Millä keinoin te laihduttajat olette saaneet itseänne niskasta kiinni

Monen kesken jääneen yrityksen jälkeen aivoissa vaan naksahti jotain kohdalleen. Välillä on silti vaikeaa, varsinkin jos syö jotain aiemman ruokavalion "herkkuja", tulee tosi helposti ahmimisreaktio ja sitten onkin menoa. Tärkeintä on muistaa, ettei yksi repsahdus pilaa mitään, kunhan ei heitä heti läskiksi.

Tein vain sitä mitä ja miten oikeasti halusin. Pakotin itseäni mahdollisimman vähän mutta varmasti lisäämään liikuntaa ja parantamaan ruokavaliota. En odota tuloksia nyt heti vaan teen parhaani ja katson tilannetta uudelleen jouluna. Olen joutunut todella nyt aikuisiällä harjoittelemaan itsekuria ja sellaisten asioiden tekemistä, mitkä ei huvita just nyt.

On hyvä erottaa hetken mieliteko (herkut, sohvan pohjalle jääminen) pitkän tähtäimen tavoitteet toisistaan.

Tavallaan voisi ajatella, että antaako periksi sisäiselle lapselle joka haluaa kaiken nyt heti.

Niin ja ei kannata laittaa kerralla koko elämää uusiksi vaan tehdä muutoksia pikkuhiljaa. Kysehän on koko elämän kestävistä valinnoista eikä kertadieetistä.

1

elä sellaisen ihmisen elämää mitä haluat olla. Elämäntapamuutokset toimivat pitkällä tähtäimellä ja dieetit eivät.

Luuletko voivasi herkutella entiseen tapaan sitten kun saavutat ihannepainon?

Vierailija kirjoitti:

elä sellaisen ihmisen elämää mitä haluat olla. Elämäntapamuutokset toimivat pitkällä tähtäimellä ja dieetit eivät.

Luuletko voivasi herkutella entiseen tapaan sitten kun saavutat ihannepainon?

Haluaan siihen tilanteeseen jossa en oikeastaan koskaan syönyt herkkuja paitsi jouluisin mutta tiedän etten siihen tilanteeseen enää pääse. Haluan saada vanhan kropan takaisin.En vain tiedä miten! Kun katson peiliin en ole yhtään tyytyväinen.En tiedä mitä tehdä.

Mulla aika sama ku ekalla, eli pitkä tausta jojoilua/laihdutusyrityksuä ja sitte vaan kaikki lokaahti kohilleen. Herkkuja ei tee mieli, töissä tulee liikuntaa, jaksaa hyvin ja paino tippuu hitaahkosti mutta varmasti.

Ostin kalliit urheiluvaatteet. Alkoi kuntoilu maistua laadukkailla varusteilla ja rahaa ei riittänyt herkkuihin koko loppukuun aikana. Kuukauden kärsimyksen jälkeen makeanhimo alkoi jo vähentyä huomattavasti ja nyt sitä ei ole oikeastaan enää ollenkaan. Aloitin siis kesällä tämän homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

elä sellaisen ihmisen elämää mitä haluat olla. Elämäntapamuutokset toimivat pitkällä tähtäimellä ja dieetit eivät.

Luuletko voivasi herkutella entiseen tapaan sitten kun saavutat ihannepainon?

Haluaan siihen tilanteeseen jossa en oikeastaan koskaan syönyt herkkuja paitsi jouluisin mutta tiedän etten siihen tilanteeseen enää pääse. Haluan saada vanhan kropan takaisin.En vain tiedä miten! Kun katson peiliin en ole yhtään tyytyväinen.En tiedä mitä tehdä.

Saat vanhan kropan takaisin elämällä samanlaista elämää kuin elit silloin kun sinulla oli vanha kroppa. Lisäksi iän tuomat haasteet.

Vierailija kirjoitti:

Ostin kalliit urheiluvaatteet. Alkoi kuntoilu maistua laadukkailla varusteilla ja rahaa ei riittänyt herkkuihin koko loppukuun aikana. Kuukauden kärsimyksen jälkeen makeanhimo alkoi jo vähentyä huomattavasti ja nyt sitä ei ole oikeastaan enää ollenkaan. Aloitin siis kesällä tämän homman.

Mäkin ostin ja lihosin ulos niistä 😂

Vierailija kirjoitti:

Että ajatuksen tasolta siirtyy tekoihin. Itse en pääse ajatusta pidemmälle vaikka kuinka oma ulkonäkö ja olo ällöttää. Ei auta sanoa että syö vähemmän liiku enemmän kun se jää vain sinne pääkopan sisälle se ajatus.

Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi pääsi sisällä. Olen jo pitkään tuskaillut samaa. Tänään lääkärissä kun lääkäri tutki ryhtiäni ja selkääni, seisoin alusvatteissani siinä peilin edessä ja minua hävetti. Hävetti niin paljon oma vartaloni, että en iljennyt katsoa peiliin ja halusin vain pukea päälleni. Mun on pakko saada ajatukset teoiksi. Aloitan ekaksi ruomaremontin ja katson miten se etenee. Voi kun vaan muistaisin sen häpeän siellä lääkärin vastaanotolla niin se auttaisi pysymään ruodussa.

