**KESÄKERTUT KESKIVIIKKO!**

Täällä herättiin jo aikaa sitten, mut nyt kykeni istumaan koneelle=) Mut oli kiilattu sänkyyn miehen ja tytön väliin niin ettei liikkumaan päässy ja olo oli ihan kauhee. No jollain ihme metodilla kampesin itteni ylös ja olen tasotelle kuumaa ja puutumista. Jos maha ei ois tän kokonen, ois ollu tosi sulosta...



No sitten asiaan...



Onkohan Miona jo jakautunut - elämme jännittäviä aikoja. Tulehan päästämään meidät jännityksestä, jos kykenet.



Minäkin olen kaipaillut odottavaaparturi - kaikki hyvin?



Äitienpäivälahja G: Mun äidille hiustenleikkuu, Anopille joku pihakasvi.



Pikini rajaan ei näkyvyyttä ja mies ei sitä halua tehdä, joten... saattaa näyttää hieman hymmmm



Helmis(?) Nivusen vihlomisesta. Toivottavasti helpotti. Mulla tässä yhtenä päivänä sohvalta noustessa veti oikea nivunen jalan alta ja oli koko jalka ihan hervoton. Sitä sitten loppupäivän särki ja kolotti, mut seuraavana päivänä oli jo ihan ok.



Eilen taas pukkasi supistelemaan koko ajan. Eivät ne kipeille tuntuneet, joten en sen kummemmin viitsi reagoida. Suurempi ongelma on tää vatsan toiminta, joka on aivan liian sujuvaa (ehkä hyvä niin)... Yli viikon on ollu melkein vesiripulilla. No huomena saa neuvola ratkaista otetaanko jotain näytteitä vai antaako vaan olla. En ole omasta mielestä syönyt mitään sellasta et tekis. Ja noista maitohappobakteereista ei tunnu olevan apua. Josko pääsiski synnyttää heti kuun alkuun. Mulhan on Helluntai varaus;-)



Asukas riehuu edelleen ihan hirveesti. Täytyy toisella olla tilaa. Noista kokoarvioista ja seurannoista ihmettelen minäkin teidän kokemusten eroja. Esikoisesta ravasin jatkuvasti äitipolilla sikiön pienikasvuisuuden takia. nyt sitten en ole siitä syystä sinne päässyt. Eikä tämän kaverin kokoa ole muuten arvioitu. Viimeksi totesi lääkäri hyvin ympäripyöreästi viikkoja vastaava siro vauva. Eli ahaa..



No josko suuntaisi suihkuun nyt, kun olo on kohentunut. Varmaan palailen vielä illemmalla=)



Lytte ja Masukki 34+4

Tuolla suihkussa kauhistelin noita raskausarpia. Tuli mieleen tietääkö joku paremmin... Kun aurinko nyt tarttuu raskausaikana pelkällä ajatuksella eli kädet ja naama on jo ihan ruskeat...



Mutta ainahan sanotaa, että arvelle ei saisi aurinkoa ottaa, koska jää pahemmin näkyviin pigmentin takia. Tietääkös joku kokemuksella pätiskö sama juttu noihin mahajuomuihinkin? Täytynee siis pitää masu piilossa?



Kiitollisena ihmettelee Lytte.



Ja sit tuli mieleen toinen juttu, mistä täällä palstalla on kertoiltu eli synnyttäjän sininen viiva pakaravaossa. (kertoisi siis avautumisesta) Tutkin peilin edessä pyörien=) Ei näy vielä. Mites muilla



Lytte aamuterroristi

Pitkästä aikaa kirjoittelen, en ole ehtinyt kirjoittelemaan, mutta olen kyllä käynyt päivittäin lukemassa pinon.



Enää kolme päivää töitä ja sit kotiin odottamaan vauvan tuloa ja nauttimaan kesän tulosta:)



Lytte en ole kuullut koskaan sinisestä viivasta enkä kylläkään ole itsellänikään semmoista huomannut edellisessä raskaudessa eikä semmoista ainakaan vielä näytä olevan pepussa.



Karvotusasiaa: on se vaan peeveli, kun ei itse näe tuonne alapäähän, mutta onneksi on isoja peilejä kotona, joita voi hyvin käyttää hyväksi.



Seksiasiaa: meillä ei ole ihan kokonaan kuollutta tuolla osastolla, mutta ei sitä ovea kovin usein kumminkaan raotella;)



Omanapa: Olin eilen neuvolassa (rv tasan 34) SF oli 34 > menen ensi viikon tiistaina kokoarvioon, saa nähdä minkä kokoista möllykkää tällä kertaa odotellaan. Turvotusta on hurjasti (kengät kinnaa,..) ja paino oli noussut 1350/vko, mutta muut arvot oli kunnossa eli taitaa painon nousu johtua osittain tuosta turvotuksesta.

