Mitä haittaa psykoanalyysistä voi olla autistille?

En ymmärrä aloitusta. Miksei voisi mennä pariterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloitusta. Miksei voisi mennä pariterapiaan?

Kun luin että psykoanalyysi voi olla haitallista heille.

Mistä ihmeestä olet tuollaista kuullut? Onko lähdettä antaa? Varmaan oli joku mielipidekirjoitus, eikä mitään oikeaa tietoa.

Pystyykö autisti muuttumaan vaikka haluaisi?

Ilman autismidiagnoosia oleva autisti menee psykoanalyysiin kaikkien vaikeuksiensa kanssa. Niitä tulkitaan varhaislapsuudesta ja vanhemmista johtuviksi. Lopputulos on vahingollinen.

Tein sen nettitestin, jossa saa arvion siitä onko todennäköisesti aspergeria vai ei. Olen aika traumatisoitunut, joten tuloksena tuli, että asperger on minulla todennäköinen. Ihan hyvä, että oikeasti näitä testataan perusteellisemmin kuin kyselemällä onko tullut koulussa kiusatuksi ja onko siksi vaikeuksia luottaa ihmisiin - jos kyllä-vastauksesta diagnoosi napsahtaisi, niin aspergereiden määrä kasvaisi äkkiä pilviin.

Harvemmin pariterapiassa käytetään analyyttisen suuntauksen menetelmiä. Oletkohan nyt ihan kartalla. Jos puolisosi on Asperger, sopii normaali terapia hänelle ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullla on varmaaan niin hyvä muiisti että tylsiistyn niin nopeaasti.

Esiim jos katsoon jotain tvv ohjelmaa niin siiksi etttä kuuleen ihmisten äääniä.

Olen pyytänyt sinulle ip-bannia siihen saakka että näppiksesi korjataan.

Liian paljon on diagnosoimattomia autisteja pariterapiassa kuulemassa että heidän pitäisi muuttua. Hirveät itsesyytökset kun eivät ymmärrä mitä tekevät väärin.

Vierailija kirjoitti:

Liian paljon on diagnosoimattomia autisteja pariterapiassa kuulemassa että heidän pitäisi muuttua. Hirveät itsesyytökset kun eivät ymmärrä mitä tekevät väärin.

Onhan se hyvä että joku kertoo heille mitä tekevät väärin. Autistit ovat usein älykkäitä, kyllä he oppivat.

Kaikki terapia perustuu vuorovaikutukseen. Jos kykyä siihen ei ole, terapia on ihan turhaa. 

Ihmiset ovat mitä ovat. Tämä pätee ihan normaaleihinkin ihmisiin. Ei kukaan muutu toisenlaiseksi, vaikka kävisi minkälaiset terapiat. Tottakai itseään voi kehittää jossain määrin, mutta itse koen, että hyödyllisintä terapiaa olisi sellainen, jossa ihmiset opettelisivat tuntemaan itseään, ja hyväksymään itsensä.

Isoimmat ongelmat yleensä johtuvat vääristyneestä minäkuvasta ja kyvyttömyydestä viihtyä omissa nahoissaan.

Säälin puolisoita, jotka raahaavat näitä mahdottomia kumppaneitaan terapiaan kuvitellen, että se mahdoton ihminen voisi yhtäkkiä oivaltaa jotain, ja muuttua ihan eri ihmiseksi. Not gonna happen. 

Alkuun kannattaa miettiä mitä terapiasta oikein haetaan ja ovatko molemmat sen aloittamisesta aidosti kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä olet tuollaista kuullut? Onko lähdettä antaa? Varmaan oli joku mielipidekirjoitus, eikä mitään oikeaa tietoa.

wikipedia

Pariterapiaan voi mennä ja autistinkin voi olla tarpeen muuttua ja kehittyä.

Psykoanalyysiä pidetään vahingollisena autisteille silloin kun sitä harrastetaan diagnoosivaiheessa ja se mäytännössä estää oikean diagnoosin saamisen. Psykoanalyysin idea on siinä, että kaikki vaikeudet johtuvat varhaislapsuudestasi ja johonkin omituiseen vaiheeseen jumittuneesta äitisuhteestasi. Autistin ongelmien taustalla taas oikeasti ei ole lapsiin traumat, vaan ne mahdolliset lapsuuden traumatkin johtuvat hänen aivojensa synnynnäisistä ominaisuuksista. Kun kaiken alkusyy käsitetään väärin, sitä ei myöskään pystytä korjaamaan, tai edes opettelemaan sen kanssa elämään, vaan syyttely saattaa johtaa vielä pahempiin ongelmiin ja onnettomuuteen (vert äitihullu).

Se, että autistin ongelmat ovat pohjimmiltaan synnynnäisiä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänkin voi myös oppia asioita ja kehittyä - sosiaalisella ja empatian puolella niin kuin muillakin alueilla. Se on ehkä vähän vaikeampaa ja vaatii pitempää harjoitusta, mutta se on mahdollista siinä kuin kävelemään oppiminen tai vieraiden kielten tai matematiikankin oppiminen. Ei niitäkään kukaan syntyessään osaa ja toisille ne ovat vaikeampia kuin toisille, mitta harvoille ihan mahdottomia. (Ja ei, autisti ei ole ”empaattisesti jalaton”, ja vaikka olisikin niin apuvälineitäkin on olemassa)

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö autisti muuttumaan vaikka haluaisi?

Riippuu,itä tarkoitat muuttumisella, mutta normaalisti kyllä. Siis hän pystyy oppimaan kommunikaatiota ja esimerkiksi rakkauden tai empatian osoittamista ja omien fyysisten rajojen pitoa. Mutta toki hänen täytyy haluta sitä, ja voihan olla, että se halu tavallaan tarkoittaa, että sisimmässään hän on jo ihan täydllinen, hänellä vain on ollut ongelmia mäyttää se muillekin - silloin voitaan tietysti ajatella, että muutos ei ei tapahdu siinä, mitä hän on, vaan vain siinä, miltä hän näyttää.

Sama tietty pätee muihinkin ihmisiin.