Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi MARKKA-AIKANA opiskelijoilla oli rahaa ja säästöjä? Nykyään 20 000 € velkaa!!
Euron kallis hinta
20.11.2018 |
Huh, kyllä sääliksi käy euroajan opiskelijoita (tämä huokaus tulee suoraan sydämestä)! Voimia teille oikean alan valintaan!
Vielä markka-aikana jokainen luokallani oli lomat ja joskus illatkin töissä. Silloin suorastaan revittiin töihin ja tyypillinen palkka oli n. 10 000 - 12 000 markkaa kuukaudessa + bonarit ja optiot. Silloin ei puhuttu opintolainasta, vaan sijoittamisesta. :) Minullakin oli käyttötilillä kymmeniä tuhansia markkoja kasvamassa sen ajan huimaa korkoa ja omitusasunto tuli hankittua varhaisessa vaiheessa. Markka-aikana esim. ateriakorvaus vs. ravintolaruoan hinta oli jotain ihan eriluokkaa kuin nykyään.
Nyt euroaikana tilanne on täysin toinen: opiskelijoilla voi olla jopa 120 000 markkaa velkaa eikä työllistymisestä ole mitään takeita ja palkatkin surkeita versus elämisen kustannukset (pl. tekniikan ala, lääkärit ja lakimiehet). :( Toki nykyään moni asuu vuokralla ja eläminen on muutenkin kalliimpaa kuin silloin eli nykyään rahaa poltetaan ihan eri tahtiin kuin markka-aikana.
Siis sääliksi käy teitä, jotka joudutte opiskelemaan nyt euroaikana! Älkää siis välittäkö, jos joku markka-aikana opiskellut ei usko teidän ahdinkoa! Muistakaa myös valita sellainen ala, jossa on työtä myös tulevaisuudessakin.
Kommentit (45)
Äärimmäisen värittyneen kuvan markka-ajasta antaa meille ap. Opiskelin itsekin 80/90-luvulla. Tuo 10000 - 12000 ei ollut tyypillinen opiskelijan palkka, se olisi ollut suht' ooko kuukausipalkka muutenkin siihen aikaan. Ap. kuvaa korkeintaa kauppislaisen tai atk-opiskelijan kokemusta. Ei aina heidänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän opintoraha on 250 euroa kuussa, päälle voi ottaa lainaa. 250 euroa ei riitä edes puolikkaaseen vuokraan. Mitään opintorahaa ei saa jos on tienannut vuodessa 20 000. Kuten itse aloitin pitkästä aikaa opiskelut tänä syksynä, en saa alkuvuoden tulojen takia mitään tukia.
Jotenkin hassua että muut ihmisryhmät voivat saada esimerkiksi toimeentulotukea, vaan opiskelijoiden oletetaan elättävän itsensä lainarahalla.
Tekisi mieli olla hiljaa koska tyhmyydestä saakin sakottaa... Mutta ennen opintojen aloittamista saatuja tuloja ei huomioida. Olisit siis ollut oikeutettu opintotukeen, kunhan OPISKELUaikana eivät tulorajat ylity. No, vielä ehdit ehkä 1-2 kuukaudeksi tuen hakea, takautuvasti sitä ei taida saada. Nämä kyllä selitetään erittäin hyvin kelan sivuilla, esimerkkien kanssa!
Kyllä nyt on niin, että aika on kullannut ap:n muistot (tai sitten muisti alkaa jo heiketä). Euron osuutta tähän en ymmärrä lainkaan.
Opiskelijapoikani on töissä, tienaa noin 2500 e/kk nettona ja nostaa opintolainaa, jonka on sijoittanut siten, että tuotto on parempi kuin kulut. Kun hän valmistuu riittävän nopeasti, osa lainasta (olikohan peräti 6000 e) annetaan anteeksi eli hän on saanut 6000 euron verottoman "stipendin" valtiolta. Sellaisesta ei markka-aikana edes haaveiltu.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin pääosin 70-luvulla ja kyllä minun jokainen leipäpalanen oli velalla ostettu. Kesätöistä sa kokoon sen verran, että sai hankituksi muutaman vaatekappaleen seuraavaksi talveksi. Ilmaista rahaa ei ollut jaossa kuten nykyään opintotuki ja jopa osan lainasta anteeksianto, jos opiskelee optimiajassa.
