Lue keskustelun säännöt.
Poistin exän lähettämät viestit ja tuntuu hirveältä :(
10.11.2018 |
Erosin kesällä exästäni, jonka kanssa olimme yhdessä vuoden. Meillä oli ihana suhteen alkuaika. Alkuun en itse oikein lämmennyt, koska mies ei oikeastaan millään tavalla ollut tyyppiäni. Mies oli kuitenkin minuun todella ihastunut ja ajan kanssa myös omat tunteeni heräsivät. Mies ihaili minua tavalla, jota en ole koskaan kokenut, ja välitti aidosti. Tunsin itseni erityiseksi ja tärkeäksi. Suhteemme eteni nopeasti ja oli älyttömän intensiivinen, viestittelimme keskemämme koko ajan ja soittelisimme monta kertaa päivässä. Koskaan aiemmin en ollut kokenut vastaava ja mietin, miten ihanaa olla aidossa ja välittävässä suhteessa, jossa ei pelailla tai tarvitse esittää muuta kuin on. Kaikki tunteet ja ajatukset jaettiin. Seikkailimme ja näimme uusia puolia maailmasta yhdessä. En ole koskaan ollut yhtä ihastunut kehenkään. Salaa pelkäsin kuitenkin koko ajan kaiken loppua ja ymmärsin, ettei ylitsepursuava ihastus toisiimme tule jatkumaan ikuisesti. Miehen ihastus alkoi hälvetä ensin. Puolessa vuodessa hän alkoi muuttua kylmäksi ja etäiseksi. Suhteemme muuttui lopulta pelailuksi. Lopulta suhde loppui, miehen aloitteesta. Loppu oli hirveä monella tavalla.
Tällä viikolla kuulin exän löytäneen uuden. Olen itsekin tapaillut muita, mutta silti tieto tuntui musertavalta. Olen säilyttänyt kaikki viestimme ja lukenut niitä aina silloin tällöin. Olen muistellut sitä suhteemme alkuaikaa, kun koko maailma oli auki ja niin erityinen paikka. Ja haikaillut ehkä myös exän perään, vaikka tiedän, etteivät välimme voi koskaan palata ennalleen. Vieläkin ajattelen sihteemme alun olleen elämäni onnellisinta aikaa monella tavalla.
Poistin suuttuneena kaikki exäni lähettämät viestit pari päivää sitten. Ajattelin, että se on ainoa tapa päästä yli. Nyt pari päivää on kuitenkin tuntunut ihan hirveältä. Aivan kuin olisin menettänyt sen ajan elämästäni. En enää voi palata niihin tunteisiin, lukea niitä viestejä. Kaduttaa aivan hirveästi ja tuntuu, että sydän särkyy :( Eromme ei edes tuntunit näin pahalta, koska olimme siinä vaiheessa jo niin vieraantuneet toisistamme.
Säilytättekö te exien viestejä? Teinkö sittenkin oikein poistaessasi viestit?
Kommentit (14)
Teit oikein. Nyt sinulla on mahdollisuus päästää irti, kun et voi palata haikailemaan viestien ääreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikein. Nyt et pääse vellomaan menneessä ja pääset hänestä yli ajan kanssa.
Jaa, no mä olin helpottunut kun olin tuhonnut exän kaikki viestit, kuvat jne. Exältä saadut korut ja vihkisormuksen myin romukullaksi.
Nyt onneksi mikään ei muistuta siitä pettäjästä kotonani. Oltiin naimisissa 16 vuotta.
Taidat olla läheisriippuvainen ?
Ei tällaisissa asioissa oikein voi toisella sanoa, mikä on oikea tapa reagoida. Toiset tykkää pitää muistoja, toiset tykkää jättää menneisyyden taakseen kokonaan.
Minusta kuitenkin teit oikein poistaessasi exäsi viestit. Sanot, että tuntuu hirveältä, koska sinusta tuntuu siltä, että olisit menettänyt sen ajan elämästäsi. Mutta niinhän siinä on kuitenkin käynyt, oli viestit poistettu tai ei. Se aika, jonka olitte yhdessä, oli ainutkertaista. Ei sitä yksinkertaisesti saa takaisin.
Vanhoja viestejä lukiessasi saatoit toki muistella senaikaisia tunnelmia ja tunteita, mutta ne olivat kuitenkin vain kaikuja niistä tunteista, mitä silloin oikeasti koit.
Luulen, että ihmisen on "luonnollista" muistaa vanhoista suhteista ja tapahtumista se, minkä kykenee muistamaan ilman apuvälineitä (kuten viestejä). Ajan myötä jotkut yksityiskohdat saattavat unohtua ja koetut tunteet haalistua, mutta se on sitä eteenpäin menemistä. Muistat kyllä ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä. Ei menneisyyteen ole tarkoitus jäädä roikkumaan. Nyt sinä keräät uusia muistoja ja koet uusia tunteita tässä elämänvaiheessa.
