Avauduin omista kompleksestani ystävälle ja nyt hän uhkaa lasulla :(
Ystäväni jotenkin väsyi valitukseeni elämästäni ja vaikka hän tunteekin minut oikeasti, hän nyt uhkaa lasulla, sillä loukkaantui joistain kommenteistani, jotka eivät oikeasti olleet kuin yleisellä tasolla kommentteja hänen syytöksiinsä minua kohtaan. Pelottaa, että mitå mun pitäisi tehdä. Ilmoitanko valmiiksi lasulle, että sieltä voi olla koston vuoksi tehty lasu tulossa vai mitä teen? Olen luottanut parhaaseen ystävääni, mutta nyt hän aikoo käyttää kaiken kertomani minua ja perhettäni vastaan. :( Hän on itse vieläpä vapaaehtoisesti lapseton, eikä edes pidä lainkaan lapsista, mutta huoli kuulemma heräsi. Lisäksi pelkään, että hån keksii jotain valheita myös työpaikkani osalta menokseni. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (14)
Kuulemma huono itsetuntoni (josta en avaudu lasten kuullen koskaan, vaan ainoastaan hänelle ja täällä palstalla) sekä ujouteni ovat uhkia lasten kehitykselle ja kasvulle. Olen siis muuten ihan normaali, raitis (absolutisti) ja pidän lapsista hyvää huolta. Ystäväni on nähnyt lapseni yhden ainoan kerran pari vuotta sitten. Lisäksi hän saattaa keksiä jotain omasta päästään, jotta menettäisin työpaikkani. Pelottaa todella.
Eihän lasua voi tehdä siitä että loukkaantuu sinun kommenteistasi. Korkeintaan rikosilmoituksen jolle poliisit nauraisivat.
Olen avautunut myös riidoista mieheni kanssa ja ystäväni ei siis ole koskaan tavannut miestänikään, mutta hänen mielestä lasten isäkin on kelvoton vanhempi. En kyllä uskalla enää avautua mistään oikeastaan kenellekään. :/
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma huono itsetuntoni (josta en avaudu lasten kuullen koskaan, vaan ainoastaan hänelle ja täällä palstalla) sekä ujouteni ovat uhkia lasten kehitykselle ja kasvulle. Olen siis muuten ihan normaali, raitis (absolutisti) ja pidän lapsista hyvää huolta. Ystäväni on nähnyt lapseni yhden ainoan kerran pari vuotta sitten. Lisäksi hän saattaa keksiä jotain omasta päästään, jotta menettäisin työpaikkani. Pelottaa todella.
Kuka tarvitsee vihamiehiä jos valitsee tuollaisia ystäviä???
Rauhoitu. Ei kukaan sinua potki pois töistä tai lasu etene tarkastusta pidemmälle, jos ystäväsi jotain tarinoi. Tarkistavat ehkä faktat, mutta yhden kertomuksen perusteella eivät mitään tee. Ja tietenkään vanhemman huono itsetunto tai ujous ei ole syitä, joiden takia lastensuojelu puuttuisi.
Ystävä tosin ei taida olla kovin hyvä, harkitsisin etääntymistä.
Kuulostaapa hölmöltä että kukaan ilman järkevää syytä lasua tekisi. Oletko varma ettei sinun kertomissasi tarinoissa ole ollut oikeasti jotain painavaa mikä olisi saanut ystäväsi harkitsemaan lasua?
Oletko kuinka paljon avautunut? Miten ihmeessä hän työpaikallesi ottaisi yhteyttä? Se ei kuulosta realistiselta. Kuulostat traumatisoituneelta. Sinuna en olisi yhteydessä ko. ihmiseen ihan hetkeen, ja voi olla, että hän vain sanoi noin ja muuttaa sitten mielensä. On ehkä vain kyllästynyt kuuntelemaan valitusta. Ehkä voisit mennä terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma huono itsetuntoni (josta en avaudu lasten kuullen koskaan, vaan ainoastaan hänelle ja täällä palstalla) sekä ujouteni ovat uhkia lasten kehitykselle ja kasvulle. Olen siis muuten ihan normaali, raitis (absolutisti) ja pidän lapsista hyvää huolta. Ystäväni on nähnyt lapseni yhden ainoan kerran pari vuotta sitten. Lisäksi hän saattaa keksiä jotain omasta päästään, jotta menettäisin työpaikkani. Pelottaa todella.
Eihän tuossa ole mitään aihetta la-suun. Pysy kaukana tuosta kaverista. Ei taida olla ihan terve tapaus.
Että ihan 2v sitten nähnyt lapsesi ja nyt meinasi sun ujouden takia tehdä la-sun. Sekasin koko äm-mä.