Yöt ovat vielä melko rauhallisia, lukuunottamatta muutamaa kertaa yössä vessakäyntejä eli saan nukuttua kohtuullisen hyvin.



Jatkan tässä töiden tekoa, mutta seurailen päivän mittaan pinon kasaantumista:)





Oravmi76 rv 34+1

Vaihtelun vuoksi aikaisin hereillä. Pitääkin touhuta tänään sitten enemmän, kun on kerran aikaa. Pyykkivuori odottaa kapuamistaan ja pihallakin on puuhailtavaa. Iltapäivällä pitää vain muistaa lähteä neuvolalääkäriin.



Olen näin ensikertalaisena miettinyt, että milloin tulee lähteä sairaalaan. Tiedän, että jos vedet menee, niin hyvä olisi käydä näytillä. Mutta entäs ne supistukset? Toiset sanoo, että kyllä sen sitten tietää kun pitää lähteä, mutta entäs jos ne supistukset ei tunnu niin pahasti että ymmärtäisi (kaikilla ei tunnu samalla lailla)? Siis ihan nyt mietin aikaa, eli säännölliset täytyy olla, mutta kuinka usein? Meikäläisellä on säännöllisiä, joka aamupäivä x).. Ehkä ei ihan vielä ole aika lähteä.



Nyt menen laittamaan pyykkikoneen pyörimään, kahvin tippumaan ja vielä kipitän hakemaan päivän lehden. Palaan sitten myöhemmin.





Mrs.Marple & Rääpäle, rv 35+4





PS: Veikkaan edelleen, että Miona on ensimmäinen jakautunut Kerttu. Emmeköhän kuule viikonloppuun mennessä?

Jätän tällä kertaa aamiaisen väliin (tai siirrän sen lounaaksi)... ja tyydyn juomaan vaan pienen yogurtti-juoman. ... ei menis sitten koko päivä mässäilyksi, kuten eilen...



[color=orange] Voi kun Mionalla olis menny kaikki hyvin eilen. OdottavaParturi taitaa tosissaan olla hukassa... (toivottavasti vaan mökkeilemässä tms.) Sairaalassa makaaminen kun ei ole mitään herkkua näin ihanina ekoina kesäpäivinä.



Hoxa: teillä onkin sitten lapsirikas suku :) Varmaan ihana kun on sitten sukulaisissa samanikäisiä leikki-kavereita teidän muksullekin.



[color=green]Yöllä supisteli muutaman kerran kipeästikin... ja muutama aamulla, mutta nyt taas on rauhoittunut. Pidän tänään rauhallisen puutarhassa kuopsuttelupäivän... ja menen katsomaan rakasta hepostani tallille.



[color=brown] No nyt täytyy juosta naapuriin siskon luokse kurkkaamaan olisko saanut expresso-koneensa toimimaan :p nyt kyllä maistuis kunnon, vahva, täyteläinen expresso.



Ninni rv 33+0 (jee uusi viikko... vielä viikko niin on 34 HAH)

Ihana auringon paiste taas, viikonlopuks vissiin lupailikin sateita :( En sitte eilen enää tullut niitä neuvolakuulumisia kertoilemaan. Lähdettiin kaupungille ostamaan meille uus rullaverho makkariin. Saa paremmin nukutuksi ku ei oo niin valoisaa! samalla kävästiin mun porukoilla kahvilla ja sit kello olikin jo niin paljon et piti saada tyttö nukkumaan ja itekin jo ihan puhki...

No mutta nyt niitä neuvolakuulumisia:

Siellä oli sitten oikeen tuplatarkastus, oli joku lääkäriopiskelija mukana...Kiva olla kahden miehen rönkittävänä!! Huh, ei kyllä ollu kiva kokemus...No joo. Kohdunkaula oli lyhentynyt, on siis nyt 2cm. Mutta ilmeisesti ei tarkota vielä mitään, eli aikaa voi mennä vaikka miten vielä...Muuten oli kaikki ihan niinkuin ennenkin. Painoa tullu 400g/vko, paineet 110/64 ja sf-mitta 33 (ei ollu kasvanut ollenkaan viikkoon, mietinkin mahtaakohan seuraavaks jo alkaa laskeutumaan ettei enempää nousiskaan..) Raivotarjonnassa siellä ollaan. Pissa oli puhdas ja kaikki ok.



Mionaa ja odottavaaparturia oon myös minä miettinyt. Onkohan Miona siellä jo jakautunut?! Kovasti jänskättää täälläkin... Ja tulehan odottavaparturi kertomaan mitä sulle kuuluu, toivottavasti kaikki ok.



