Mitä ajatuksia herättää 24-vuotias mies joka asuu äitinsä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä sillä on syynsä. Ei ole löytänyt sopivaa asuntoa? Auttaa äitiänsä jossain asiassa? On käytännön asioiden vuoksi parempi asua äitinsä luona?

No en tiedä onko mitään fiksua syytä. En ole aiemmin edes etsinyt asuntoa ja nyt on tavallaan tullut kiire löytää asunto kun on tajunnut, että ei vittu ole alkuunkaan normaalia pyöriä mamman nurkissa 24-vuotiaana. Harmillista vaan, että ne kämpät mihin rahat jotenkin riittää ovat aivan karseassa kunnossa ja jossain juoppojen ja huumehörhöjen suosimassa taloyhtiössä. Alkaa vähän turhauttaa ja masentaa aika pahasti. Koko elämä alkaa olla niin surkuhupaisaa.

Oletko opiskelija vai työelämässä? 

Opiskelija. Kuka nyt töihin ottaa jos ei ole edes kotoaan päässyt pois?

Mitäh? Kertaakaan elämässäni ei ole itseltäni kysytty työhaastattelussa, kenen kanssa asun. Kun ei se edes työnantajalle kuulu.

Nyt alkaa jutut kuulostamaan jo peräkammarinpoikamaiselta..

No mun kumppanin tapauksessa: hänellä on hyvä koti ja raskaat opinnot. Joten why not? Miksi maksaa jostain murjuyksiöstä ja ottaa stressiä toimeentulosta, kun voi asua kotona? Ja lisäks, jos asuttaisiin yhdessä, mun vastuu olisi elättää, kiitos Kela.

Ehkä vähän saamattomansa pitäisin. Kyllä yleensä tuohon ikään mennessä on jonkinlainen halu itsenäistyä syttynyt.

(Ja tähän tulee varmaan sata viestiä taas kuinka Etelä-Euroopassakin on ihan normaalia asua kolmekymppisenä vanhempien kanssa ellei ole naimisiin mennyt. Joo. Usein koska ei ole varaa tai mahdollisuuksia muuhun.)

Erään työkaverini poika asuu yhä vanhempiensa kanssa. En muista pojan tarkkaa ikää, mutta on minua vanhempi (olen 35 v.). Käsittääkseni on ihan normaali, työssäkäyvä mies - ei mikään mt-tapaus - niin että en tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Tai pitäisikö ylipäänsä ajatella mitään. Mutta sen tiedän, että kun itse muutin omilleni 19-vuotiaana, se oli suunnilleen paras hetki elämässäni, eikä mikään saisi minua enää vapaaehtoisesti saman katon alle vanhempieni kanssa. Tämä siitä huolimatta, että meillä on ihan hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Tämä

Joten Ap voi ottaa iisisti, ellei perhedynamiikka ole tätä luokkaa. Sosiaalisen paineen tai muuttamisen pakosta muuttaminen kannattaa mielestäni unohtaa. Turhaa rahanmenoa ja hässäkkää, kokemusta on.

Oliks tää 10-15v. sitten Kulosaaressa? Vapautettu asevelvollisuudesta eli es kelvanna sivariks, harrastaa silti militariaa ja vaklaa vuoralaisia? Ei helvetti, ei herätä hyviä ajatuksia - vit+n avuton dorka jopa vajakiks!

Ok jos on muuttamassa eikä ole äidissään roikkuva mamis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Tämä

Joten Ap voi ottaa iisisti, ellei perhedynamiikka ole tätä luokkaa. Sosiaalisen paineen tai muuttamisen pakosta muuttaminen kannattaa mielestäni unohtaa. Turhaa rahanmenoa ja hässäkkää, kokemusta on.

No en tiedä voiko kovin iisisti ottaa kun Suomessa on se tyyli, että pitäisi muuttaa jo 18-vuotiaana kotoa pois. Kyllähän se aina ihmetystä aiheuttaa kun tulee ilmi, että asun 24-vuotiaana edelleen kotona. Ei liene yllätys, että naisia ei elämässäni ole juurikaan näkynyt. Enpä tosin ole kehdannut yrittääkään kun kotona asun. Ei tietääkseni tällaiset peräkammarinpojat ole ihan siellä naisten miesihannelistojen kärkipäässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Tämä

Joten Ap voi ottaa iisisti, ellei perhedynamiikka ole tätä luokkaa. Sosiaalisen paineen tai muuttamisen pakosta muuttaminen kannattaa mielestäni unohtaa. Turhaa rahanmenoa ja hässäkkää, kokemusta on.

