Mies ei suostu hakemaan apua äitinsä aiheuttamaan suruun.

Miehellä rankka lapsuus ja todella vaikea äiti.Mies ei ole koskaan saanut näyttää tunteitaan kotona.Ei hyviä,eikä huonoja.

Äiti on itsekäs ja erittäin raskasta seuraa.Katkeroitunut ihminen joka haukkuu aina muita.Vaatii lapsiltaan rahaa,ja jos ei saa tahtoaan läpi hän heittäytyy marttyyriksi.Hän saa tahtonsa läpi aina syyllistämällä tai kiukuttelemalla.Jos rahaa ei tipu heti hän näpäyttää lapsiaan mykkäkoululla.Tiedättekö sellaista henkistä väkivaltaa.Lasten isä ei ole hengissä ja lapset kokevat olevansa velvollisia auttamaan äitiään

Lapset ovat aikuisia ja kaikilla on työpaikat ja säännölliset tulot.Äiti syyllistää lapsia omalla masennuksellaan ja sillä kuinka hän yksinhuoltajana hoiti aina kaiken.Hänellä ei riitä rahat ruokaan ja blaa blaa.
Jostain syystä kukaan lapsista ei uskalla sanoa mitään vastaan.
Kaikki nöyrtyvät äidin edessä ja antavat hänelle rahaa.Äiti soittelee humalassa ja haukkuu.Seuraavana päivänä esitetään ettei mitään ole tapahtunut ja lapset nielevät pettymyksensä mutta eivät uskalla sanoa asiasta.

Ulkopuolisena tuota on hankala seurata vierestä.Itse näkee toisen toimivan väärin ja säälin miestäni ja hänen sisaruksiaan.
Olemme puhuneet asiasta mutta mies ei oikein ymmärrä äidin toimivan väärin.Ei kai tiedä muusta ja luulee tuollaisen olevan normaalia?

No,isoin ongelma on miehen kyvyttömyys käsitellä negatiivisia tunteita.Minun kanssani hän on oppinut positiivisten tunteiden näyttämisen.Suhteen alkuaikoina jopa halaaminen tuntui miehestä oudolta.Ymmärrän koska lapsuudenkodissa ei näytetty mitään tunteita.
Mutta riitely on aivan järkyttävää.
Hän ei kestä riitelyä eikä mitään asioiden selvittelyä.Oikeastaan hän välttelee kaikkea "asian puhumista".
Selvästi välttelee ettei tulee mitään erimielisyyskiä tai mielipide-eroja.

Heidän lapsuuden kodissa riitely on ollut sitä että äiti raivoaa joka asiasta ja kaikki muut on hiljaa.Äiti on kuulemma ollut streessantunut yksinhuoltaja ja huutanut vähän joka asiasta.

Mutta se meidän riitely.Pienistä asioista tulee hirveä riita.Jos rupean itkemään hän rupeaa huutamaan.
Jos otan tekemättömät kotityöt puheeksi hän rupeaa huutamaan.Kolme vuotta sitten piti aloittaa saunaremontti.Kun sen ottaa puheeksi hän alkaa ensimmäisenä huutamaan.Jostain syystä se huutaminen on ensimmäinen reaktio.
Toisena on pakoon lähteminen.Takaisin kotiin tullessa hän ilmoittaa että asiasta ei enää keskustella.Seuraavana päivänä pyytää anteeksi ja sanoo ettei ymmärrä miksi heti hermostuu ja huutaa.
Näen että hän kärsii/häpeää kovasti,ja yritän olla ymmärtäväinen.

Olemme keskustelleet välillä rauhallisesti ja mies myöntää ettei ymmärrä tunteitaan.Sanoo olevansa stressaantunut mutta ei tunne muuta.Kuulemma kaikki keskustelu ahdistaa.Välttelee kuulemma tahallaan kaikkea koska ei kestä puhumista.

Mies on muuten maailman ihanin.En haluaisi erota trauman vuoksi.Uskon että asia korjaantuisi ajan kanssa kun hän oppisi uusia käytösmalleja ja huomaisi ettei kaikki pääty huutamiseen ja riitaan..Miten saan maaniteltua hänet hakemaan apua? =(