Olen kateellinen, mutta miksi?

Minulla oli vuosia sitten ystävä, kenen kanssa kuitenkin ajauduimme elämässä eri suuntiin, sattuneista syistä. Samassa rytäkässä meni moni muukin ystävä, ja olenkin sittemmin rakentanut elämääni uusien ihmissuhteiden varaan.
Tuo ystäväni kuitenkin käy mielessäni todella usein, en tiedä miksi. Olen välillä katsonut hänen kuvaansa netissä, ja tunnen häntä kohtaan järkyttävää kateutta. Enkä tajua, että miksi.
Olen näiden vuosien aikana muuttunut melkoisesti, arvoni ja koko elämäntyylini on eri, kuin aikanaan. Hän, tämä ex-ystäväni puolestaan, on kuvista päätellen aika lailla jatkanut huoletonta, ehkä vähän pintaliitoista elämäänsä. Hän ei siis edusta arvojani, emmekä siten enää tulisi toimeen. Silti en voi olla miettimättä, että hän elää jotenkin etuoikeutetumpaa elämää kuin minä. Hän on kaunis, ihan supermuodikas, taloudellisesti menee hyvin jne. Itse olen enemmän harmaavarpunen, tykkään neuloa villasukkia, eikä kosmetiikka tai muoti kiinnosta minua pätkääkään, koska koen sen raskaaksi ja turhaksi.
Miksi siis kadehdin tätä entistä ystävääni? En haluaisi tuntea näin. Haluaisin iloita hänen puolestaan, ja ennen kaikkea rakastaa omaa elämääni enemmän kuin hänen. Silti tämä negatiivinen tunne kietoo minut mukaansa aika ajoin.