Minä en ole saanut opintotukea yliopistotutkintoon kuin pari ekaa vuotta, en siis lainaakaan. Koska töissäolon ja palkan jälkeen ei jää oikeutta. Jos haluaa töitä, ei tuntejaan voi valita, vaan jos työnantaja tarvitsee täysiaikaisen, sitten tehdään sitä. Ongelma vaan on, että opintojen suorittaminen venyy ja opinto-oikeus kuluu, koska poissaolevaksi ei voi noin vaan töiden varjolla jättäytyä koska nykyiset tavoiteajat. Olen onnekas, vai vaan hemmetin stressantunut joka polttaa kynttilää joka päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markka-aikana itsekkin opiskelin, ja kyllä velkaa oli ihan kiitettävästi opintojen loputtua. En todellakaan päässyt mihinkään 10000mk kk-tienesteihin moneen vuoteen, vaikka 'rahakkaalla' IT-alalla toiminkin.
Eli. mielestäni ap:n kertomusta ei voi todellakaan yleistää vertailuun ennen ja nyt.
Mä olin vuonna -95 kokopäiväduunissa (kesätyö) eräässä lakiasiaintoimistossa tsupparina. Palkka oli 5000 mk kuussa. Äitini, joka oli opettaja, sai tuolloin noin 8000mk/kk ikälisineen.
Ei kukaan opiskelija silloin tienannut tuollaisia summia, mitä ap väittää. 90-luku oli suurtyöttömyyden ja laman aikaa. Oli onnekas, jos pääsi edes mäkkäriin töihin. Moni ei päässyt edes sinne, jos oli vaikka rastat tai tatuointeja. Kaikki oli paljon konservatiivisempaa.
Kulutustottumukset olivat hyvin erilaisia silloin. Ei kukaan opiskelija silloin tehnyt mitään ulkomaanmatkoja. Nykyään on kuulemma ihan tavallista, että opiskelijat tekevät viikonloppureissuja Berliiniin jne. Eipä vaan mun nuoruudessa tuollaisesta uneksittukaan.
Toki vuokratkin olivat silloin edullisempia suhteessa tulotasoon. Oman ensimmäisen asuntoni vuokra oli 2400 mk/kk ja se oli kaksio hyvällä sijainnilla. Jostain Kehä III takaa olisi löytynyt yksiöitä jopa alle 2000 mk /kk, mutta valitsin sijainnin, koska tykkäsin asua keskustassa. Tein sitten vaan enemmän töitä opintojen ohessa, että sain vuokran maksettua ja elämiseen rahaa jäi ehkä 800-1000 markkaa kuussa.
Mä muistelen, että kun siirryttiin euroihin eli 2002, mun opintotuki + asumislisä olivat jotain 400€ ja silloin ne kattoivat koko vuokran. (Olin siinä välissä muuttanut edullisempaan yksiöön)
Nykyään vuokrat on niin korkeita, että niitä ei todellakaan kateta opintotuella. Siinä mielessä opiskelijoiden tilanne on kyllä hankaloitunut.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijapoikani on töissä, tienaa noin 2500 e/kk nettona ja nostaa opintolainaa, jonka on sijoittanut siten, että tuotto on parempi kuin kulut. Kun hän valmistuu riittävän nopeasti, osa lainasta (olikohan peräti 6000 e) annetaan anteeksi eli hän on saanut 6000 euron verottoman "stipendin" valtiolta. Sellaisesta ei markka-aikana edes haaveiltu.
2500e nettotulot tarkoittavat noin 4000 euron bruttopalkkaa. Siihen ei pääse edes suurin osa palkansaajista, joten opiskelijalle tilanne on todella harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä markka-aikanakin jotkut ottivat isojakin opintolainoja.