Alapään väristä ja muodosta yms oli ollu puhetta. Mies on sanonut että on paikat turvoksissa ja häpyhuult ainakin tummunu tosi paljon. Sen oon kans huomannut, olikohan se Lilli joka kertoi että orgasmit tulee helposti, että mullakin paikat on joytenki " verekkäämmät" kun ennen. Ai niin ja kuivuudesta meillä ei olla kärsitty koskaan. Ei edes imetysaikana! Yhtä kosteeta oli sillon kun normaalistikin ja raskausaikana vielä kosteampaa. Oonkohan jotenkin poikkeeva tapaus!? No, tällä kertaa voikin mennä ihan eri lailla, eihän sitä tiedä...



Nyt alkaa tytsy heräilemään joten pitää mennä aamupuuron laitolle ja sitten luultavasti ulos nauttimaan tosta auringosta. palailen varmaan päivän mittaan.



AURINKOISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!



QUEEN RV36+5 JA TYTSY 1/05

Supistuksista. Kaikista varminta varmaan on soitella sitten sinne synnärille ja kysyä neuvoa, jos on epävarma. Niinhän sitä sanotaan, että jos ensisynnyttäjä vielä miettii kannattaako lähteä, niin ei kannata ;)... ja niinn kauan kun supistusten kanssa pärjää kotona niin kannattaa olla kotona. Se on niin pieni todennäköisyys, että kuuluu siihen promille ryhmään, joka ei tunne supistuskipuja. Joku sääntö vissiin ens.synnyttäjällä kuitenkin on, että alle 5:n min välein tulevia kipeitä supistuksia (jotka kestävät yli 45 s.) vois seurata ainakin pari tuntia ennen kuin lähtee sairaalaan.... kokeilla, josko lämminsuihku tms auttas jne... ja ainahan sitä voi mennä tarkistuttamaan tilanteen jos mietityttää.. mutta autossa matkustaminen ees-taas ei vissiin ole siinä tilanteessa kauhean mukavaa.



Itse toivonkin, että synnytys lähtis itekseen supistuksilla käyntiin, että vois olla mahdollisimman pitkään kotona kahestaan miehen ja ehkä ystävien kanssa. Sairaala kun ei niin kauheasti houkuttele. Ja onneksi meiltä ajaa 15 minuutissa sairaalaan niin sinne pääsee sitte ku ei tunnu enää hyvältä.

Ihanaa..



Mulla oli eilen eka synnytysvalmennuskerta. Mä tuossa eilen muualle jo kirjoittelinkin että jos terkka sanoo jonkun " väärän" sanan ni varmaan pyörryn. No arvatkaa mitä? niin kävi, tai mulla sumeni päässä ihan kokonaan ja suljin sitten silmäni, just kun olin sitten menossa makuulle niin se meni ohi kun ajattelin siinä kauheesti kaikkea muuta. Arvatkaa vaa pelottaako mua nyt sitten se synnytys vielä enemmän! Mä en oikeesti kestä. Tekis vaa mieli itkeä et eikö sitä vauvaa sais mitenkään muuten pois sieltä. Entä jos mä pyörryn jossain väärässä tilanteessa siel synnytykses ja sit kaikki menee ihan sekaisin. Että aika hyvin taas tonkin tiesin jo etukäteen. Mä siis kun en kestä piikkejä ja leikkaus- tai synnytysvideoita tai mitään tuollaista tai verta. Ja kun musta tuntuu et ei noi terkat tai lääkärit ymmärrä jos niille selittäisin miks haluisin leikkauksel ja nukutuksel tän hoitaa. Oiskohan se ees mahdollista? Miten muuten se pelkopoli homma toimii? Mikä se oikeestaan on?



Vähän maassa tän jutun kanssa :(





S@n ja rv 34+6 (Apua apua kaikki vaa lähestyy...)

Pyykit pyörii, kahvi kohta juotu ja lehtikin haettu. Suorastaan aktiivinen aamu käynnissä. Jahka saan pyykit narulle niin sitten hetkiseksi ulkotöihin, oon todennu erinomaiseksi urheilumuodoksi näin raskauden aikana. Ei tarvitse pitkiä matkoja kävellä > liitokset ei paljon vihoittele. Ei maksa, ei tarvitse lähteä kauas autolla, saa raikasta ilmaa ja aurinkoa ja tulee tehtyä jotain hyödyllistäkin. Niin ja kun ei ole kysymys toiselle tehtävästä työstä, saa aikaa kuluttaa niin paljon kuin haluaa, eli tarvittaessa tauottaa tai lopettaa koko päivältä.