No en tiedä voiko kovin iisisti ottaa kun Suomessa on se tyyli, että pitäisi muuttaa jo 18-vuotiaana kotoa pois. Kyllähän se aina ihmetystä aiheuttaa kun tulee ilmi, että asun 24-vuotiaana edelleen kotona. Ei liene yllätys, että naisia ei elämässäni ole juurikaan näkynyt. Enpä tosin ole kehdannut yrittääkään kun kotona asun. Ei tietääkseni tällaiset peräkammarinpojat ole ihan siellä naisten miesihannelistojen kärkipäässä. 

Jaa, sulla taitaa olla huono itsetunto? Mietit liikaa, mitä muut susta ajattelevat. Jos asut äitisi kanssa ja olet itsevarma valinnoistasi, hommat lutviutuu, mutta toki teet niinkuin haluat. Totuus noitten sosiaalisten normien takana on kuitenkin se, että moni 24-vuotias ja vanhempikin asuu lapsuuden perheensä kanssa kuka mistäkin syystä.

No mun 24 v pojalla oli opiskeluasunto opiskelupaikkakunnalla. Kotikotiin on 35 km matkaa. Yleensä hän oli opiskelupaikkakunnalla yötä vain silloin kun koulu alkoi kasilta aamulla, muuten kävi täältä kotona käsin. Sitten alkoi seurustella ja muutti tyttökaverin kämppään ja irtisanoi omansa. Täällä kotona hänellä on edelleen oma huone käytettävissä, mikäli niin haluaa. Kyllä mun mielestä on ymmärrettävää, että opiskelija asuu lapsuudenkodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Tämä

Joten Ap voi ottaa iisisti, ellei perhedynamiikka ole tätä luokkaa. Sosiaalisen paineen tai muuttamisen pakosta muuttaminen kannattaa mielestäni unohtaa. Turhaa rahanmenoa ja hässäkkää, kokemusta on.

No en tiedä voiko kovin iisisti ottaa kun Suomessa on se tyyli, että pitäisi muuttaa jo 18-vuotiaana kotoa pois. Kyllähän se aina ihmetystä aiheuttaa kun tulee ilmi, että asun 24-vuotiaana edelleen kotona. Ei liene yllätys, että naisia ei elämässäni ole juurikaan näkynyt. Enpä tosin ole kehdannut yrittääkään kun kotona asun. Ei tietääkseni tällaiset peräkammarinpojat ole ihan siellä naisten miesihannelistojen kärkipäässä. 

Jaa, sulla taitaa olla huono itsetunto? Mietit liikaa, mitä muut susta ajattelevat. Jos asut äitisi kanssa ja olet itsevarma valinnoistasi, hommat lutviutuu, mutta toki teet niinkuin haluat. Totuus noitten sosiaalisten normien takana on kuitenkin se, että moni 24-vuotias ja vanhempikin asuu lapsuuden perheensä kanssa kuka mistäkin syystä.

Joo ei ole itsetunnossa hurraamista. En tiedä olenko sitten jotenkin viallinen, mutta kyllä se ahdistaa kun aina aiheuttaa ihmetystä se miten tai missä asun. Onko se muka muiden asia? Sen kyllä ymmärrän ihan hyvin, että joku nainen ei kiinnostu mamman helmoissa pyörivästä peräkamarinpojasta, mutta se että asia kiinnostaa muitakin on minusta ahdistavaa. Toki haluaisin joskus naisenkin, mutta kohdallani se lienee aika pieni todennäköisyys niin monesta eri syystä, että tekee oikeastaan kipeää edes ajatella asiaa.

Suurin osa opiskelijoista asuu omillaan. Itse muutin kotoa pois 17-vuotiaana toiseen "kaupunkiin" lukioon. Tai oikeastaan muutin jo 16v, lähdin sillon vuodeksi vaihtoon ja siitä suoraan omilleni. Toki vanhemmat tukivat jonkinverran alkuun, mutta kun asuu solussa ja saa asumis- ja opintotukea niin niillä elää. Ei nyt sillä rahalla juhlita mutta elää.

Itse koin helpoksi löytää osa-aikaduunia jo alaikäisenä. Toki pitää sosiaaliset taidot, asenne ja työmoraali kunnossa. Olin esim. myyjänä, tiskarina jne.

Kun hanttihommia ja niissä pidempiä työsuhteita alkoi olla cv:ssä, niin sain jo ihan "kunnontöitäkin" ja olin kokoaikatöissä niin pitkään kun hain yliopistoon. Yliopistolla olin mukana järjestöhommissa ja sain kandivaiheessa oman alan osa-aikaisen työn. Sillä (ja työkokemuksella muilta aloilta) sain mahtavat harjoittelupaikat juuri niistä paikoista kun halusin.... Siitä sitten valmistuminen ja töihin. Pelkällä todistuksesta ei ainakaan meidän alalla juhlita. Tässä näkyy mielestäni sellainen kehitysketju, alusta ylöspäin.