Niin ja silloin ne piti ottaa ihan elämiseen. Nykyiset opiskelijat ottaa niitä pääasiassa vain sijoitusmielessä, koska halpa korko, eikä tarvi maksaa kuin osan opintolainasta takaisin, jos valmistuu ajallaan. Aikoinaan korot huiteli pilvissä eikä puhettakaan, että olisi saanut penniäkään anteeksi, vaikka olisit kuinka nopeasti valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen värittyneen kuvan markka-ajasta antaa meille ap. Opiskelin itsekin 80/90-luvulla. Tuo 10000 - 12000 ei ollut tyypillinen opiskelijan palkka, se olisi ollut suht' ooko kuukausipalkka muutenkin siihen aikaan. Ap. kuvaa korkeintaa kauppislaisen tai atk-opiskelijan kokemusta. Ei aina heidänkään.
Suht ok? Sehän olisi 80-luvulla ja 90 luvun alkupuolella ollut huippupalkka, jota ei todellakaan millään kauppiskokemuksella tienannut.
Tossa oli juttua että saako opiskelija töitä, niin kyllä mäkin väitän että saa. Se että jos tosi valikoivaksi alkaa, niin kyllä haasteitakin tulee. Mieheni lapselle juuri oltiin auttamassa työpaikkaa. Ensimmäinen kodinkoneliike jäi pois, koska pitää mennä ihan kahdella bussilla ja se vie liikaa aikaa, vaivaa ja ei sitä semmoista jaksa. Toinen työmahdollisuus oli kun yhden tutun työpaikka valmistaa tällaista tuotetta X ja he olisivat tarvinneet lauantaille tekijää. Joka lauantai olisi saanut 8h työvuoron - ei iltatöitä. Tämä ei kuitenkaan sopinut, koska "viikonloput menee pilalle".
Eikä siinä: opiskelu on jo työtä itsessään. Kyllä mä ymmärrän sekin, että haluaa jotain muutakin elämää. Mutta se sellainen sepittely siitä, että "töitä ei ole", niin se pitää lopettaa. Jotkut (itseni mukaan lukien) teki opiskeluaikana koko ajan töitä. Eikä sitä vapaata ihan tosissaan ollut. Sitä käytiin poikaystävän kanssa yhdessä nukkumassa ja taas mentiin tukka putkella. Jollekin se on sen arvoista ja toisille ei. Mutta rehellinen pitää olla. Töitä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa oli juttua että saako opiskelija töitä, niin kyllä mäkin väitän että saa. Se että jos tosi valikoivaksi alkaa, niin kyllä haasteitakin tulee. Mieheni lapselle juuri oltiin auttamassa työpaikkaa. Ensimmäinen kodinkoneliike jäi pois, koska pitää mennä ihan kahdella bussilla ja se vie liikaa aikaa, vaivaa ja ei sitä semmoista jaksa. Toinen työmahdollisuus oli kun yhden tutun työpaikka valmistaa tällaista tuotetta X ja he olisivat tarvinneet lauantaille tekijää. Joka lauantai olisi saanut 8h työvuoron - ei iltatöitä. Tämä ei kuitenkaan sopinut, koska "viikonloput menee pilalle".
Eikä siinä: opiskelu on jo työtä itsessään. Kyllä mä ymmärrän sekin, että haluaa jotain muutakin elämää. Mutta se sellainen sepittely siitä, että "töitä ei ole", niin se pitää lopettaa. Jotkut (itseni mukaan lukien) teki opiskeluaikana koko ajan töitä. Eikä sitä vapaata ihan tosissaan ollut. Sitä käytiin poikaystävän kanssa yhdessä nukkumassa ja taas mentiin tukka putkella. Jollekin se on sen arvoista ja toisille ei. Mutta rehellinen pitää olla. Töitä on!
Voi nyt hyvän tähden. Noistakin ainakin toinen paikka siis olisi ollut suhteilla, todennäköisesti ekakin koska miksi opiskelija olisi edes hakenut paikkaa johon ei halua. Entä ne opiskelijat joilla ei suhteita ole?
