Lue keskustelun säännöt.
Suhde jossa on ikään kuin toisen "pihdeissä"
18.11.2018 |
En ole koskaan ollut sellainen että jäisin jahkaamaan päätöksieni kanssa, ja aiemmista tapailu/seurustelusuhteista lähdin kun alkoi tuntumaan väärältä.
Nyt kuitenkin on ihan mahdottoman vaikeaa. Jokin vetää puoleensa oudolla tavalla, vaikka meillä on esim ongelmia seksin kanssa (yhteensopimattomuus) ja riitoja syntyy ihan uskomatonta vauhtia (kumpikaan ei ole muiden kanssa kokenut niin kipakkaa riitelyä). Viimeisin riita lähti liikkeelle siitä, etten suostunut tyydyttämään herraa 20 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä. Sitä edeltävä (päivä aiemmin) taas siitä, että halusin pestä käsin miehen housut, kun tuli luokseni (minulla pieni asunto ja kone pitää kovaa ääntä).
Onko kellään ollut vastaavaa, että on vain vaikea lähteä vaikka tietää että suhde on tuhoon tuomittu?
Kommentit (16)
Parisuhteiden lopettamisen ei ole koskaan helppoja. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään ole mitään sanottavaa :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteiden lopettamisen ei ole koskaan helppoja. Onnea matkaan!
Ei ole ei.. :(
ap
Ei ole häävit eväät teillä kummallakaan. Vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me riidellään joka kerta kun on molemmilla vapaa viikonloppu ja joskus vaikkei olisi. Melkein joka viikko jotain.
En tiedä onko tästä nyt niin vaikea käytännössä lähteä mutta se oma kyynistyminen pelottaa. Ehdin jo kiukuspäissäni ja riidan tuoksinnassa sanomaan ystävällenikin ikävästi ja hän loukkaantui. Nyt pölyn laskeuduttua on typerä olo.
Syyttelemme miehen kanssa toisia, ärsyynnymme jos toinen on väsynyt, makaa sohvalla, hän ärsyyntyy jos en hymyile tai haluaisin olla hiljaa. Melkein mikä vain kelpaa riidan syyksi.
Olen niin väsynyt. Pahinta on että tähän on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tän tunteen, meillä oli tosi vaikee alku, luottamuspulaa ja jatkuvaa riitelyä. Pisin aika varmaan kaksi viikkoa että ei ollut yhtään riitaa.. silti rakastan. Tällähetkellä ollaan erossa, mutta en vaan pysty unohtamaan, ei kiinnosta muut miehet. Ikävöin vaan. Järki sanoo kuitenkin että pysy kaukana mut ei se oo niin yksinkertasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut sellainen että jäisin jahkaamaan päätöksieni kanssa, ja aiemmista tapailu/seurustelusuhteista lähdin kun alkoi tuntumaan väärältä.
Nyt kuitenkin on ihan mahdottoman vaikeaa. Jokin vetää puoleensa oudolla tavalla, vaikka meillä on esim ongelmia seksin kanssa (yhteensopimattomuus) ja riitoja syntyy ihan uskomatonta vauhtia (kumpikaan ei ole muiden kanssa kokenut niin kipakkaa riitelyä). Viimeisin riita lähti liikkeelle siitä, etten suostunut tyydyttämään herraa 20 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä. Sitä edeltävä (päivä aiemmin) taas siitä, että halusin pestä käsin miehen housut, kun tuli luokseni (minulla pieni asunto ja kone pitää kovaa ääntä).
Onko kellään ollut vastaavaa, että on vain vaikea lähteä vaikka tietää että suhde on tuhoon tuomittu?
Siis oletko sä sen seksiorja vai mitä? Omassa suhteessa seksi riippuu molempien haluista, jos jompaa kumpaa väsyttää niin on ihan ookoo sanoa ei, eikä toinen siitä tietenkään mitenkään kimpaannu.
Ja miksi sun piti ylipäätään pestä sen housut? Miksei se pessyt housujaan itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostatte todella naiiveilta molemmat. Ehkä te joskus kasvatte aikuisiksi.
Miksi ihmeessä pesisit (erikseen) miehen housuja kotonasi?! Koneessa ta käsin. Jos on käynyt vahinko, eikä varahousuja tarjolla, menköön kotiinsa vaihtamaan puhtaat.
Ja toinen "riidan" aihe vielä hölmömpi.
Missä on omanarvontunteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me riidellään joka kerta kun on molemmilla vapaa viikonloppu ja joskus vaikkei olisi. Melkein joka viikko jotain.
