Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Olen psyykkisesti sairas ja työkyky aika lailla 0
16.11.2018 |
En ole kykeneväinen psyykkisten sairauksien takia tekemään töitä, ainaskaan kokoaikasta, mutta sitä ei tahdota myöntää vaan roikotetaan työkkärin ja Kelan väliä toimeentulotuella.
Terveisin: lapsesta asti hakattu, houstaanotettu, multitraumatisoitunut ja siksi psyykkisesti sairastunut, nykyinen päihdeongelmainen alle 30v suomalainen mies.
"Ööööö ei tollaselle pidä mitään tukia maksaa."
Ööööööööö mun ongelmat eivät ole itseaiheutettuja vaan ympäristön (ihmisten) aikaansaannos sekä tuotos joiden johdosta päihteiden käyttö on yksi seuraus, ei syy.
Päihteillä lievennän tuskaa mihin ei puhumiset setien ja tätien kanssa ole ikinä auttanut kuten ei mikään muukaan.
Kiitos lastenhakkaajat ja koulukiusaajat.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kykeneväinen psyykkisten sairauksien takia tekemään töitä, ainaskaan kokoaikasta, mutta sitä ei tahdota myöntää vaan roikotetaan työkkärin ja Kelan väliä toimeentulotuella.
Terveisin: lapsesta asti hakattu, houstaanotettu, multitraumatisoitunut ja siksi psyykkisesti sairastunut, nykyinen päihdeongelmainen alle 30v suomalainen mies.
"Ööööö ei tollaselle pidä mitään tukia maksaa."
Ööööööööö mun ongelmat eivät ole itseaiheutettuja vaan ympäristön (ihmisten) aikaansaannos sekä tuotos joiden johdosta päihteiden käyttö on yksi seuraus, ei syy.
Päihteillä lievennän tuskaa mihin ei puhumiset setien ja tätien kanssa ole ikinä auttanut kuten ei mikään muukaan.Kiitos lastenhakkaajat ja koulukiusaajat.
Selitä nyt kuitenkin miksi jonkun muun kuin sinun itsesi kuuluu sinut elättää? Ei minulla ole osaa eikä arpaa traumoihisi, miksi mangut minulta rahaa? Mene niille koulukiusaajillesi puhumaan, että ottavat sinut elätikseen.
Sinä olet ihminen. Ihmiset on yhteiskunta. Ihmiset antoi kiusaamisen tapahtua. Ihmiset antoi hakkaamisten tapahtua. Ihmiset antoi lastensuojelussa kaltoinkohtelun tapahtua. Ihmisten välinpitämättömyyden takia en ole kykeneväinen huolehtimaan omasta toimeentulostani joten kun te ihmiset, yhteiskunta, sen aiheutitte niin saatte myös sen korvata eli elättää pilaamanne ihminen.
"Kansa tahtoo päälle maan
Epäjumalan valtiaan
Ja sen tekopyhän muovisen taivaan alla
Jokainen syntiä harrastaa"-Paha Ihminen
Ei ME olla yhteiskunta yhtään sen enempää kuin sinäkään. SINÄ olet ihminen, SINÄ olet yhteiskuntaa siinä missä me muutkin, ja myös monilla meillä muilla on traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahahhahahahahaaaaaaaa.............
Loistava ketju: ensin yhteisö & ympäristö raatelee lasta koko lapsen lapsuuden ajan, & sitten kun yhteisön & ympäristön lapsena raatelema alkaa oireilla nuorena/aikuisena, niin yhteisö & ympäristö raatelee lisää, koska lapsena yhteisön & ympäristön raatelema on moniongelmainen nuori/aikuinen.
Alkoholista pääsee eroon eaim. AA:ssa, mutta lapsena yhteisön & ympäristön syvästi raatelema tarvitsee muutakin apua & tukea, koska raitistuttua lapsuustraumat alkavat nousta pikkuhiljaa tietoisuuteen, mikä on äärimmäisen rankkaa, eikä lapsuustraumattomat ymmärrä sitä, mutta päihteistä & lapsuustraumoista ymmärtävät ammattilaiset kyllä ymmärtää. Joka tapauksessa raitistuminen & lapsuustraumojen käsittelyprosessi on äärimmäisen kivulias alkoholisoituneelle lapsuustraumaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholista pääsee eroon eaim. AA:ssa, mutta lapsena yhteisön & ympäristön syvästi raatelema tarvitsee muutakin apua & tukea, koska raitistuttua lapsuustraumat alkavat nousta pikkuhiljaa tietoisuuteen, mikä on äärimmäisen rankkaa, eikä lapsuustraumattomat ymmärrä sitä, mutta päihteistä & lapsuustraumoista ymmärtävät ammattilaiset kyllä ymmärtää. Joka tapauksessa raitistuminen & lapsuustraumojen käsittelyprosessi on äärimmäisen kivulias alkoholisoituneelle lapsuustraumaiselle.