Mä oon ihminen, joka ei jätä mitään palaa menneisyydestä kokonaan. Kaikki koettu elää jossain omassa lokerossa rinnalla. Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka muka aloittavat puhtaalta pöydältä. Onko mikään silloin heitä oikeasti koskettanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi haikailla suhteen perään jossa intohimo kesti 6kk. Kertoohan se jo kaiken oleellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5/8 kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Kopioin tuon tekstisi muistioon ja luen sen aina, kun kaipuu yrittää vallata. Ja kiitos myös muille vastaajille. Ehkä minun on tosiaan aika päästää irti, elää ja alkaa kerätä niitä uusia muistoja. Entisessä roikkuminen ei hyödytä.
Tavallaan tiedostan, että uusia ihmisiä, uusia suhteita ja uusia onnen tunteita on vielä edessä. Välillä mielen vain valtaa hirveä suru ja kaipuu noihin vuoden takaisiin hetkiin, ja olen vakuuttunut, etten enää koskaan tule tuntemaan samoin ketään kohtaan. Mieleen tulee jokin yksittäinen ihana hetki menneisyydestä. Se, kun ajoin kotiin miehen luota ja mies laittoi viestin, jossa kertoi miten tärkeä olen. Tai kun vain makasimme sylikkäin tuntikausia juhlien jälkeen sanomatta sanaakaan. Tai seisoimme käsikkäin katsomassa auringonlaskua. Ja miten paljon tunsin sillä hetkellä tuota toista ihmistä kohtaan.
Kävin eilen eräällä paikalla, jossa vietimme aikaa yhdessä kauniina kesäpäivänä vuosi sitten. Istuimme käsikkäin ja puhuimme tulevaisuudesta. Nyt seisoin samassa paikassa yksin, synkkänä marraskuinen päivä. Jotenkin tuossa konkretisoitui ero menneen ja nykyhetken välillä. Ymmärsin, ettei entistä voi saada takaisin.
Ap
Miksi haikailet miestä joka on jo unohtanut sinut? Etsi uusi mies tai vaikka kaksi uutta miestä ja nauti elämästä. n40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haikailet miestä joka on jo unohtanut sinut? Etsi uusi mies tai vaikka kaksi uutta miestä ja nauti elämästä. n40
Voi hyvänen aika, miten pöljä vastaus ja vielä 40-vuotiaalta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haikailet miestä joka on jo unohtanut sinut? Etsi uusi mies tai vaikka kaksi uutta miestä ja nauti elämästä. n40
Miksi pitäisi etsiä mies että voisi nauttia elämästä? Minä etsisin muuta tekemistä, jos olisi taipumusta riippumiseen ja haikailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudointa onkin, etten varsinaisesti haikaile miestä, vaan tuota aikaa. Mies muuttui suhteen lopussa etäiseksi, eri ihmiseksi monella tavalla. Välillämme ei ollut enää yhteyttä. Syytän siitä itseänikin, koska en ehkä osannut antaa riittävästi tukea tai tulla vastaan silloin, kun mies olisi sitä tarvinnut. Miehen reaktio tähän oli etääntyminen minusta. Suhteemme lopussa olimme täysin vieraantuneita toisistamme. Mies oli kylmä ja loukkasi minua toistuvasti teoillaan. En kaipaa sitä ihmistä, joka miehestä tuli. Tavallaan sitä miestä, jota rakastin, ei enää ollut. Tai tule enää ikinä olemaan, koska vaikka miten läheisiksi vielä tulisimme, en ikinä unohda niitä tekoja, joita mies myöhemmin teki.
Mies yritti jossain vaiheessa eromme jälkeen lämmitellä välejämme. Kai hänkin kaipasi niitä alkuaikoja, ehkä toivoi minunkin muuttuvan ja tulevan enemmän vastaan. Eivät hänenkään tunteensa olleet sammuneet. En kuitenkaan enää lähtenyt uudelle kierrokselle, koska muistin liian hyvin suhteemme lopun ja pelkäsin, että kaikki ajautuu lopulta samanlaiseksi.
Ehkä aika parantaa.
Ap
Mulla on tuore ero takana, ja se meni tosi rumaksi, poliisille asti. Silti kannan mukanani tästä suhteesta rakkaita muistoja, elämäni parhaita hetkiä. Esimerkiksi lämmin kesäyö hautausmaan näköalapaikalla pää hänen olkaansa vasten. Mun mielestäni mulla on oikeus näihin muistoihin, vaikka suhde itsessään oli ja on lopulta mahdoton. Kuvat ja viestit puhelimesta olen poistanut. I'll take with me the polaroids and the memories but I'm gonna leave behind the worst of us.
Jätä se sika!