Queen: Itse toivon että sataisi, on niin kuivaa jo tuolla ulkona. Siitepölyallergiset varmasti toivovat raikastavaa sadetta, ja ei tuo tunnu itselläkään kovin helposti tuo henki kulkevan. Raskaus vaikuttaa kai nenän limakalvoihinkin. Joten mun puolesta saisi yhden päivän vaikka sataa ja sitten taas kaunis kevät/kesäilma..



Ninni: Kiitos. Jotenkin tarvitsee edes jonkin faktan mitä seurata, vaikka itse H-hetkellä menisikin sitten toisin. Olen muutenkin sen luontoinen, että pakko vähän aina suunnitella että on jotain minkä mukaan toimia, tulee turvallisempi olo. Välttämättä näitä suunnitelmia ei sitten ole pakko toteuttaa. Esimerkiksi taannoin olimme miehen kanssa Euroopassa ajelemassa, niin mun piti saada jonkinlainen matkasuunnitelma. Mies sitten taas toimii mielummin täysin ilman suunnitelmia.. Itse pidän siitä, että on suunnitelma, josta sitten voi poiketa. Ehkä olen kummallinen?



S@n: Kysypä neuvolassa pääsisitkö pelkopolille käymään. On hyvä että voi edes keskustella itseään askarruttavista asioista ja voit kertoa mikä huolettaa.

[color=red]Ihan ekana [b]s@n[/b]: Jos susta tuntuu noin hurjalle tuo synnytys ja olet oikeesti alkanut sitä pelkäämään, niin mun neuvo on että soitat samoin tein neuvolaan ja pyydät lähetteen pelkopolille. Mikä sulla oli synnäri? Mä oon käynyt kättärin pelkopolilla ja se on osoittautunut mulle henkireiäksi. Olin pelkopolin asiakas jo esikoisesta ja nyt kakkosen kanssa sama juttu.

Kerrot sille sun neuvolatätille saman minkä tänne kirjoitit ja pyydät tosiaan sen lähetteen. Noita juttuja ja peloja ei kannata jäädä suremaan yksinään.



Se homma siis toimii (ainakin mulla) niin, että menet sinne synnärille saat ihan kahden kesken- tai mies mukana- keskustella l

kätilön kanssa kaikesta mikä askarruttaa. Mulle on molemmilla kerroilla kirjattu ylös toiveita synnytyksestä, tehty ns. suunnitelma. Kivunlievitystoiveet yms. on papereissa. Myös synnytyssalissa oon käynyt molemmilla kerroilla. Helpottaa kun on asiantuntija kertomassa niistä laitteista ja härpättimistä. Silloin ne muuttuu vähemmän pelottaviksi.



Nyt siis vaan neuvolaan soitto! Älä yksin murehdi ja masennu, ethän!



Helmis ja Onsku 33+5[/color]

[color=green]Jospas sitten hiukan muutakin juttuu :)



Tai no vois vielä siitä vauvan maailmaan saamisesta s@nille sanoo sen, että kenenkään ei ole pakko alateitse synnyttää. Mutta pelkopoli juuri pyrkii siihen, että mahdollisimman moni äiti kuitenkin synnyttäisi. Mä olin esikon kanssa ihan varma, että meen sektioon, mutta kuinka ollakaan mua auttoi ne keskustelut kätilön ja lääkärin kanssa ja tyttö syntyikin " helposti" alateitse. Ne kätilöt vielä joiden kanssa juttelet siellä, on ihan erikoistuneita synnytyspelon hoitamiseen, joten siellä kyllä ymmärretään vähän " hölmömpiäkin" pelkoja :)

Tulihan asiaa mutta toivottavasti oli sulle jotain apua?[/color]



[color=blue]Mun yö meni ihan jättihuonosti :( Tuota jalkaa särki niin maan mahottomasti ja sitten pissatti ja hikoilutti ja suoraan sanottuna v.....ti kaikki. Onneksi aurinkoinen aamu ees hiukan piristää mieltä. Vaikka tosiaan tuo jalka on edelleen ihan tohjona, ei sillä kärsi yhtään astua ja särkee nivusesta varpaaseen. Pitäis kai soittaa lääkäriin, mutta kun ei viihtis... Jos oottelis vielä tämän päivän.



Vattanahka kinnaa päivä päivältä enemmän, mutta ei ole vielä ratkennut. Mulla ei kyllä tullut tytöstäkään kuin kaksi arpea ja nekin rv39+, joten toivotaan ettei tästäkään tulis. Niin ja ne kaksi arpea hävisikin sitten pois. Pelkäsin kyllä alkuunsa kuin käy, kun mun äitin vatsa on kuin raitapaita. Mutta ei kai se sitten oo välttis ees geeneistä kiinni. Mene ja tiedä....



