Ero vai ei?

Pitkä suhde takana ja olen alkanut pohtimaan,että olisko eron paikka?

Ero?, koska
-mies on huono sängyssä. Oikeasti huono. Ei osaa edes suudella vaan pussailee. Mielikuvitukseton ja ei anna minulle suuseksiä vaikka itse nauttii, kun annan hänelle. Puhuttu on ja on kokeiltu leluja, asusteita, eri paikkoja jne. Silti vaan aina sama homma: miehellä kauhee into rynkyttää pari minuuttia ja that´s it. Oman saamisen jälkeen ei ole kiinnostunut siitä, että ehdinkö minä nauttimaan ollenkaan vai en. Kosketusta ei ole paljoa muutenkaan. Jos yritän puhua asiasta, mies vaihtaa puheenaihetta. Seksiä 1-2 krt/kk, aina minun aloitteesta. Edelleen yritän pitää jonkinlaista seksielämää yllä, vaikka 9/10 kerrasta en saa itse orgasmia.
- Mies on saamaton. Minä suunnittelen kaikki kesälomareissut, joululahjat, synttärit, lasten harrastukset jne.
-Tunnen olevani kuormittunut projektipäällikkö, kun hoidan lasten wilmat, laskut, ostokset jne. Mies sanoo kaikkeen,että "hoida sä, kun se sujuu sulta niin näppärästi ja helpommin". Ja jos yhden kerran miehen pitäisi muistaa joku asia, niin ei muista. Sanoin viime viikolla,että voisitko varata pojalle ajan hammaslääkäriin samalla, kun varaat omasi. Arvatkaa muistiko?
- Mies ei puhu tunteistaan. Kaikki on kuulemma hyvin ja on tyytyväinen. Tuntuukin ihan tyytyväiseltä. On iloinen, puhuu arkisista asioista positiiviseen sävyyn. Viihtyy työssään eli ei taida olla masentunutkaan.

Ei ero?
-Mies on kiltti, kunnollinen mies. Hyvä työ ja talousasiat perheessämme kunnossa. Rahasta ei riidellä ja ei riidellä paljon muutenkaan.
-Mies on hyvä isä lapsille.
- Vietämme paljon vapaa-aikaa yhdessä ja harrastukset ovat yhteisiä esim.kalastus.
-koko elämä on rakennettu niin,että ero olisi hankala. On asunto,kesämökki, yhteinen kaveripiiri, samat harrastuskuviot, suvutkin hitsaantunut jo yhteen.

Eli kaikki perusasiat on ok, mutta tunne- ja seksipuolella mättää pahasti. Kohtalotovereita? Katuisinko eroa? Vai kadunko, kun en eronnut? Suhde on nykyään enemmän kaveruussuhde kuin parisuhde. Sellaista hullua intohimoista kipinää ei ole ollut koskaan, ainakaan omalta puoleltani. Oonko liian vaativa? Tuntuu,että riudun ilman kosketusta. Entisessä suhteessani( myös pitkä suhde) oli aivan järjetöntä intohimoa ja koko ajan vahva tunnelataus ja sit kaikki muut asiat päin persettä. Eli eikö voi saada molempia, sekä intohimoa ja toimivaa parisuhdetta?