Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia sellaisen kanssa, joka ostaa sinulle rumia lahjoja ja suuttuu kun et pidä niitä esillä?
15.11.2018 |
Eli ihminen, joka ostaa lahjaksi sisustusesineitä kuten tauluja, valaisimia, pieniä huonekaluja, mattoja ja sellaisia, jotka ovat hänen oman maun mukaisia ja hänestä kauniita, mutta joista sinä (lahjan saaja) et ollenkaan pidä ja jotka eivät mitenkään sovi kotisi sisustukseen. Ja sitten kiität lahjasta, mutta et laita sitä esille, vaan piilotat jonnekin kaapin perälle tai ullakolle. Kun tämä henkilö tulee käymään, niin hän tarkkaan katsoo onko ne hänen antamat matot tai taulut esillä lattialla tai seinällä, ja kun ei ole, niin kärkkäästi heti kysyy, että "missä se antamani taulu on?". Jos hänelle vastaa rehellisesti, että kaapissa, kun mielestäni se ei sopinut meidän seinälle, niin hän loukkaantuu tai suuttuu. Jos taas hänelle vastaa kierrellen, että taulu on odottamassa mietintää, että minne se sopisi, niin hän haluaa heti valita paikan ja vaatii auttaa se kiinnittämisessä, jotta se saadaan esille. Jos hänelle sanoo, että ei kannata ostaa sisustuslahjoja, kun ei niille ole tarvetta, niin hän loukkaantuu tai suuttuu. Kyseessä on kuitenkin henkilö, jonka kanssa on oltava tekemisissä ja jonka kanssa pitäisi yrittää olla hyvissä väleissä. Mikä olisi hyvä tapa toimia tällaisessa tilanteessa, kun ei aio laittaa omasta mielestä rumaa taulua esille, mutta ei halua riidellä kyseisen henkilön kanssa?
Kommentit (36)
Vedä ilmastonmuutos- tai joku muu viherkortti ja kieltäydy turhasta tavarasta yksiselitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa toimia on kertoa ettei halua sisustukseen liittyviä lahjoja.
Ihmiset voisivat muutenkin miettiä tarkemmin koko lahjan antamisen ideaa ja sitä mitä kenellekin oikeasti kannattaa antaa lahjaksi.
Olen siis useamman kerran tälle ihmiselle sanonut, että en halua sisustukseen liittyviä lahjoja, mutta siitä seuraa loukkaantuminen. Ja se, että hetken päästä ("loukkauksesta toivuttuaan") hän antaa sisustukseen lahjoja puolisolleni, siis osoittaa ne hänelle. Puolisoni ei kommentoi lahjoihin oikein mitään, koska hänelle ne on kuulemma ihan sama ja on ihan sama pannaanko ne esille vai ullakolle. Ap
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.
Arvatenkin kyseessä anoppi, kun on "pakko" olla tekemisissä?
Suosittelen tuota kakkosen ehdottamaa kikkaa. Tai sitten painotat, että sisustuksenne on minimalistinen etkä halua mitään ylimääräistä tavaraa kotiinne. Et vain ota lahjoja vastaan. Suuttukoot jos on suuttuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.
Aloitukseni koski sitä, että olen jo nämä asiat sanonut suoraan, ja tämä henkilö loukkaantuu siitä. Kyselin, että miten toimia tilanteessa, jossa hänen kanssaan pitää kuitenkin olla hyvissä väleissä, mutta saada tämä lahjaongelma ratkaistua. Suorat sanat ei sitä ratkaise, koska hän ei lopeta toimintaansa (ei edes, vaikka ensin loukkaantuisi, koska loukkaantuminen unohtuu ja sitten taas sama jatkuu). Tai välillä niin, että ne lahjat annetaan sitten puolisolleni, koska minulle ei kelpaa, ja jos niitä ei ole esillä meillä, niin siitä ei loukkaannuta puolisolleni vaan minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.Aloitukseni koski sitä, että olen jo nämä asiat sanonut suoraan, ja tämä henkilö loukkaantuu siitä. Kyselin, että miten toimia tilanteessa, jossa hänen kanssaan pitää kuitenkin olla hyvissä väleissä, mutta saada tämä lahjaongelma ratkaistua. Suorat sanat ei sitä ratkaise, koska hän ei lopeta toimintaansa (ei edes, vaikka ensin loukkaantuisi, koska loukkaantuminen unohtuu ja sitten taas sama jatkuu). Tai välillä niin, että ne lahjat annetaan sitten puolisolleni, koska minulle ei kelpaa, ja jos niitä ei ole esillä meillä, niin siitä ei loukkaannuta puolisolleni vaan minulle. Ap
No mitä helvetin taikasauvaa sinä täältä odotat?? Ei ongelmaasi ole olemassakaan minkäänlaista ratkaisua joka kaikkia osapuolia tyydyttäisi. Jos akka ei kerran usko puhetta, niin sitten ei usko. Et sinä voi pakottaa häntä lopettamaan kamojen kantamista.