Pitiköhän mun jotain kommentoida vielä? En mie muista.. Palaan siis takaisin jos jotain unohtui, eihän mulla oikein oo nyt ees muuta tekemistäkään. Ei voi puuhastella mitn. HÖH!



Helmis josta on tulossa pahemman luokan palstaterroristi :)[/color]

ihan ekaksi s@n: minä olen myös sitä mieltä, että ihan ehdottomasti pelkopolille! itse en ole sellaisessa käynyt, mutta olen kuullut paljon hyviä kokemuksia, että on tosiaan helpottanut, ja on saanut sovittua etukäteen helpottavia asioita, kuten vaikka sen sektion, jos muu vaihtoehto tuntuu liian kauhealta.



ja sairaalaan lähdöstä: minäkin tuota asiaa mietin kovasti esikoista odottaessa ja vielä kun supistukset oli jo alkaneet. menin sit sairaalaan, kun oli supistellut 5 tuntia säännöllisesti ja oli jo melkoisen kipeitä suppareita. no, kun pääsin sinne, olin auki vain 1cm. olin tosi pettynyt. tämän kanssa ajattelin lähteä vasta sitten, kun en tosiaan kestä enää olla kotona. en halua taas niin hirveän aikaisin sinne mennä. mä sain eilen neuvolasta lapun, jossa sanottiin, että jos menee vedet, niin ambulanssilla pitäis mennä. siinä kun on se napanuoran luiskahtamisen vaara, siis jos vauva ei ole kiinnnittynyt. mutta eipä siitä kiinnittymistä ehkä itse tiedä, jos ei ole lääkäri tms. varmasti sanonut. onko muille annettu samoja ohjeita?



ja sit perätilaa olen kovasti nyt miettinyt, kun meikäläisen vauva ei tiedä miten siellä pitäis oikeesti olla... ja voihan se olla, että vielä kääntyykin oikein päin. tai sit jää vaikka poikittain, mut sit se on pakko leikata ulos... mut mä olen aina sellainen, että pitää etukäteen vähän murehtia, niin on sit jotenkin helpompi ottaa asioita vastaan. tietysti mietityttää kaikki riskit, niin sektiossakin kuin perätilasynnytyksessäkin... oisko siihen vielä jotain kolmatta vaihtoehtoa, kun kumpikaan noista ei hirveesti huvita? eipä taida olla... vaikka olen kuullut monista onnistuneista pt-synnytyksistä, niin silti se huolettaa ja mietityttää kaikki riskit. en ikinä vois antaa itselleni anteeksi, jos päätän että haluan synnyttää alakautta, ja sit vauvalle käykin jotain. mut sektiossakin on tietty riskinsä, ja toipuminen on hitaampaa kuin onnistuneessa alatiesynnytyksessä... ja kuitenkin haluaisin synnyttää alakautta, mut siinä on taas se, että pitää ponnistaa selällään, mkä on mulle ihan kauhistus. ja eppari tehdään automaattisesti. ei taida nyt muuta voida kuin toivoa, että beibi tajuais kääntyä pysyvästi oikein päin...



semmosia ole miettinyt koko eilisillan ja tämän aamun, toivottavasti turhaan :)



mukavaa päivää kaikille!



gabriela rv 34+5

Mä oon näiden muitten kanssa samaa mieltä että kannattaa soittaa neuvolaan ja pyytää josko pääsis pelkopolille. varmasti jo jutustelu auttaa! Mua itseä pelottaa/jännittää synnytys ihan kauheesti vaikka ensimmäinen meni ihan hyvin. Jotenkin nyt kun ns. tietää mitä on edessä, jännittää vielä enemmän. Mut uskon että mullekin jo puhuminen asiasta auttaa. miehen kanssa ollaan juteltu mut neuvolassa en oo ottanut asiaa kuin ohimennen esille. Ja terkkari ei oikeen kommentoinut sitä mitenkään. Varmaan jonkun kätilön/lääkärin kanssa puhuminen saattais auttaa. Äidilleni kerroin että jännittää paljon enemmän kun ekasta ja sillä on aikoinaan ollut ihan sama juttu. Kipua mä en sinäänsä pelkää mutta se miten kaikki menee yms.



