olla katsomatta ihmisiä. Katseeni ei saisi pyöriä tarkkaavaisena, vaikka en jäisikään tuijottamaan.