Joten ainoat vaihtoehtosi ovat joko laittaa kamat esille (ikävää sinulle) tai jatkaa suoraan sanomista niin että akka loukkaantuu aina uudelleen ja uudelleen (ikävää hänelle). Itse päätät kumman valitset.
Itse nostaisin kierroksia ja sen sijaan että sanoisin että lahja on kaapissa, sanoisin suoraan että kierrätin sen eteenpäin kun se ei meille sovi eikä tule ikinä sopimaan.
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin kyseessä anoppi, kun on "pakko" olla tekemisissä?
Suosittelen tuota kakkosen ehdottamaa kikkaa. Tai sitten painotat, että sisustuksenne on minimalistinen etkä halua mitään ylimääräistä tavaraa kotiinne. Et vain ota lahjoja vastaan. Suuttukoot jos on suuttuakseen.
Oletko koskaan kohdannut ihmistä, joka sitkeästi tuputtaa lahjaa, vaikka kohteliaasti siitä kieltäydyt? Tuputtaa niin sinnikkäästi, että jos selkäsi käännät, niin hän on sen lahjan jo itse avannut, ja asettanut mieleiselleen paikalle kotonasi, vaikka olet siitä hetki sitten suoraan kieltäytynyt? Minun tapauksessa kyseessä on henkilö, joka minun puolesta saa suuttua ja loukkaantua, mutta joka on tärkeä puolisolleni, niin sen takia en haluaisi häntä suututtaa enkä loukata. Eli joku muu keino pitää keksiä kuin sellainen, josta hän suuttuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.Aloitukseni koski sitä, että olen jo nämä asiat sanonut suoraan, ja tämä henkilö loukkaantuu siitä. Kyselin, että miten toimia tilanteessa, jossa hänen kanssaan pitää kuitenkin olla hyvissä väleissä, mutta saada tämä lahjaongelma ratkaistua. Suorat sanat ei sitä ratkaise, koska hän ei lopeta toimintaansa (ei edes, vaikka ensin loukkaantuisi, koska loukkaantuminen unohtuu ja sitten taas sama jatkuu). Tai välillä niin, että ne lahjat annetaan sitten puolisolleni, koska minulle ei kelpaa, ja jos niitä ei ole esillä meillä, niin siitä ei loukkaannuta puolisolleni vaan minulle. Ap
Loukkaantuu, ei lopeta toimintaansa.... siis mitä kummaa??
Kun olet sanonut että valitset itse kotisi sisustuksen, ja rojua kannetaan edelleen sisään ovestasi, sanot että kuten sanoin, en ota ristikseni tavaraa jota en tarvitse. Vie pois!
Mikäli ei auta, älä päästä koko tyyppiä sisään.
Useimmat antavat periksi, kun saavat pari kertaa kantaa tavaroita edestakaisin.
Sano, että eitoivottu kama päätyy roskikseen.
Kai tajuat, että kotisi on sinun reviiriä, eikä anopin tms puuhamaa?
Jos pelästyt toisen loukkaantumista näin vesiselvässä asiassa, olet sellainen tallukka, että pidä ongelmasi ja täytä kaappisi anopin rojuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin kyseessä anoppi, kun on "pakko" olla tekemisissä?
Suosittelen tuota kakkosen ehdottamaa kikkaa. Tai sitten painotat, että sisustuksenne on minimalistinen etkä halua mitään ylimääräistä tavaraa kotiinne. Et vain ota lahjoja vastaan. Suuttukoot jos on suuttuakseen.