Supistuksista oli puhetta...Mulla alkoi tytön synnytys niin että kuuden aikaan illalla tuli muutama kipeä supistus. oltiin sillon kylässä. Kotona yheksän aikaan alkoi ihan säännölliset supistukset, n.10min. välein. Kotona sitte kärvistelin ja sanoin miehelle että ennen en lähde kun on pakko. Lopulta konttailin pitkin lattioita ja alkoi jo olla tuskallinen olo. Mulle tuli jonkunlaista ripulointiakin eli suoli varmaan luonnostaan alkoi tyhjenemään. 22:50 oltiin sitte synnärillä (se matka aautossa oli aivan kauhea, ei meinannut millään saada asentoa jossa olis ollut hyvä olla). Ovella vielä sanoin et mähän en sinne tule! (on jonkinasteinen sairaalakammo). Vähän aikaa meni kun tajusin et muutenhan se syntyy tänne pihalle...Sydänkäyrää siellä otettiin ja tehtiin sisätutkimus. Olin sillon jo 4cm auki, kätilökin sanoi ettei sitä ois uskonut. Pääsin suihkuun ja sieltä suoraan saliin. Kalvot puhkaistiin ja ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutuksen sain. Ponnistusvaihe oli musta se kauhein vaihe kun ei ollut tarvetta edes ponnistaa ollenkaan! Yksi kätilö painoi mahan päältä ja yks touhus alapäässä. hartioita kun ulos autettiin, kuului napsahdus ja tytöltä murtui solisluu. Mutta siis aika " helppo synnytys" tämä kuitenkin mun mielestä oli. neulomisen jälkeen mulle tehtiin vielä sisätutkimus kun tuli jotain isoja hyytymiä kohdusta. Sillon sain ilokaasua myös, kipu oli karmea.

Oho, tulipas tähän nyt melkein koko synnytyskertomus,heh...Mutta supistuksista siis tää lähti eli mun mielestä kannattaa olla ihan vaan kotona niin kauan kun suinkin pystyy. Niin aion mäkin myös tehä tällä kertaa.



Huh, tulipas tekstiä...nyt pitäs kyllä lähtee sinne ulos aurinkoon että saa tyttökin vähän ulkoilla!



QUEEN RV36+5

Neuvolalääkäri muuten eilen sanoi että jos tässä vaiheessa ei tunnu liikkeitä 6 tuntiin , kannattaa lähtee synnärille ettei enää kannata mitenkään " pidätellä" jos alkaa syntymään. Sitä vaan mietin kun masuasukki on tosi rauhallinen et välillä saattaa olla pitkiäkin taukoja etten liikkeitä tunne. Et pitäiskö mun nyt tehdä jotain liikelaskentaa? En tajunnut eilen siellä kysyä...



QUEEN TAAS

Täällä alkoi sitten mammaloma tänään ihan virallisesti...(sairaslomalla olen kyllä ollut selän kanssa jo pari kuukautta). Tai toivottavasti, oli työmaa sählännyt noitten hakemusten kanssa ja Kela jo kirjeitse uhkaili, että etuuksia voidaan pienentää tai evätä kokonaan, koska hakemukset menneet heille liian myöhään. No, selvitettyäni asiaa selvisi, että jos vähentävät tukea, on se pois vaan työnantajalta, koska moka oli heidän. Mutta vieläkään ei ole virallista paperia äitiyslomasta ja rahasummasta kuulunut. Eilen sentään tuli äitiyspakkaus (uusi), että pääsee vaatteiden kanssa touhuamaan. Melkoisen sinisävyinen oli kyllä tuo pakkaus, ei mitään valittamista, mutta kuitenkin..



Mahassa myllätään kovasti, on melkoista punkemista vauvan elo nykyään. Olo muuten suht´ hyvä, selkä ajottain vihoittelee. Nukkuessa ei meinaa asentoa löytyä ja närästyskin nostelee ajoittain päätään. Raivostuttava vaiva.



Joka päivä olen käynyt jutut lukemassa, mutta mikä siinä on kun ei saa itse aikaiseksi..Omat jutut tuntuu niin arkipäiväisiltä ja tylsiltä!



Kirkasta päivää kaikille kertuille täältä kaakonkulmalta...



Lyydia 34+6

PHKS ois tän paikka.



Kiitos noista pelkopoli jutuista.

12 aikaa on soittoaika neuvolaan niin soitan sitten sille terkalle siitä pelkopolista.







S@n





Ps.Täälläki äippäloma alkoi tänään!!! Mut emmä mitään päätöksiä ole saanut vielä mistään, enkä pakkausta. Täytyy varmaa soitella kelaa ja kysellä, nyt kun tuota uutta pakkausta jo jaetaan niin uskaltaa soittaa.

Heissan Kerttuset,



Aurinkoisia päiviä edelleen tosin paljon kylmempiä kuin esim. viikonloppuna. Minustakin vois päivän tässä välissä sataa niin raikastuis tuo ilma ja maa sais vettä jotta kasvit pääsis kasvamaan. Voi jösses, kuulostan ihan anopilta joka aina kesällä toivoo vaan sadetta, jotta mansikat kasvais...



