Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei ole tasa-arvoinen suhde vaikka niin mielelläni uskottelenkin.
09.05.2006 |
Olen aina uskotellut itselleni ja myös ystävilleni, että minulla ja miehelläni on tasa-arvoinen suhde ja teemme suunnilleen yhtä paljon kotitöitä ja muita juttuja kotona perheemme hyväksi. Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut ajatella, että oikeasti näin ei ole, sillä meillä on todella monia asioita, joita teen vain minä eikä mieheni osallistu niihin lainkaan. Miehen omia juttuja, joita minä en tee tai joihin en osallistu on ainoastaan auton renkaiden vaihtaminen ja auton vieminen autohuoltoon (sitäkin tehdään vain noin 2 krt vuodessa). Katsastuksessa olen mukana maksajana. Tietysti miehellä on omat harrastukset ja työ, mutta niin on minullakin. Mieheni tietysti nauttii maineestaan hyvänä perheenisänä, joka tekee kaikkea mahdollista eikä jätä perheen arjen pyörittämistä ainoastaan puolisolle. Töissäkin häntä aina kehutaan ns. perheihmiseksi ja ystäväpiirissämme hän toimii esimerkillisenä miesten ja naisten tasa-arvoa kannattavana lapsiperheen isänä.
Minulla on varmaan jokin ahdistusvaihe päällä, mutta minua pännii mm. seuraavat jutut miehessäni. Mieheni ei koskaan.
- leikkaa lasten kynsiä eikä koskaan edes huomaa, että ne vaativat leikkaamista
- ei herätä lapsia tai kysele milloin heidän pitää herätä kouluun, huolehtii vain omasta heräämisestään ja menee aamulla suihkuun muita herättämättä vaikka koko perhe on nukkunut pommiin
- ei koskaan pese ikkunoita ja valittaa aina " että miksi sun pitää ne nyt just pestä" kun pesen ne kerran tai kaksi vuodessa
- ei koskaan siivoa parveketta tai valmistele pientä pihaamme kesäkuntoon
- ei korjaa polkupyöriä
- ei osta lasten kavereille syntymäpäivälahjoja
- ei pyyhi pölyjä
- ei pese vessaa
- ei laita ruokaa kuin äärimmäisessä hädässä
- ei osta lapsille vaatteita tai kenkiä vaikka olen pyytänyt (miksi juuri äidin olisi pakko ostaa ne tennarit tms?)
No näitähän riittää.
Argh! Piti päästä purkautumaan. Nyt on jo parempi olo. Rakastan kuitenkin miestäni ja hän on ihan ok isä lapsillemme, mutta välillä pienetkin jutut alkavat ärsyttää.
Kommentit (4)
Mies kylä (yleensä) tekee jos pyytää, mutta ei koordinoi asioita ollenkaan. Eli kaikki vastu on minun harteillani. Ja sitten jos huomautan sellaisista asioista, mitä ap listasi, hän kysyy, onko esim. pihan siivoaminen tarpee. Ja minä olen hirveän huono keksimään argumentteja: eihän pihan siivoaminen tietenkään ole elintärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tekeeko teidankin miehenne aina suuren numeron siita jos ovat jotain tehneet? Mun mies muistaa aina kertoa mulle etta ' pesin tanaan vessan' tai ' pyyhin polyt kun olit ulkona' . Mitahan siita tulisi jos mina rupeaisin aina kertomaan hanelle etta ' hei, kavin kaupassa tanaan' (kuten melkein joka paiva) tai ' katsoppas, laitoin meille ruokaa!' .
Samoin vieraiden kuullen mieheni mielellaan ' ohimennen' mainitsee tekemistaan kotihommista.
mutta minusta se on ihan ok.. ei mulla olekaan haluja raplata autoja tai rakentaa uutta autotallia... =)
eli vaikka työt jaettaisiin perheessä täysin tasan, nainen kuitenkin kantaa vastuun arjen toimivuudesta. Eli vaikka mies pukisi ja veisi yhtä monesti hoitoon, nainen on huolehtinut, että lapsilla on tarpeeksi ja sopivankokoisia vaatteita päällä jne..
Sama juttu pännii minuakin välillä. Ainako minun täytyy leikata lapsilta kynnet, huolehtia että maitoa on jääkaapissa ja leipää sulassa jne.. Ja silti meidänkin suhde on todella tasa-arvoinen. Toisaalta lykkään tietyt jutut täysin miehen vastuulle, olkoonkin että hänellä on vähemmän vastuullaan. Sitä paitsi, olen huomattavasti parempi organisoimaan ja kantamaan vastuuta kuin mieheni. Ehkä hänkin oppisi, ja on ajan kanssa oppinutkin ajattelemaan lasten kanssa hieman eteenpäin, mutta minä vastaan siitä, että kotitaloutemme pyörii.