Lue keskustelun säännöt.
Miten te vauvan ja taaperon äidit oikein selviätte? Itse en meinaa jaksaa edes yhden kanssa
19.11.2018 |
Luulisin, että kaikki on kaksin (tai kolmin) verroin hankalampaa ja hitaampaa kun on sekä vauva että taapero. Minulla on ainoastaan yksi vauva, joka täytti juuri 4 kk, enkä meinaa jaksaa edes tämän yhden kanssa. Vauva nukkuu päiväunet vain lyhyissä pätkissä ja yöllä heräilee tunnin välein, eli en itse saa nukkua juurikaan eikä omaa hetkeä vaikka syödä lounas ole. Kaikki lähteminen kestää kun vauva kakkaa vaippansa juuri kun olen saanut sen puettua ulkovaatteisiin ja sitten pitää taas vaihtaa vaippa ja uudelleen pukea hänet ja sitten onkin vauvalla jo nälkä ja jos imetän ulkovaatteissa niin hänen tulee liian kuuma ja itku jne jne.. Miten ihmeessä kukaan selviää jos tässä on vielä taapero puettavana, leikitettävänä, syötettävänä ym?
Kommentit (11)
Esikoinen oli tosi vaivaton vauva. Söi ja nukkui hyvin. Toinen lapsi on ollut haastavampi, joten jaksaminen on heikompaa. Univelka vaikuttaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rutiini kasvaa kun lapsia on enemmän. Eka on melkeinpä se työläin.
Näin just. Nopeus kasvaa myös. Eikä jää aikaa miettiä miten raskasta, vaan toimii. Tietyllä tavalla helpompaa.
Sen verran mä voin valaista että mulla ei olisi edes onnistunut av:llä kirjoittelu ku eka lapsi oli vauva. Nukuin aina silloin kun oli mahdollista ja kotityöt tein kun vauvan isä (eli mun mies) tuli kotiin auttamaan vauvan hoidossa.
Taapero kävi tarhassa, joten se rauhoitti vähän menoa. Puoliso oli vuorotöissä eikä olisi muuten saanut kotona nukuttua rauhassa.
Kokemus tuo varmuutta.
Yhden lapsen vanhemmat häsäävät ja ”ylihoitavat” lastaan usein tosi paljon, useamman lapsen myötä varmuus ja priorisointi karsii paljon työtä pois.
Mutta on se totta, ettei vauva ja taapero mikään helppo ja vaivaton yhtälö ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran mä voin valaista että mulla ei olisi edes onnistunut av:llä kirjoittelu ku eka lapsi oli vauva. Nukuin aina silloin kun oli mahdollista ja kotityöt tein kun vauvan isä (eli mun mies) tuli kotiin auttamaan vauvan hoidossa.
Kirjoitin tämän aloituksen yhdellä kädellä tänne palstalle huomiota kitisevä vauva sylissä häntä samalla pomppuuttaen ja viihdyttäen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Taapero kävi tarhassa, joten se rauhoitti vähän menoa. Puoliso oli vuorotöissä eikä olisi muuten saanut kotona nukuttua rauhassa.
Alapeukuttaja hävetköön. Koko perheen etu oli kyseessä. Vuorotyössä tehtaassa voi tulla pahoja työtapaturmia, jos on jatkuvasti väsynyt, kun ei saa nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulisin nyt raskaaksi, niin esikoinen olisi 2v, 4kk. Siinä iässä on jo kiinnostusta pukeutua itse, joka ainakin vähän helpottaa kahden lapsen pukemista, vaikka varmasti isompikin tarvitsee apua.
Ensimmäiset puoli vuotta oli meilläkin henkisesti todella raskaita, vaikka mies osallistui paljon ja toi ruokaa nenän eteen, kun olin jumissa sohvan nurkassa imettämässä. Perhepeti auttoi minua saamaan vähän paremmin unta, kuin jos olisin tunnin välein hakenut vauvan pinnasängystä. Ulkonaollessa käytettiin kantoliinaa, koska vauva vain huusi vaunuissa. Vasta 5kk iässä viihtyi vähän paremmin, kun otettiin koppa pois ja vauva oli pienessä kohossa vaunuissa. Näki ympärilleen, niin tykkäsi.
Lapsi on nyt 1v 6kk, eikä todella ole ikävä sitä vauva-aikaa. Edelleen imetän, mutta enää ei ole samanlaista ja lapsi pärjää koko päivän ilman rintaa, jos ollaan jossain. Ymmärtää myös enemmän ja on oikein ihana. Nautin tästä, ennenkuin uhmaikä alkaa.
Kyllä se siitä, käytä tukiverkkoja hyväksi, jos sellaisia on. Vartin kävely tai kauppareissu yksin auttaa myös paljon.
Ekan vauvan kohdalla sitä elää ihan liikaa lapsentahtisesti. Monella ei meinaa rytmiä löytyä ja jotenkin sitä itkua pelkää ja välttelee viimeiseen asti. Eikä siinä mitään, kaikilla se menee niin.
Sitten kun lapsia on enemmän, se vauva menee vähän kuin siinä sivussa. Rytmit löytyy nopeasti, kun vauva sopeutuu perheen rytmiin, eikä toisin päin. Välillä se vauva vähän itkee, kun on pakko vähän auttaa ja opastaa niitä isompiakin. Kuulostaa karulta, mutta näin tää menee. Ihmisiä niistä toisista ja kolmansista ja neljänsistäkin silti tulee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekan vauvan kohdalla sitä elää ihan liikaa lapsentahtisesti. Monella ei meinaa rytmiä löytyä ja jotenkin sitä itkua pelkää ja välttelee viimeiseen asti. Eikä siinä mitään, kaikilla se menee niin.
Sitten kun lapsia on enemmän, se vauva menee vähän kuin siinä sivussa. Rytmit löytyy nopeasti, kun vauva sopeutuu perheen rytmiin, eikä toisin päin. Välillä se vauva vähän itkee, kun on pakko vähän auttaa ja opastaa niitä isompiakin. Kuulostaa karulta, mutta näin tää menee. Ihmisiä niistä toisista ja kolmansista ja neljänsistäkin silti tulee :)
Ei välttämättä. Meillä esikoinen oli helppo vauva ja rytmi löytyi nopeasti. Kakkonen on ollut aivan erilainen vauva, paljon vaativampi.
Rutiini kasvaa kun lapsia on enemmän. Eka on melkeinpä se työläin.