Ja miten on mahdollista massatyöttömyys jos töitä kerta riittää ihan kaikille?
Olet ihan pihalla todellisuudesta, itse esim jouduin hakemaan lähemmäs sataa paikkaa muutama vuosi sitten, ja meni lähes vuosi ennen kuin sain osa-aikaisen minimipalkkatyön opintojen ohelle - ja senkin vain siksi, että oli juuri samasta hommasta tuurilla kokemusta. Ekana kesänä jouduin silti hakemaan toimeentulotukea, koska viikossa tunteja oli huonoimmillaan vain neljä. Parempien tuntien perässä hain koko ajan uutta työtä, ja siihen meni taas yli vuosi ja kymmeniä kymmeniä hakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa oli juttua että saako opiskelija töitä, niin kyllä mäkin väitän että saa. Se että jos tosi valikoivaksi alkaa, niin kyllä haasteitakin tulee. Mieheni lapselle juuri oltiin auttamassa työpaikkaa. Ensimmäinen kodinkoneliike jäi pois, koska pitää mennä ihan kahdella bussilla ja se vie liikaa aikaa, vaivaa ja ei sitä semmoista jaksa. Toinen työmahdollisuus oli kun yhden tutun työpaikka valmistaa tällaista tuotetta X ja he olisivat tarvinneet lauantaille tekijää. Joka lauantai olisi saanut 8h työvuoron - ei iltatöitä. Tämä ei kuitenkaan sopinut, koska "viikonloput menee pilalle".
Eikä siinä: opiskelu on jo työtä itsessään. Kyllä mä ymmärrän sekin, että haluaa jotain muutakin elämää. Mutta se sellainen sepittely siitä, että "töitä ei ole", niin se pitää lopettaa. Jotkut (itseni mukaan lukien) teki opiskeluaikana koko ajan töitä. Eikä sitä vapaata ihan tosissaan ollut. Sitä käytiin poikaystävän kanssa yhdessä nukkumassa ja taas mentiin tukka putkella. Jollekin se on sen arvoista ja toisille ei. Mutta rehellinen pitää olla. Töitä on!
Voi nyt hyvän tähden. Noistakin ainakin toinen paikka siis olisi ollut suhteilla, todennäköisesti ekakin koska miksi opiskelija olisi edes hakenut paikkaa johon ei halua. Entä ne opiskelijat joilla ei suhteita ole?
Ja miten on mahdollista massatyöttömyys jos töitä kerta riittää ihan kaikille?
Olet ihan pihalla todellisuudesta, itse esim jouduin hakemaan lähemmäs sataa paikkaa muutama vuosi sitten, ja meni lähes vuosi ennen kuin sain osa-aikaisen minimipalkkatyön opintojen ohelle - ja senkin vain siksi, että oli juuri samasta hommasta tuurilla kokemusta. Ekana kesänä jouduin silti hakemaan toimeentulotukea, koska viikossa tunteja oli huonoimmillaan vain neljä. Parempien tuntien perässä hain koko ajan uutta työtä, ja siihen meni taas yli vuosi ja kymmeniä kymmeniä hakemuksia.
Niin itsehän vain kirjoitin, että opiskelija usein töitä halutessaan saa. Kirjoitukseni pointti oli lähinnä kritisoida nuorten asennetta. En usko että mieheni tyttö on joku poikkeus tässä universumissa. Jos työtä ihan oikeasti ja aidosti opintojen oheen tahtoo, sitä usein löytää. Se tietää pitkiä päiviä ja menetettyjä viikonloppuja. Enkä edes väittänyt että pitäisi haluta. Sanoin vain että se sellainen retoriikka "töitä ei ole" ei nyt kerro ihan koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpäs miten palkan suhde hintatasoon on romahtanut euroaikana: 80-luvun lopussa hyvä kirvesmies tienasi 12 000 markkaa kuussa ja esimerkiksi mainosvaloasentajana pidempää päivää tekemällä tienasin 18 000 markkaa kuussa. Silloin edullisin perheauto maksoi uutena 31 000 markkaa.
