Kun olit lapsi, loukkasivatko vanhempasi toisiaan niin, että loukattu alkoi itkeä?

Ei. Ei heillä ollut mitään pääsyä toistensa ihon alle. Vittuilivat ja nauroivat päälle ja yöllä sänky natisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei heillä ollut mitään pääsyä toistensa ihon alle. Vittuilivat ja nauroivat päälle ja yöllä sänky natisi.

No se on hyvä että pääsee edes iholle jos ei ihon alle pääse.

Ei. Kasvoin perheessä, jossa uskottiin sanojen voimaan ja rauhalliseen keskusteluun. Jos jostain syystä menetti malttinsa, niin pyysi anteeksi ja poistui paikalta. Toista ei loukattu ainakaan muiden kuullen, vaikka oltiin hyvin paljon eri mieltä.

Kyllä kyllä. Meillä isän vähättely ja lyttääminen ja äidin itkuntyrske olivat ihan arkipäivää. Perse parisuhteen malli lapsille, muuten.

Olen 40, nyt vihdoin sinut itseni kanssa. 

Kyllä. Vähintään viikoittain ja välillä useamman kerran viikossa. Toisen osapuolen ainut ratkaisu konfliktitilanteisiin oli paikalta pakeneminen ja asiasta vaikeneminen, eikä lapsille koskaan näytetty että riitelyyn kuuluu myös sopimisvaihe.

Vanhemmat loukkasivat ja alistivat myös lapsia säännöllisesti, harva se päivä sai tulla kotiin kuulemaan kunniansa ja väittelemään jomman kumman vanhemmista kanssa ihan naurettavista asioista.

Jotain mielenterveysongelmia molemmilla taustalla, en tiedä eikä kiinnosta enää aikuisiällä, enkä haluaisi edes muistella koko aikaa kun jouduin noiden kahden kanssa asumaan saman katon alla.

Ei.

En muista, että näin olisi käynyt. En tiedä olivatko vanhempani onnellisia, mutta sopuisia ainakin. Erosivat ollessani teini, mutta en muista siihen liittyneen riitoja.

Mieheni vanhempien liitto oli riitainen. Alkoa kului ja kai joskus lapsetkin sai selkään. Mies ei suostu myöntämään, anoppi ja sisko kertoneet. Malli on periytynyt pojalle. On haukkunut minua lasten kuullen huonoksi ihmiseksi ja äidiksi, huoraksi ja hulluksi. Järkyttävintä on, ettei muista tai suostu myöntämään näin käyneen. Väittää, että valehtelen ja keksin päästäni.

Itse olen kai perinyt sen, että tyydyn huonoon suhteeseen. Isäni lähtö on saanut minut pelkäämään hylkäämistä. Että huonossa suhteessa vaikka, kunhan ei hylätä.

Ei.

Ei, he eivät koskaan puhuneet toisilleen rumasti. Ei tänäkään päivänä, ikää on 80.

Kun olit lapsi, loukkasivatko vanhempasi toisiaan niin, että loukattu alkoi itkeä?

-Ei. Mun iskä eikä äiti ikinä riidelly paljoa... Ja iskä ei ikinä olis "itkettäny äitiä", eikä äiti myöskään alkanu itkemään. :''D Eikä äiti itkettäny iskää.. Ei ne riidelly oikeestaa kai ikinä.

Ja sit ku ne eros ja äiti otti uuden miehen itelleen - niin ne riiteli ja paljon. Mut kumpikaa ei ikinä itkeny, ainoostaa riiteli vaan yms yms yms yms.