Ne hanttihommat on se alku monella. Kertoo myös ihmisen asenteesta. Vaikea kuvitella, että palkkaisin itse henkilöä, joka ei ole tehnyt mitään ennen valmistumista - ja ne hanttihommat on iso plus. Mitään nirppanokkia en haluaisi palkata, saati niitä jotka eivät ole koskaan oman leivän eteen tehneet mitään.

Sun pitää nyt vaan hakea kaikkia hommia, myös niitä joita muut ei halua tehdä, jos kerta et muka työtä saa. Ihan varmasti saat jos haluat ja keskityt siihen. Pyydä apua cv:n ja motivaatiokirjeen teossa joltain muulta. Ne on aika usein tosi huonoja ja hyvällä sellaisella pääsee jo helposti haastatteluun. Cv:seen voit laittaa esim. luottamustehtävät opintojen aikana, vapaaehtoistyöt jne. Jos näitä ei ole, niin hanki niillä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Tämä

Joten Ap voi ottaa iisisti, ellei perhedynamiikka ole tätä luokkaa. Sosiaalisen paineen tai muuttamisen pakosta muuttaminen kannattaa mielestäni unohtaa. Turhaa rahanmenoa ja hässäkkää, kokemusta on.

No en tiedä voiko kovin iisisti ottaa kun Suomessa on se tyyli, että pitäisi muuttaa jo 18-vuotiaana kotoa pois. Kyllähän se aina ihmetystä aiheuttaa kun tulee ilmi, että asun 24-vuotiaana edelleen kotona. Ei liene yllätys, että naisia ei elämässäni ole juurikaan näkynyt. Enpä tosin ole kehdannut yrittääkään kun kotona asun. Ei tietääkseni tällaiset peräkammarinpojat ole ihan siellä naisten miesihannelistojen kärkipäässä. 

Vastasin tuolla alkupäässä ja minä ainakin olen yrittänyt seurustella useammankin kanssa. Näin viisikymppisenä

Asun äidin kanssa vielä samassa asunnossa vaikka olen jo 28-vuotias, tosin vietetään molemmat paljon aikaa miesystäviemme kodeissa.

Ihan oikein tekee. Jos nainen päättää tehdä mukulan, siitä pitää myös huolehtia.

Mikäs siinä? Naiset on nykyään feministejä ja vegaaninatseja, tai muuten vassari tiukkapipoja.

Itse asuin tuon ikäisenä vanhempien luona. Opiskelin AMK:ssa joka oli parin kilometrin päässä kotoa. En nähnyt järkevää syytä muuttaa vuokralle vuodeksi tai kahdeksi. Kun valmistumispäivä oli tiedossa, niin ostin oman asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa opiskelijoista asuu omillaan. Itse muutin kotoa pois 17-vuotiaana toiseen "kaupunkiin" lukioon. Tai oikeastaan muutin jo 16v, lähdin sillon vuodeksi vaihtoon ja siitä suoraan omilleni. Toki vanhemmat tukivat jonkinverran alkuun, mutta kun asuu solussa ja saa asumis- ja opintotukea niin niillä elää. Ei nyt sillä rahalla juhlita mutta elää.

Itse koin helpoksi löytää osa-aikaduunia jo alaikäisenä. Toki pitää sosiaaliset taidot, asenne ja työmoraali kunnossa. Olin esim. myyjänä, tiskarina jne.

Kun hanttihommia ja niissä pidempiä työsuhteita alkoi olla cv:ssä, niin sain jo ihan "kunnontöitäkin" ja olin kokoaikatöissä niin pitkään kun hain yliopistoon. Yliopistolla olin mukana järjestöhommissa ja sain kandivaiheessa oman alan osa-aikaisen työn. Sillä (ja työkokemuksella muilta aloilta) sain mahtavat harjoittelupaikat juuri niistä paikoista kun halusin.... Siitä sitten valmistuminen ja töihin. Pelkällä todistuksesta ei ainakaan meidän alalla juhlita. Tässä näkyy mielestäni sellainen kehitysketju, alusta ylöspäin.

Ne hanttihommat on se alku monella. Kertoo myös ihmisen asenteesta. Vaikea kuvitella, että palkkaisin itse henkilöä, joka ei ole tehnyt mitään ennen valmistumista - ja ne hanttihommat on iso plus. Mitään nirppanokkia en haluaisi palkata, saati niitä jotka eivät ole koskaan oman leivän eteen tehneet mitään.

Sun pitää nyt vaan hakea kaikkia hommia, myös niitä joita muut ei halua tehdä, jos kerta et muka työtä saa. Ihan varmasti saat jos haluat ja keskityt siihen. Pyydä apua cv:n ja motivaatiokirjeen teossa joltain muulta. Ne on aika usein tosi huonoja ja hyvällä sellaisella pääsee jo helposti haastatteluun. Cv:seen voit laittaa esim. luottamustehtävät opintojen aikana, vapaaehtoistyöt jne. Jos näitä ei ole, niin hanki niillä kokemusta.