Mutta jos jäädään pyörimään ongelmiin tehdään traumatsoituneesta pelkkä erilaisten hoitotoimenpiteiden kohde, se on haitaksi nimenomaan traumatsoituneelle itselleen. Häneltä viedään omanarvontunto loppukin, jos hän ei saa roolia yhteiskunnan toimivana osana. Silloin hän ei itse aidosti arvosta itseään eivätkä tällöin muutkaan arvosta.
Tämänhetkinen terapia- ja keskustelukeskeinen lähestymistapa ampuu itseään jalkaan ja vaurioittaa nimenomaan traumatsoituneita. Ihminen tarvitsee aktiviteettia. Psyyke tarvitsee sitä, että ihminen tekee jotain työtä, on jotenkin osa yhteiskuntaa.
On virhe ajatella, että normityön ainoa arvo on palkka. Se on tärkeää, koska muuten tarkoituksettomuuden tunne valtaa ja vie ihmiseltä lopunkin elämänvoiman.
Aira Samulin sanoo samaa. Hän on menettänyt läheisiään, sairastanut itse, ollut fyysisesti ja psyykkisesti pahoinpidelty ja kärsinyt monin tavoin pitkän elämänsä aikana. Hän on pysynyt positiivisena ja säilyttänyt elämänvoimansa työn tekemisen avulla ja on ikinuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aira Samulin & Aira Samulinin lasten isä
ovat yksi esimerkki siitä, kuinka oma pahoinvointi, lapsuustraumat & avioliitto-ongelmat sirretään omiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistuminen, raittiina pysyminen & lapsuustraumojen läpikäynti ovat kaikki äärimmäisen raskaita TÖITÄ jo sinällään niissä tapauksissa, kun on kyse syvistä & vaikeista lapsuustraumoista.
Vierailija kirjoitti:
Aira Samulin & Aira Samulinin lasten isä
ovat yksi esimerkki siitä, kuinka oma pahoinvointi, lapsuustraumat & avioliitto-ongelmat sirretään omiin lapsiin.
Varmasti osittain ainakin on näin. Tiedostan asian kyllä ja tiedän mistä puhut. Mutta hänen perheensä kohdalla myös geneettinen alttius on ollut hyvin vahva. Eikä tarkoitus ollut nostaa esiin hänen rooliaan sosiaalisessa ympäristössään, vaan tuoda esiin hänen asennoitumistaan vaikeisiin ongelmiin.
Hän on kertonut oppineensa työnteon parantavan vaikutuksen psyykkisesti sairaalta äidiltään. Joka oli siis sairas jo Aira Samulinin lapsuudessa eli häneen ei ainakaan Aira ole voinut siirtää sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raitistuminen, raittiina pysyminen & lapsuustraumojen läpikäynti ovat kaikki äärimmäisen raskaita TÖITÄ jo sinällään niissä tapauksissa, kun on kyse syvistä & vaikeista lapsuustraumoista.
Näin on! Mutta terapiat läpikäynyt ihminen jää totaaliseen tyhjiöön pyörimään, jollei hänellä ole jotain oikeasti järkevää aktiviteettia. Jos juoksee vuosikaudet pelkissä terapioissa, kynnys uskaltaa tehdä mitään nousee todella korkeaksi.
Sosiaalisissa suhteissa ihmisen psyyke ei kestä sitä, että on vain holhottavana ja objektina. Varsinkin nuoren ihmisen kohdalla se on todella tuhoisaa. Tätä asiaa pitäisi pitää esillä, eikä koko ajan vain takertua palkkoihin ja rahamääriin. Sille puolelle kyllä mesoajia riittää. Kukaan ei puhu työn muista arvoista. Varsinkaan kun keskustellaan traumatisoituneista ihmisistä.