Nykyään palkat ovat samoissa lukemissa, mutta perheauton hinta on pompsahtanut kolminkertaiseksi. Myös vuokrat, ruoka ja energia on kallistunut ihan taviksen maksukyvyn ulottumattomiin.
Minä mietin myös tuota opiskelijan 10000-12000 mk palkkaa. Itse pääsin töihin IT-alalle (ok, YO-merkonomin koulutuksella toki mutta pahimman IT-huuman aikaan) ja alkupalkka taisi olla 7500-8500 mk. Mistä ihmeestä opiskelija on saanut yli kymppitonnin palkkaa markka-aikana? Ja minä vuonna?
Johan oli huima tarina 80-luvun lopusta. Itse opiskelin 90-luvun alussa. Opintotuki oli 505 markkaa ja opintolainaa sai noin 1500 markkaa kuukaudessa. Oma puolikkaani vuokrasta oli 1250 markkaa, johon ei avovaimon tulojen takia tukea herunut. Ilta- ja viikonlopputöitä ei ollut tarjolla. Kesät sain onneksi olla töissä, että harjoittelut tulivat täyteen ja valmistuin. Bruttopalkka oli keskimäärin 6000 markkaa.
Sitten valmistuttiin työttömäksi ja saatiin ansiosidonnaista 3500 markkaa, kunnes sain elämäni lottovoiton: Vakituisen työpaikan 8500 markan kuukausipalkalla. Sillä pystyi maksamaan vuodessa 30.000 markan opintolainan pois.
Euron aikakausi jää lyhyeksi kirjoitti:
Miettikääpäs miten palkan suhde hintatasoon on romahtanut euroaikana: 80-luvun lopussa hyvä kirvesmies tienasi 12 000 markkaa kuussa ja esimerkiksi mainosvaloasentajana pidempää päivää tekemällä tienasin 18 000 markkaa kuussa. Silloin edullisin perheauto maksoi uutena 31 000 markkaa.
Nykyään palkat ovat samoissa lukemissa, mutta perheauton hinta on pompsahtanut kolminkertaiseksi. Myös vuokrat, ruoka ja energia on kallistunut ihan taviksen maksukyvyn ulottumattomiin.
Höpö höpö. Keskipalkka on noussut 30 vuodessa 185% ja kuluttajahintaindeksi vain 75%. Jos et usko, niin voin tarkistaa asian tilastokeskuksen sivuilta. Minunkin palkkani on pysynyt samana, mutta markat ovat muuttuneet euroiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä markka-aikanakin jotkut ottivat isojakin opintolainoja.
Esimerkiksi minä. Mä opiskelin opettajaksi ja sillä alallaan ei ilman maisteria voi työskennellä kuin lyhyitä sijaisuuksia eli mä olin siellä Siwan kassalla pienellä palkalla
muutaman tunnin illalla ja lainaa piti ottaa.
Opintolainahyvityksen saa vain korkeakouluopiskelija.
Opintolainan korot eivät ole olleet enää muutamaan vuoteen verotuksessa vähennyskelpoisia
Alue: Aihe vapaa
Ap puhuu kyllä pääosin täyttä sheibea. Opintotuki on kyllä reaalisesti pienentynyt 90-luvun lopusta, mutta ei se ole euron syy. Käyttötileille ei ole maksettu hurjaa korkoa 70-luvun jälkeen (jolloin se hurja korko oli inflaatioon verrattuna aika vaatimaton)
Työtilanteesta on myös turha syyttää euroa, eikä tuo opintolaina ole oikeasti niin kauhea mörkö kuin joskus. Korko on mitätön ja sekin verovähennyskelpoinen, lisäksi ison osan lainapääomasta saa vähentää verotuksessa. Toki pitää pystyä maksamaan myös veroja, jotta niitä voi vähentää, mutta jos ei kymmenessä vuodessa onnistu saamaan työpaikkaa, olisi voinut hieman miettiä sitä alaa, mitä opiskeli.