Oletko koskaan kohdannut ihmistä, joka sitkeästi tuputtaa lahjaa, vaikka kohteliaasti siitä kieltäydyt? Tuputtaa niin sinnikkäästi, että jos selkäsi käännät, niin hän on sen lahjan jo itse avannut, ja asettanut mieleiselleen paikalle kotonasi, vaikka olet siitä hetki sitten suoraan kieltäytynyt? Minun tapauksessa kyseessä on henkilö, joka minun puolesta saa suuttua ja loukkaantua, mutta joka on tärkeä puolisolleni, niin sen takia en haluaisi häntä suututtaa enkä loukata. Eli joku muu keino pitää keksiä kuin sellainen, josta hän suuttuu. Ap
No helvetti oletko sinä jotenkin vajaa?? Mitään sellaista keinoa nyt kun vaan ei ole olemassa ja piste. Tai hei, onhan sellainen keino. Polta koko helvetin mörskänne ja kaikki kamat, niin uudessa kodissanne on tilaa vaikka muille jakaa ja akka saa kantaa teille lahjoja sydämensä kyllyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.Aloitukseni koski sitä, että olen jo nämä asiat sanonut suoraan, ja tämä henkilö loukkaantuu siitä. Kyselin, että miten toimia tilanteessa, jossa hänen kanssaan pitää kuitenkin olla hyvissä väleissä, mutta saada tämä lahjaongelma ratkaistua. Suorat sanat ei sitä ratkaise, koska hän ei lopeta toimintaansa (ei edes, vaikka ensin loukkaantuisi, koska loukkaantuminen unohtuu ja sitten taas sama jatkuu). Tai välillä niin, että ne lahjat annetaan sitten puolisolleni, koska minulle ei kelpaa, ja jos niitä ei ole esillä meillä, niin siitä ei loukkaannuta puolisolleni vaan minulle. Ap
No mitä helvetin taikasauvaa sinä täältä odotat?? Ei ongelmaasi ole olemassakaan minkäänlaista ratkaisua joka kaikkia osapuolia tyydyttäisi. Jos akka ei kerran usko puhetta, niin sitten ei usko. Et sinä voi pakottaa häntä lopettamaan kamojen kantamista.
Joten ainoat vaihtoehtosi ovat joko laittaa kamat esille (ikävää sinulle) tai jatkaa suoraan sanomista niin että akka loukkaantuu aina uudelleen ja uudelleen (ikävää hänelle). Itse päätät kumman valitset.
Itse nostaisin kierroksia ja sen sijaan että sanoisin että lahja on kaapissa, sanoisin suoraan että kierrätin sen eteenpäin kun se ei meille sovi eikä tule ikinä sopimaan.
En odota taikasauvaa vaan neuvoja, joita esim. sinulta sainkin, eli että nostaa kierroksia ja sanoa suoraan että lahja meni roskiin, koska se ei meille sovi. Ja olla välittämättä suuttumisesta. Tosiaan puolisoni takia olen yrittänyt olla suututtamatta tätä ihmistä (koska hän on puolisolleni tärkeä ihminen). Muiden ihmisten kanssa toiminkin noin kuten neuvot. Tätä henkilöä olen puolisoni takia yrittänyt kohdella vähän silkkihansikkain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele puhumaan.
Sano, ettet tarvitse mitään tavaraa, kun kamaa on liikaakin.
Mitä tarvitset, sen hankit itse.
Kerro, että kannat jatkuvasti tarpeetonta roinaa kierkkäriin.Aloitukseni koski sitä, että olen jo nämä asiat sanonut suoraan, ja tämä henkilö loukkaantuu siitä. Kyselin, että miten toimia tilanteessa, jossa hänen kanssaan pitää kuitenkin olla hyvissä väleissä, mutta saada tämä lahjaongelma ratkaistua. Suorat sanat ei sitä ratkaise, koska hän ei lopeta toimintaansa (ei edes, vaikka ensin loukkaantuisi, koska loukkaantuminen unohtuu ja sitten taas sama jatkuu). Tai välillä niin, että ne lahjat annetaan sitten puolisolleni, koska minulle ei kelpaa, ja jos niitä ei ole esillä meillä, niin siitä ei loukkaannuta puolisolleni vaan minulle. Ap
Loukkaantuu, ei lopeta toimintaansa.... siis mitä kummaa??
Kun olet sanonut että valitset itse kotisi sisustuksen, ja rojua kannetaan edelleen sisään ovestasi, sanot että kuten sanoin, en ota ristikseni tavaraa jota en tarvitse. Vie pois!
Mikäli ei auta, älä päästä koko tyyppiä sisään.
Useimmat antavat periksi, kun saavat pari kertaa kantaa tavaroita edestakaisin.
Sano, että eitoivottu kama päätyy roskikseen.Kai tajuat, että kotisi on sinun reviiriä, eikä anopin tms puuhamaa?
Jos pelästyt toisen loukkaantumista näin vesiselvässä asiassa, olet sellainen tallukka, että pidä ongelmasi ja täytä kaappisi anopin rojuilla.
En minä loukkaantumista enkä suuttumista pelästy. Tämän henkilön kohdalla olen vain miettinyt, että voisiko olla olemassa joku rauhanomaisempi tapa toimia, mutta ehkä sitten ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin kyseessä anoppi, kun on "pakko" olla tekemisissä?
Suosittelen tuota kakkosen ehdottamaa kikkaa. Tai sitten painotat, että sisustuksenne on minimalistinen etkä halua mitään ylimääräistä tavaraa kotiinne. Et vain ota lahjoja vastaan. Suuttukoot jos on suuttuakseen.