Otin toisen lähestymistavan aiheeseen. En ryhtynyt enää miljoonatta kertaa laihduttamaan, vaan pyrin tervehtymään. Laihtuminen tuli sitten bonuksena. Sain jojoilun katkeamaan sillä.

Syön pääasiassa sellaisia ruokia, jotka ravitsevat minua. Ruualla pitää olla muukin funktio kuin vain täyttää maha.

Kroppa ällötti. Tein tarkan ruokavalion ja laskin kalorit ja makrot. Noudatin pari viikkoa orjallisesti ja sitten se jäikin jo niin hyvin selkärankaan, ettei enää sinänsä "tule noudatettua diettiä" vaan se on sitä normaalia syömistä. Herkuista en ole kertaakaan kieltäytynyt vierailulla tai töissä, roskaruokaa olen syönyt välillä, mutta itse en esim karkkia ostele. mutta kun se normaali syönti on ok niin ei nuo haittaa yhtikäs mitään. Hetken kun kestää sitä orjallisuutta ja nälkää, niin kroppa tottuu siihen enkä enää edes jaksa syödä kerralla paljoa. Yksinkertaista ja helppoa.

Toki tämän taustalla oli masennuksen saaminen kuriin. Masentuneena ei paljon kiinnostanut liikakilot. Lääkitys kohdilleen ja kun mieli alkoi olla normaali, oli helppo alkaa käymään salilla ja syödä oikein. Ja ei, läski ei tullut lääkkeillä vaan surkealla ruualla ja sen ylensyömisellä.

Palkkasin PT:n ja meillä oli treenit joka toinen viikko. Ei paljoo auttanut laiskotella, kun jäin heti kiinni kun en ollut tehnyt treenejä välissä tai jos olin syönyt huonosti ennen treenejä. Siitä se sit pikkuhiljaa muodostui tavaksi...

Ota kuva itsestäsi armottomassa päivänvalossa istumassa pelkissä pikkareissa ja rintsikoissa. Silleen ihan lötkönä ja vetämättä vatsaa sisään.

Sit katot sitä michelin ukkoa aina kun on nälkä.

Juo runsaasti. Vatsa tuntuu täydeltä. Aina kun haluun tiputtaa vähän niin juon monta kupillista vihreetä teetä ja sitruunavettä päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että ajatuksen tasolta siirtyy tekoihin. Itse en pääse ajatusta pidemmälle vaikka kuinka oma ulkonäkö ja olo ällöttää. Ei auta sanoa että syö vähemmän liiku enemmän kun se jää vain sinne pääkopan sisälle se ajatus.

Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi pääsi sisällä. Olen jo pitkään tuskaillut samaa. Tänään lääkärissä kun lääkäri tutki ryhtiäni ja selkääni, seisoin alusvatteissani siinä peilin edessä ja minua hävetti. Hävetti niin paljon oma vartaloni, että en iljennyt katsoa peiliin ja halusin vain pukea päälleni. Mun on pakko saada ajatukset teoiksi. Aloitan ekaksi ruomaremontin ja katson miten se etenee. Voi kun vaan muistaisin sen häpeän siellä lääkärin vastaanotolla niin se auttaisi pysymään ruodussa.

Sama! Lääkäri tsekkas ryhtini ja selkärangan ja hävetti ihan törkeesti.En edes ajatellut että siellä pitäisi riisua mutta olikin joku hyvin tarkka lekuri.

No mä sairastuin anoreksiaan 11v.

Toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin T: alin bmi 11

Vierailija kirjoitti:

Ota kuva itsestäsi armottomassa päivänvalossa istumassa pelkissä pikkareissa ja rintsikoissa. Silleen ihan lötkönä ja vetämättä vatsaa sisään.

Sit katot sitä michelin ukkoa aina kun on nälkä.

Juo runsaasti. Vatsa tuntuu täydeltä. Aina kun haluun tiputtaa vähän niin juon monta kupillista vihreetä teetä ja sitruunavettä päivässä.

Peili on ajanut saman asian kun siitä katson itseäni ilman filttereitä.

Vierailija kirjoitti:

No mä sairastuin anoreksiaan 11v.

Toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin T: alin bmi 11

Ikävää että sairastuit mutta se ei tässä nyt auta eikä ollut pointtina. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa.

Mulla auttoi muuttaminen, tyhmää kyllä. Aiemmin oli liian helppoa ostella turhaa,nykyään täällä syrjempänä joutuu tyytymään siihen ettei iltaisin ole turhaa kaapissa.

Oppimalla, ettei kannata luopua herkuista vaan vähentämällä niitä. Itse lisäsin liikuntaa ja muuttamalla vähän kerrallaan, kunnes tuloksia alkoi näkyä hieman. Se motivoitti vähentämään herkkuja. Niin ja alulle pisti myös se, että vaaka näytti alunperin 35 kg enemmän kuin nyt. Homma on vielä kesken, mutta ei niinkään laihduttamisen osalta, vaan pitäisi saada sitä lihastakin enemmän ja kiinteytyä enemmän timmimpään muotoon.

M30