Unohda tuollainen ja mene eteenpäin, ilman noin pas-kaa "kaveria"
Ei kuulosta yhtään mukavalta ystävältä. Ei sinun hänen takiaan tarvitse luottoa muihin ihmisiin menettää, jatkossa katsot vaan tarkemmin kenelle kerrot ja mitä. Jos tekee laskun niin voithan avoimesti heillekin kertoa itsetunto ongelmista. Enemmistöllä niitä on jonkun asteisia eikä siinä ole mitään hävettävää jos se sinua itseäsi vaivaa niin aina voit kehittää itseäsi :) piut paut tuollaiselle tyypille ja eteenpäin!
Jos heikko itsetunto olisi syy menettää lasten huoltajuus, niin suurin osa meistä olisi kai kastroitu jo teini-iässä.
Mitä hittoa just luin. :( Itsetunto korjaantuu jos aloittaa sanoilla "ei ole mitään väliä mitä muut minusta ajattelee" ja toimit pikkuhiljaa myös sen mukaan. Ajattele sitä mantraa aina jos tunnet itsesi epävarmaksi. Sen voi myös yhdistää näihin molempiin pelkäämiisi asioihin.
Eli "ystäväsi" soittaa lasun ja kuvitellaan tilanne, että hän keksii niin painavia syitä, että lapsia tullaan katsomaan. Luultavasti tulevat vain kerran ja jos teillä on suht siistiä ja vaikutatte tavalliselta perheeltä niin mitään syytä huoleen ei ole. Lastensuojelu on olemassa ensisijaisesti perheille jossa ei käytetä päihteitä vain siinä tapauksessa, että lapsesta ei jakseta huolehtia esim uupumuksen tai mt-ongelmien takia.
Naapurini soitti kerran lasun lapseni raivoisan itkun takia yöllä, koska kuuli samalla pauketta (lapsi potki pinnasänkyä) ja puhelu tuli seuraavana päivänä. Aikamme puhuttuamme hän totesi, ettei hänellä esiinny minkäänlaista huolta perheemme tilanteesta ja hän kuittaa asian selvitetyksi.
Toinen asia on, että hän soittaisi työpaikkaasi. Sinut kutsuttaisiin ensin jonkinsortin kuulusteluun, jossa voit todeta että sun kaveri on häiriintynyt ja olet jo osaltasi rikkonut välit häneen. Pahimmassa skenaariossa hän soittelisi sinne useasti, jolloin haet lähestymiskieltoa ja teet rikosilmoituksen (tämän voi tehdä heti, jos hän tekee perättömän lasun tai soittaa työpaikalle ja hitto vie myös teet jos hän kehtaakin puuttua elämääsi)
Tämä sinun ystäväsi ei ole todellakaan ystäväsi vaikka hän joskus olisikin mukava. Älä vastaa tämän viesteihin tai puheluihin enää koskaan. Jos tulee ovelle niin ilmoitat että soitat poliisit ellei hän lähde. Ansaiset miljoona kertaa parempaa. Loppujen lopuksi kaikki kyllä järjestyy vielä. Kunnioita ja arvosta itseäsi. Nyt et voi kunnioittaa tai arvostaa, kun pidät tuollaista hirviötä elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma huono itsetuntoni (josta en avaudu lasten kuullen koskaan, vaan ainoastaan hänelle ja täällä palstalla) sekä ujouteni ovat uhkia lasten kehitykselle ja kasvulle. Olen siis muuten ihan normaali, raitis (absolutisti) ja pidän lapsista hyvää huolta. Ystäväni on nähnyt lapseni yhden ainoan kerran pari vuotta sitten. Lisäksi hän saattaa keksiä jotain omasta päästään, jotta menettäisin työpaikkani. Pelottaa todella.
Olet kyllä tajuton i di ootti... Miten voit uskoa tuollaista?
Ensin paikkailet sanojasi. Annat ymmärtää kuinka kaikki on mennyt parempaan suuntaan ja kuinka reipas ja onnellinen lapsesi on. Kehut miestäsi ja kerrot kaikenlaista täydellisen perhe-elämään kuuluvia asioita. Kun sinusta tuntuu, että ystäväsi on vaihtanut mielipidettä, niin heivata hänet hissukseen elämästäsi ja lopetat luottamasta muihin, koska kuten huomaat kaikkea sanomaasi voidaan oikeasti käyttää sinua vastaan ja ystävyys ei vaan ole sen arvoista, jos palkintona on noin surkea ystävä ja paljon ongelmia sinulle. Siirry tuttaviin tai hanki koira.
Välien katkaisu. Jos lasi on yhteydessä niin tarkistavat tilanteen.