Suppreista on ollut puhetta ja siitä milloin kannatta lähteä sairaalaan. Mulla ei suppareita siis kipeitä ole ollut missään raskaudessa missään vaiheessa ennen kuin sitten on alkanut oikeesti se synnytys. Esikoisen kanssa, ekat supparit tuli aamulla 8 aikaan ja sitten 9 asti ne tuli 10-5 min välein ja 12 aikaan soitin synnärille josta sitten käskivät lepäämään ja sanoivat jos ne ovat ennakoivia menee levolla ohi. Niinpä minä sitten lähdin lenkille ( viikkoja 39+5) ja ajattelin vähän vauhdittaa hommaa. Lenkin jälkeen lepäilin mikä vaan lisäs suppareita ja kolmelta lähtiin sitten ajelemaan sairaalaan. Sairaalassa (vähän ennen viittä) paikat oli auki n.4cm ja sinne sitten jäätiin. Tyttö syntyi sitten vähän ennen kahdeksaan illalla. Ja tosiaan, sanoisin, että ainakin mulla ne oikeat supparit kyllä tunnisti. Kannattaa tosiaan soitella sinne synnärille ja kysellä neuvoja jos yhtään itseä arveluttaa.

Gabrielalle, voisin sanoa, että samat ohjeet on meillä, siis lanssilla sairalaan jos lapsivedet menee, vaan toisaalta sama sairaala kyseessä. Tiedätkö muuten Gabriela onko synnäri vielä siellä alakerrassa? Joku vaan sanoi, ettei oli siellä enää (4v sitten oli kyllä), enkä ole muistanut neuvolassa asiasta kysyä.



Typyt on tänään hoidossa ( ovat 8 pvää kk:ssa edelleen ) ja minä muka saan tehtyä hommia kotona. Hah, mitään en ole tehnyt. Netissä pyörinyt ja puhelimessa juoruillut. Pitäis kait koittaa noita pyykkijä selvitellä muttei huvita, ulkonakin ois haravointia, mutta mutta. Te joilla on sitä ylimääräistä energiaa niin laittakaahan tännekin tulemaan.



Mitähän Mionalle kuuluu...





-Magpie 36+5-

Ihana ilma jatkuu, mutta sadepäivä tekis kyllä terää. Eilen jo jouduttiin kastelemaan nurmikkoa kun ei ala vihertää kun on niin kuivaa. Ja tosiaan sais nuo siitepölyt kyytiä...



S@n, kantsii kyllä pyytää pelkopolille aika. Mä kävin pelkopolilla silloin kun odotin toista lastamme. Mä olin ihan hysteerinen synnytyksen suhteen silloin. Esikoisen aikana en pelännyt yhtään menin tosi luottavaisin mielin, tyyliin että kaikki muutkin siitä selviää niin ei se voi olla niin kauheeta. Ja oikeasti jos kivunlievitys olis ollut kunnossa niin synnytys olis ollut kaikinpuolin mahtava elämys. Ja kyllä se sitä olikin kaikesta huolimatta, uskomatonta tajuta että oma kroppa yltää sellaisiin suorituksiin!! Ja se kipu alkaa niin lievänä että siihen ikäänkuin tottuu ja siihen menee mukaan niin kokonaisvaltaisesti. Ainoa mistä mulle jäi kammo oli se että ponnistusvaiheessa en saanut mitään kivunlievitystä ja se että se kesti niin pitkään, miltei 2.5tuntia. Jos se olis menyt toisin ei mulle olis jäänyt niinkään mitään pelättävää, paitsi tietty jos olis revenny alapäästä tms. niin ne onkin sitten eri asioita...niistä ei ole kokemusta kun tosiaan sektioon päättyi mun synnytys silloin.



Pelkopolilla sain varmistuksen että epiduraali annetaan takuuvarmasti mulle kokoajaksi, paitsi että edelleen ne Naikkarilla silloin sanoi että epiduraalia EI mielellään anneta ponnistusvaiheeseen koska se heikentää sitä ponnistustarvetta..Mulla ainakin oli aivan valtava se ponnistamisen tarve (siis ilman epiduraalia) ja se alkoi jo puoli tuntia ennen kuin sain ponnistaa, se oli tosi tuskallinen vaihe kun piti pidättää vaikka kroppa sanoo ihan muuta, eikä se pidättäminen sinänsä onnistunu mutta kätilö laittoi mut kontalleen pylly pystyyn ja miehen painamaan välilihan alueelta vastaan etten ponnistaisi...sitten kun sai luvan ponnistaa se oli taivas kunnes todettiin ettei se vauva laskeudu, imukuppikin haettiin siihen ja lääkäri tuli myös viereen ja toinen kätilö avuksi ja siinä sitten ponnistelin todella pitkään ja asentoa vaihdettiin useita kertoja. Mutt ei vauva mahtunu laskeutua ja lopuksi se kohtu sitten repes ja sitten tulikin jo kiire!