En tiedä onko tästä nyt niin vaikea käytännössä lähteä mutta se oma kyynistyminen pelottaa. Ehdin jo kiukuspäissäni ja riidan tuoksinnassa sanomaan ystävällenikin ikävästi ja hän loukkaantui. Nyt pölyn laskeuduttua on typerä olo.
Syyttelemme miehen kanssa toisia, ärsyynnymme jos toinen on väsynyt, makaa sohvalla, hän ärsyyntyy jos en hymyile tai haluaisin olla hiljaa. Melkein mikä vain kelpaa riidan syyksi.
Olen niin väsynyt. Pahinta on että tähän on tottunut.
Kuulostaa rankalta sun setti myös :o. Ja tutulta myös.. Ja tuo tottuminen tosiaan. Eikä kukaan uskoisi jos kertoisin miten jumissa olen tässä tilanteessa, sillä ulkoisesti vaikutan siltä että osaan pitää pääni. Itse mietin koko ajan miten laitan suhteen poikki. Sanotaan että viestillä jättäminen on raukkamaista, mutta itse alan antamaan itselleni siihen luvan, koska mies osaa puhua maat ja taivaat kelle tahansa.
ap
Kdkdknd kirjoitti:
Tiedän tän tunteen, meillä oli tosi vaikee alku, luottamuspulaa ja jatkuvaa riitelyä. Pisin aika varmaan kaksi viikkoa että ei ollut yhtään riitaa.. silti rakastan. Tällähetkellä ollaan erossa, mutta en vaan pysty unohtamaan, ei kiinnosta muut miehet. Ikävöin vaan. Järki sanoo kuitenkin että pysy kaukana mut ei se oo niin yksinkertasta.
Eikö sinulla nuo riidat vaikuta yhtään rakkauden tuntemiseen? Kyllä itse en enää sanoisi ainakaan, että mistään romanttisesta/rakkaudellisesta olisi kysymys. Lähinnä tottumuksesta vaan. Punon suunnitelmaa, miten jätän ja mihin menen jottei hän yritä maanitella minua takaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut sellainen että jäisin jahkaamaan päätöksieni kanssa, ja aiemmista tapailu/seurustelusuhteista lähdin kun alkoi tuntumaan väärältä.
Nyt kuitenkin on ihan mahdottoman vaikeaa. Jokin vetää puoleensa oudolla tavalla, vaikka meillä on esim ongelmia seksin kanssa (yhteensopimattomuus) ja riitoja syntyy ihan uskomatonta vauhtia (kumpikaan ei ole muiden kanssa kokenut niin kipakkaa riitelyä). Viimeisin riita lähti liikkeelle siitä, etten suostunut tyydyttämään herraa 20 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä. Sitä edeltävä (päivä aiemmin) taas siitä, että halusin pestä käsin miehen housut, kun tuli luokseni (minulla pieni asunto ja kone pitää kovaa ääntä).
Onko kellään ollut vastaavaa, että on vain vaikea lähteä vaikka tietää että suhde on tuhoon tuomittu?
Siis oletko sä sen seksiorja vai mitä? Omassa suhteessa seksi riippuu molempien haluista, jos jompaa kumpaa väsyttää niin on ihan ookoo sanoa ei, eikä toinen siitä tietenkään mitenkään kimpaannu.
Ja miksi sun piti ylipäätään pestä sen housut? Miksei se pessyt housujaan itse?
Hyvä kysymys. Itsehän olen se vähemmän haluava osapuoli, mutta en silti koe tuota käytöstä reiluksi. Tuo housujenpesujuttu: ei asu samalla paikkakunnalla minun kanssa, tuli suoraan töistä joten siksi toivoi tuota konepesua. Mielestäni esitin hyvän idean, että pesen ne housut itse koska tahra oli vain yhdessä paikassa. Mutta olinkin kuulemma vain itsekäs.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pesisit (erikseen) miehen housuja kotonasi?! Koneessa ta käsin. Jos on käynyt vahinko, eikä varahousuja tarjolla, menköön kotiinsa vaihtamaan puhtaat.
Ja toinen "riidan" aihe vielä hölmömpi.
Missä on omanarvontunteesi?
No kyllä minä ainakin olen valmis tekemään palveluksen rakkaalle, jolla on ollut juuri pitkä työpäivä. Asuu kaukana niin ei voinut mennä kotiinsa pesemään. Mietin itsekin silti missä on omanarvontunteeni.
ap
**