Oletko koskaan kohdannut ihmistä, joka sitkeästi tuputtaa lahjaa, vaikka kohteliaasti siitä kieltäydyt? Tuputtaa niin sinnikkäästi, että jos selkäsi käännät, niin hän on sen lahjan jo itse avannut, ja asettanut mieleiselleen paikalle kotonasi, vaikka olet siitä hetki sitten suoraan kieltäytynyt? Minun tapauksessa kyseessä on henkilö, joka minun puolesta saa suuttua ja loukkaantua, mutta joka on tärkeä puolisolleni, niin sen takia en haluaisi häntä suututtaa enkä loukata. Eli joku muu keino pitää keksiä kuin sellainen, josta hän suuttuu. Ap
Ei, en ole kohdannut. Lähipiiriini ei jollain kumman tuurilla ole osunut yhtään avohoitopotilasta.
Sulla on nyt keinot vähissä. Täytyy kyllä olla melkoinen lapatossu, jos miellytät jotain sekopäistä ihmistä jottei sekopään välit johonkin toiseen ihmiseen kärsi. Sanot ei, emme ota sisustuslahjoja vastaan, ja jos hullu alkaa niitä esille asettelemaan niin korjaat esineet pois ja kuljetat vaikka oven ulkopuolelle. Sanot sitten, että vie mukanaan lähtiessään tai romu päätyy piharoskikseen. Jokaisella on oikeus päättää oman kotinsa sisustuksesta.
Ei se ole sun päänsärkysi, jos hullu suuttuu siitä miehellesi. Antaa heidän setviä välinsä keskenään. Melkoinen ovimatto on kyllä miehesikin, kun ei saa sekopäätä kuriin (todnäk. äitiään).
/5
Yksi vaihtoehto on tietysti seuraavan rumistuksen saapuessa ovelle jättää se oven ulkopuolelle ja ilmoittaa ettei MIELISAIRAUKSIA levittäviä esineitä voida ottaa sisätiloihin koska PAHAT HENGET.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että yksi kaverisi suunnattomasti ihastui tauluun ja lahjoitit sen hänelle, koska teillä ei ollut sopivaa paikkaa? Sitten viet kierrätykseen tai kirpparille. Toista sama muidenkin lahjojen kanssa, ehkä tuolla "kaverilla" on sattumalta ihan samanlainen maku kuin lahjojen antajalla? Sitten kerrot oikein miten paljon kaverisi oli taulua ylistänyt.
Toisena vaihtoehtona uhraat yhden huoneen ja tunget nuo kaikki lahjatavarat sinne seinälle. Onko teillä esimerkiksi vierashuonetta tai jotain työhuonetta, jota miehesi pääasiassa käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin kyseessä anoppi, kun on "pakko" olla tekemisissä?
Suosittelen tuota kakkosen ehdottamaa kikkaa. Tai sitten painotat, että sisustuksenne on minimalistinen etkä halua mitään ylimääräistä tavaraa kotiinne. Et vain ota lahjoja vastaan. Suuttukoot jos on suuttuakseen.
Oletko koskaan kohdannut ihmistä, joka sitkeästi tuputtaa lahjaa, vaikka kohteliaasti siitä kieltäydyt? Tuputtaa niin sinnikkäästi, että jos selkäsi käännät, niin hän on sen lahjan jo itse avannut, ja asettanut mieleiselleen paikalle kotonasi, vaikka olet siitä hetki sitten suoraan kieltäytynyt? Minun tapauksessa kyseessä on henkilö, joka minun puolesta saa suuttua ja loukkaantua, mutta joka on tärkeä puolisolleni, niin sen takia en haluaisi häntä suututtaa enkä loukata. Eli joku muu keino pitää keksiä kuin sellainen, josta hän suuttuu. Ap
Johan sä oot kertonut monta kertaa, että se suuttuu ja on suuttunut, eli suuttumista on ollut ja tulee olemaan. Ja mikä muuttuu? Ei mikään. Se ei piittaa sun mielipiteistä, älä säkään piittaa sen.
Pyydä, että tavaralahjojen sijaan lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.
Turha jankuttaa.
Ap on ilmiselvä trolli.
Vierailija kirjoitti:
Turha jankuttaa.
Ap on ilmiselvä trolli.
Tai lobotomiapotilas.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä, että tavaralahjojen sijaan lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.
Voin tietenkin kokeilla, mutta en usko, että se toimii, kun ei ole toiminut sekään, että olen sanonut, että meille ei voi antaa sisustusjuttuja lahjaksi vaan mieluummin vaikka syötäviä asioita tai viiniä tms. Ap
Paras tapa toimia on kertoa ettei halua sisustukseen liittyviä lahjoja.
Ihmiset voisivat muutenkin miettiä tarkemmin koko lahjan antamisen ideaa ja sitä mitä kenellekin oikeasti kannattaa antaa lahjaksi.