Jos on kyse todellisista lapsuustraumahoitojen ammattilaisista & jos lapsuustraumatoipujalla on todellista halua toipua, niin toipumisprosessiin kuuluu ehdottomasti myös jonkin lapsuustraumatoipujalle mielekkään työn/opiskelun/harrastuksen harjoittaminen: ei kukaan jaksa pyöriä vuosikausia pelkästään lapsuustraumoissansa, vaan rinnalla on pakko olla myös jotakin lapsuustraumatoipujaa kehittävää. Se, että onko tarjolla ammattilaisia, & että onko alkoholisoituneella lapsuustraumatoipujalla halua, voimia & rohkeutta lähteä PITKÄLLE & RASKAALLE Toipumispolulle, ovat eri kysymyksiä kuin se, että millainen se Toipumispolku teoriassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kyse todellisista lapsuustraumahoitojen ammattilaisista & jos lapsuustraumatoipujalla on todellista halua toipua, niin toipumisprosessiin kuuluu ehdottomasti myös jonkin lapsuustraumatoipujalle mielekkään työn/opiskelun/harrastuksen harjoittaminen: ei kukaan jaksa pyöriä vuosikausia pelkästään lapsuustraumoissansa, vaan rinnalla on pakko olla myös jotakin lapsuustraumatoipujaa kehittävää. Se, että onko tarjolla ammattilaisia, & että onko alkoholisoituneella lapsuustraumatoipujalla halua, voimia & rohkeutta lähteä PITKÄLLE & RASKAALLE Toipumispolulle, ovat eri kysymyksiä kuin se, että millainen se Toipumispolku teoriassa on.
Yllättävän paljon itseasiassa on ihmisiä, jotka pyörivät loputtomiin lapsuustraumoissa vuodesta toiseen. Ja varsinkin päihdeongelmaisten joukossa.
Meillä on vain yksi elämä! Voin pistää pääni pantiksi, että kuolinvuoteella kaduttaa jos on käyttänyt sen kokonaan menneisyyden märehtimiseen.
Näitä asioita vuosikymmeniä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen että yksinkertaisuus olisi valttia. Loputon analysoiminen ja itsensä paapominen tuottavat elämättömän elämän. Onnellisin on se, joka tekee työtä ja rakastaa. Melkein näinhän se eräs aikoinaan alan gurukin jo totesi. Olen alkanut tulla samaan johtopäätökseen. Nykyihminen pelkää liikaa haavoja ja arpia itsessään eikä siksi uskalla kumpaakaan, vaikka siinä olisi se ELÄMÄ tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut hirveän vaikea elämä silti en ole alkoholisti,en käytä psyyke lääkkeitä tms. Mistähän johtuu että olen kestänyt mm 9v koulukiusaamisen joka oli sekä fyysistä/psyykkistä,huonon lapsuuden,monien läheisten kuolemat ja monenlaista muuta vaikeutta?
Itse olen kanssa kestänyt 9v koulukiusaamista, asunut juoppoäidin kanssa, joka tuhlasi isän työrahat, isä joutui olemaan kokopäivät töissä ja koulu meni huonosti kun ei ollut ketään auttamassa. Myöhemmin sain äitipuolen joka kuritti minua asioista joista en edes tiennyt tehneeni väärin. Haukkui hulluksi, laiskaksi ihmiseksi. Myöhemmin yritin mennä työelämään ja jouduin työpaikka kiusaamisen kohteeksi jatkuvasti eikä työn vaihto auttanut. Massennuin menin terapiaan, jossa terapeutti totesi että kuvittelen vain kaiken ja ne johtuu masennuksesta. Olivat todella vahingon iloisia ja sain traumoja näistä, en uskalla hakea enään sairaslomaa sillä pelkään että joudun samojen tyyppien käsiin. Olen nyt sinnitellyt yksin asioiden kanssaT ähän päälle sain tietää että eräs hyvä tuttu onkin vankilassa pahoinpitelystä. Tuntuu että kokoajan asiat menee vain huonompaan suuntaan vaikka yritän miettiä pakoreittiä tästä kaikesta. Onko elämäni vähemmän huonompaa kuin sinulla? Itse ymmärrän ap:ta hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kyse todellisista lapsuustraumahoitojen ammattilaisista & jos lapsuustraumatoipujalla on todellista halua toipua, niin toipumisprosessiin kuuluu ehdottomasti myös jonkin lapsuustraumatoipujalle mielekkään työn/opiskelun/harrastuksen harjoittaminen: ei kukaan jaksa pyöriä vuosikausia pelkästään lapsuustraumoissansa, vaan rinnalla on pakko olla myös jotakin lapsuustraumatoipujaa kehittävää. Se, että onko tarjolla ammattilaisia, & että onko alkoholisoituneella lapsuustraumatoipujalla halua, voimia & rohkeutta lähteä PITKÄLLE & RASKAALLE Toipumispolulle, ovat eri kysymyksiä kuin se, että millainen se Toipumispolku teoriassa on.