Sairaalaan lähtöä Mrs.Marple kyseli, niin esikoisen kanssa me mentiin sairaalaan kun oli supistellut 11t 7-10min. välein, ei ollut kivuliaita sinänsä ja kotiinhan meidät sieltä laitettiin sitten kun olin ollut useamman tunnin vastaanotossa eikä supistukset avanneet enempää kuin 2:n cm. Kotiin tultiin sitten kahdeksi päiväksi hakemaan vauhtia. Sitten kun supistukset alkoi niin kyllä se siitä kiihtyi niin että kivut tuli kuvaan ja supparit tuli 3-5min. välein kun mentiin sairaalaan. Automatka oli vaikea kun asentoa ei löytynyt kun sattui aikamoisesti. Silti kerettiin olla sairaalassa liki 25t ennenkuin vauva oli maailmassa, vaikka autossa tosiaan jo epäilin ettei keretä =D. Mutta siis kyllä sen erottaa kun ne kivut alkaa, usko pois!! Ne on jotenkin ns.erilaisia, mulla ainakin ne alkoi aina reisistä, kiersi selkään ja sieltä mahan ympäri ikäänkuin olis jollain tosi kireällä leveällä kumivyöllä puristanu niin että taju lähtee, ja sitten se kipu aina hellitti ja uskomatonta oli se kuinka kivuton sitä oli aina suppareiden välin.



Gabriela, toivottavasti vauva kääntyis rt:n, mutta jos ei niin mä ainakin liputan mielummin sektion puolesta kuin perätilasynnytyksen! Mulla on tuttu joka synnytti perätilavauvan ja se vammautui se vauva, kärsi hapenpuutteesta. Todella ikäviä tollaiset koska muuten olis kaiketi ihan terve lapsi. Toki sektiossa on riskinsä, kuten mäkin niitä pelkään mutta silti varmasti turvallisempi.



Johan tuli taas tarinaa. Poika on edelleen ripulissa, ja mäkin olen parit " löröt" käynyt tänään pönttöön heittämässä, liekö sitten samaa tautia vai ihan vaan raskaudesta johtuvaa. Ei onneks ole muuten huono olo.



t. mariadee 32+5

Soitin neuvolaan. Meen nyt ens maanantaina puhumaan terkan kanssa siitä synnytyksestä ja se sit kattoo et tarviinko vielä lähetteen sinne pelkopolilla. Mä kyllä tiedän ettei noista puhumisista hyötyä, mut, no yritetään..





(kaveri soitti just ja puhuin sillekin tästä pelosta, ni se oli ihana ku sano vaa et oot tiukkana ja sanot niille ettet kestä sitä synnytystä. Ja vaadit laeikkausta.Se tuntee mut yhtä hyvin ku ite tunnen. Et mitä kestän ja mitä en. Kun vaa saisin nuo lääkäritkin ymmärtämään tän tilanteen. Raskaus on ollut ihanaa tähän mennessä kun ei ole tarvinnut miettiä koko juttua, mut nyt kun kaikki lähestyy ja on näitä valmennuksia ja hoitopolkuja tulee niin kaikki tulee väkisinkin mieleen, eikä voi olla miettimättä)



Ihanaa kun on nää kesäkertut mihin purkautua. Ei oo meinaa sama kun puhuis jollekin muulle. Joka ei ole täs tilantees.





S@n

[color=CD3700] Neuvola reissu takana ja kamalasti ajatuksia juoksee päässä. Oli sf mitta 33cm 3cm kasvanut 3 viikonaikana.. mikäköhän pikku jätti sieltä on tulossa?! Paino oli laskenut 200g ja verenpaineet hyvät. 2 viikon päästä lääkärille näytille ja sitten kokoarvioon. Että ei KAI syytä paniikkiin? Oli vaan jotenkin niin turhan oloinen käynti. Valitin tästä iankaikkisesta väsystäkin mutta kun ei ole mitään vialla niin ei ole:) Eli pään sisällä kaikki. Tuntuu ahdistavalta et jaksettava olisi vielä kuitenkin se 6viikkoa jos ei enemmänkin, että miten kestää pää tämän loppuajan. Esikoinenkin tuntuu olevan kitisevämpi, kun äiti on niin vedoton.

Taidan mennä päikkäreille, että jaksaisi sitten edes jotain tehdä tuon pojan kanssa. Tulisi sitten molemmille ehkä parempi mieli. Olipas omanapaista mutta olkoon. Katellaan josko vielä jaksan myöhemmin palailla muihin asioihin.. [/color]



[color=EE7600] Tigru84&Veikka rv33+3 [/color]