Lue keskustelun säännöt.
Rangaistusten vastustajat: mitä jos isompi lapsi tekee toistuvasti tahallaan jotain hirveää?
17.11.2018 |
Nykyään monet ajattelevat että rangaistuksista (jäähypenkki, kotiaresti, pelikielto jne) ei ole hyötyä vaan jopa haittaa, lisää uhmaa, aiheuttaa hylkäämisen/häpeän tunteita ym. Sen sijaan tulisi keskustella lapsen kanssa, sanoittaa tunteita, kehua ja palkita hyvästä käytöksestä ja mahd hyvittää toiselle paha teko. Luonnollinen seuraamus voi kai joskus olla mahd esim jos lapsi lyö kepillä niin keppi takavarikkoon.
Useimmat vanhemmat käyttänevät ensin em myönteisemmät keinot. Jos eivät auta niin sitten luonnollisia seuraamuksia tai rangaistuksia. Usein on vaikea keksiä luonnollista seurausta.
Mitä jos vähän isompi lapsi tahallaan tekee toistuvasti jotain hyvin väärää, jopa julmaa esim rikkoo toisten tavaroita, rääkkää eläimiä, kiusaa vammaista lasta, salakuvaa luokkakamua suihkussa ja laittaa kuvat kiertoon you name it.
Vastaukseksi ei riitä pelkkä haemme apua ammattilaiselta tai että hyvällä kasvatuksella ei ole mahd että lapsi toimisi noin.
Kommentit (4)
Meinaatko, että jäähypenkki tuossa auttaa? Tuo salakuvaushommakin on jo poliisiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse kouluiässä sellainen lapsi joka teki kuvatunlaisia hirveyksiä. Meillä kyllä käytetiin rangaistuksia, mutta ei ne mitään auttaneet.
Näin jälkeenpäin toivon että vanhemmillani olisi ollut viisautta selvittää, tarvittaessa vaikka ammattiauttajien avulla, mikä pani minut tekemään sellaisia. Minullahan oli kamalan paha olo, jota kypstymättömyyttäni purin heikompiini. Minua kiusattiin koulussa, kotona minä kiusasin pikkuveljeä ja perheen eläimiä. Olin ahdistunut ja masentunut, ja siksi en jaksanut välittää mistään. Tuntui että maailma kiusaa ja piinaa minua eikä kukaan välitä, joten sama kai se vaikka tässä paskassa maailmassa minäkin kiusaan kaikkia enkä välitä.
Mutta meillä oli perinteinen vanhan ajan kasvatus ja ei vanhempia kiinnostunut syyt. Vaan jos teosta jäi kiinni, tuli perinteinen rangaistus. Joskus jopa fyysinen (olen syntynyt 1970-luvulla, silloin fyysinen lasten rankaiseminen ei ollut kovin epätavallista), esim. vyöremmistä takapuolelle, lievästä teosta pehmeällä päällä ja kovasta solkipäällä. Kaikista rangaistuksista keräsin vaan lisää vihaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan itseeni. Rankaisijat olivat taas lisää kiusaajia ja osoitus että tämä maailma on paska paikka.
Lapsi riittävään valvontaan. En usko että jäähypenkki tai viikkorahan pidättäminen tai pelikielto auttaisi tuohon, uskotko sinä?
Noilla spekseillä paikka on laitoksessa.