Yllättävän paljon itseasiassa on ihmisiä, jotka pyörivät loputtomiin lapsuustraumoissa vuodesta toiseen. Ja varsinkin päihdeongelmaisten joukossa.
Meillä on vain yksi elämä! Voin pistää pääni pantiksi, että kuolinvuoteella kaduttaa jos on käyttänyt sen kokonaan menneisyyden märehtimiseen.
Näitä asioita vuosikymmeniä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen että yksinkertaisuus olisi valttia. Loputon analysoiminen ja itsensä paapominen tuottavat elämättömän elämän. Onnellisin on se, joka tekee työtä ja rakastaa. Melkein näinhän se eräs aikoinaan alan gurukin jo totesi. Olen alkanut tulla samaan johtopäätökseen. Nykyihminen pelkää liikaa haavoja ja arpia itsessään eikä siksi uskalla kumpaakaan, vaikka siinä olisi se ELÄMÄ tarjolla.
Kyllä: todellakin myös heillä, joilla on syvä & vaikea vuorovaikutustrauma, on vain yksi elämä, jonka yleensä äiti on ansiokkaasti pilannut! Syvästi äititraumaisia alkoholisteja vain harva ymmärtää, etkä sinä kuulu heihin, & loistavasti toit tietämättömyyytesi esiin! Valitettavasti et ole ainoa laatuaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kyse todellisista lapsuustraumahoitojen ammattilaisista & jos lapsuustraumatoipujalla on todellista halua toipua, niin toipumisprosessiin kuuluu ehdottomasti myös jonkin lapsuustraumatoipujalle mielekkään työn/opiskelun/harrastuksen harjoittaminen: ei kukaan jaksa pyöriä vuosikausia pelkästään lapsuustraumoissansa, vaan rinnalla on pakko olla myös jotakin lapsuustraumatoipujaa kehittävää. Se, että onko tarjolla ammattilaisia, & että onko alkoholisoituneella lapsuustraumatoipujalla halua, voimia & rohkeutta lähteä PITKÄLLE & RASKAALLE Toipumispolulle, ovat eri kysymyksiä kuin se, että millainen se Toipumispolku teoriassa on.
Yllättävän paljon itseasiassa on ihmisiä, jotka pyörivät loputtomiin lapsuustraumoissa vuodesta toiseen. Ja varsinkin päihdeongelmaisten joukossa.
Meillä on vain yksi elämä! Voin pistää pääni pantiksi, että kuolinvuoteella kaduttaa jos on käyttänyt sen kokonaan menneisyyden märehtimiseen.
Näitä asioita vuosikymmeniä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen että yksinkertaisuus olisi valttia. Loputon analysoiminen ja itsensä paapominen tuottavat elämättömän elämän. Onnellisin on se, joka tekee työtä ja rakastaa. Melkein näinhän se eräs aikoinaan alan gurukin jo totesi. Olen alkanut tulla samaan johtopäätökseen. Nykyihminen pelkää liikaa haavoja ja arpia itsessään eikä siksi uskalla kumpaakaan, vaikka siinä olisi se ELÄMÄ tarjolla.
Kyllä: todellakin myös heillä, joilla on syvä & vaikea vuorovaikutustrauma, on vain yksi elämä, jonka yleensä äiti on ansiokkaasti pilannut! Syvästi äititraumaisia alkoholisteja vain harva ymmärtää, etkä sinä kuulu heihin, & loistavasti toit tietämättömyyytesi esiin! Valitettavasti et ole ainoa laatuaan...
Tiedätkö mitä? Juuri niihin minä itse asiassa kuulun. Ja todella tiedän mistä puhun. Kunpa tietäisit kuinka syvästi tämän asian tiedänkään. Enkä kenellekään soisi samaa, minkä tien olen itse kulkenut.
Ap paljastaa rujolla tavalla sossunelätin ajatuksenjuoksun. Koska hän ei ole yhteiskunnassa pärjännyt, on yhteiskunta hänelle elatuksen velkaa pärjäämättömyydestään. Niinhän se ei tietenkään ole. Kukaan ei ole ap:lle mitään velkaa ja se minkä hän saa on puhtaasti armopaloja, jotka voidaan ottaa poiskin.