No enpä vaan valitettavasti sitä työtä löytänyt. Siksihän tässä taas koulussa ollaan. Kaikenlaisia kasvihuone- ja puistotyöntekijän hommia, ja muita "ei erityistä koulustusta" vaativia hommia olen hakenut, mutta aina löytyy parempia ehdokkaita niihinkin hommiin. CV:t on tullut tehtyä niin monen eri ihmisen kanssa, että en enää edes muista, että monenko. Mikään laiskapaska en tosiaan ole, vaan teen ne työt mitä kasketään ja tarvittaessa enemmänkin. En vaan lakkaa ihmettelemästä sitä miten ihmeessä ne puhelintaan räpläävät teinit ovat olleet muka minua parempia työtekijöitä, että ovat paikkoja saaneet. Ovat varmaan niitä, jotka osaavat "myydä" itseään. Suoraan sanottuna vähän vituttaa, että nykyään pelkkiä tekijöitä ei arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Se jos asuu äitin kanssa ei kerro mitään. Se jos äiti pesee pyykit, siivoaa yksin, tekee kaikki ruoat, kuorii perunat ja voitelee leivän ja maksaa kaiken, kertoo paljon. 

Lapsien tekeminen on riski. Lapsi voi syntyä sairaana tai normaalina. Lapsi voi suostua yhteiskunnan normeihin tai olla suostumatta. Lapsi ei kuitenkaan tiennyt etukäteen yhteiskunnasta ja sen normeista eikä voinut tietää mitä tuleman pitää.

Jos lapsi päättää elää nuoruutensa ja aikuisikänsä omalla tavallaan, joko hyväksyen yhteiskunnan normit tai olla välittämättä niistä, vanhempien tehtävä on mahdollistaa lapsen valinnat, koska he tekivät päätöksen lapsenteosta. Vanhemmat tiesivät näistä asioista, mutta syntymätön lapsi ei tiennyt. Jos lapsi päättää olla sopeutumatta ja elää kuten haluaa, vanhempien tehtävä on hyväksyä lapsen valinnat ja mahdollistaa lapsen elämä lapselle miellyttävällä tavalla.

Jos lapsi hyväksyy normit ja suostuu toimimaan niiden mukaan, se pitää ja tukea lasta siinä. Mutta jos lapsi ei halua mennä esim. töihin (tai opiskelemaan), vanhempien tehtävä on rahoittaa lapsen eläminen ja lapsen halut omista pusseistaan, jos tuet ei siihen riitä. Jos lapsi valitsee työttömyyden jutukseen, vanhempien tulee hyväksyä ja mahdollistaa se. Jos lapsi valitsee viinan ja huumeet, vanhempien tulee mahdollistaa se. He ottivat riskin tekemällä lapsen ja lapsella ei ole mitään velvollisuutta mukautua vanhempien haluamaan muottiin. Lapsella on täysi oikeus vaatia vanhemmilta täysi tuki omille valinnoilleen.

Lapsella on täysi oikeus valita oma seuransa, tehdä omat valintansa ja vanhemmat, jotka päättivät lapsenteosta, ottivat riskin ja siten heille kuuluu vastuu umahdollistaa lapselle se mitä lapsi haluaa, eikä odottaa, että lapsi elää heidän tahtonsa mukaisesti.

Mun pojalla ei ole ollut kiirettä ihan vielä muuttaa pois kotoa. Asutaan vähän kuin kämppiksinä, on järkevää jakaa kustannuksia, ja hän voi käyttää autoani, ja saan häneltä apuja.

Hän opiskelee diplomi-insinööriksi, joten ei ole pelkoa että jäisi kotiin valmistuttuaan. Taloudellisesti on järkevää asua kämppiksinä.

Omat vaatteensa hän on pessyt jo 15-vuotiaasta, ja käy kaupassa meille molemmille. Vaihtaa auton renkaat ym, laittaa viikonloppuisin ruokaa, siivoaa oman puolensa ja vessan.

Hän ei käytä alkoholia, joten se baarista konttaaminen ei ole minulle rasitteena. Mieluummin käy salilla, pyöräilemässä, ja pelailemassa jätkien kanssa.

Olen muutaman yön viikossa miesystävälläni yötä, joten poika saa omaa rauhaa, kutsua kavereita tai tapailla kotona tyttöä.

Ilmoitan aina kun olen tulossa kotiin.

Jos joku tyttö hänet jättäisi laskuista, koska hän asuu äidin kämppiksenä ja pitää siinä sivussa äidistä huolta, niin oma menetys.