Onko teillä muilla tunne niinkö oisitte ollu pilvessä ikävuodet 15-25?

Mistä sä kullannuppu tiedät miltä pilvi tuntuu?

25 vuotiaana täytyy jo tienata omat rahat ja äitikään ei enää silitä sinua uneen.

Olen 15 asti elännyt omillani

Vierailija kirjoitti:

Olen 15 asti elännyt omillani

Siis 15 vuotiaasta alkaen

Juu. Nyt 35v ja tuntuu et siitä on aikaa niin kauan, että ihan kuin en olisi ollutkaan silloin se ihminen.

Nuo ikävuodet olen ollut erittäin pilvessä, kirjaimellisesti. Ei sumuverho vieläkään hälvene

Toki persoona muuttuu iän myötä, mutten tunnista tuollaista pilvessäolon kokemusta. Olen tosin huumekielteinen. Ehkä ap käytti liikaa kamaa nuorena?

No ei. Minä myös lähdin vanhempien kotoa omilleni 15-vuotiaana ja siitä on pian 30 vuotta, onhan se aika jo vähän haalistunutta, mutta en mä nyt mitenkään sanoisi että olen kovinkaan paljon erilainen ihminen tai ollut missään pilvessä. Kyllä mun elämä on on ollut pienestä lapsesta asti aika sama ihminen, muistan mitä olen ajatellut alle kouluikäisenä asioista niin ei ne mitenkään oudolta ihmiseltä tunnu.

En itsekään tunnista mitään pilvessä oloa, mutta todella vahvasti eri ihminen kuin nyt 40-vuotiaana. Nyt kun katson lähipiirin nuoria naisia, niin he ovat jotenkin paljon enemmän kartalla kuin mitä itse olen ollut. Olin jotenkin itsekäs (tietämättömyyttäni/osaamattomuuttani, en ikinä ilkeyttäni), todella naiivi, typerä, sinisilmäinen, laiska, osaamaton ja mitä vielä, ihan toista kuin nämä nuoret tuttavani, joista voi tulla vielä vaikka mitä! No, minusta ei tullut. Kuitenkin tavallaan tunnen itseni "nuoreksi", enkä tunnista missä vaiheessa olen kypsynyt eikä olo tunnu ainakaan yhtään 40-vuotiaalta. Hämmentävää.

Tavallaan tunnistan. Huomaan tosin, että elämä oli yhtä reagointia ärsykkeisiin tuonne 30v asti, jonka jälkeen on vasta alkanut jonkinlainen tiedostavampi aikakausi. Eli ymmärrän ja hallitsen tunteitani, kannan vastuun teoistani, tiedostan lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisten tapahtumien, huonon tunnesäätelyn, lähtökohtien jne vaikutuksen. 

Vasta oikeastaan 30v jälkeen olen ehkä sitten alkanut aikaistua ja huomannut voivani oikeasti vaikuttaa moniin asioihin. 

Kumpa omat lapseni oppisivat nopeammin tiedostaviksi ja vastuullisiksi kuin mitä itselläni siihen meni. 

Yhteiskunta jotenkin vaan opetti siihen, että reagoidaan sen sijaan, että olisi ennakoinut. 

Joissain asioissa olen kyllä osannut ennakoida enkä ole pahasti sössinyt asioita tai muuta, mutta paljon enemmän olisi voinut tehdä, jos ei olisi ollut jotenkin - niin, pää pilvessä. 

Ja tarkennuksena. en ole koskaan polttanut pilveä , mutta tarkoitan sellaista sumuista oloa ja ajanjaksoa elämässä.

No mutta mhän olin.😆 Tosin 16-vuotiaasta vasta

Mä olin tooooosi lapsellinen ja typerä!!! En tehny siis mitään rikollista mutta olin varmaan muuten sietämättömän kapeakatseinen, arvosteleva ja .... lapsellinen. Yök. Ja kerjäsin hyväksyntää.

Äitiys teki musta ihmisen.