Epäilen, että lapsen kaveri kiusaa lasta, mutta lapsi ei ole sitä mieltä

Epäilen että sulla on liikaa vapaa.aikaa.

Omalla lapsella oli samanlainen kaveri, vähän vanhempia olivat. Koitin sanoa että ei ehkä ole parasta seuraa mutta se vaan tuntui yllyttävän vielä enemmän olemaan tuon toisenkanssa. Ystävyys loppui tuon kyseisen kaverin "hylätessä" lapseni.

Jatkoa. Aiemmin tuo lapsi sanoi suoremmin noita törkeitä asioita, mutta puutuin siihen sanomalla, että toiselle ei puhuta loukkaavasti. Kun on ollut noudattamatta sääntöjäni varoituksenkin jälkeen, olen jopa lähettänyt kotiin sovitusta yökylästä huolimatta. Nyt tuo lapsi on varmaan huomannut rajani, joten on ryhtynyt käyttäytymään juuri ja juuri niin, että en ihan voi pistää vastuuseen ja esim. lähettää kotiin epäasiallisen käytöksen vuoksi. Kuitenkin uskon, että naljailee enemmän lapselleni silloin kun en ole kuulemassa ja kannustaa sääntöjen noudattamattomuuteen. Ap

Se, että sinä et tykkää lapsesta ei tee hänesrä narsistista kiusaajaa, ap.

Juttele lapsesi kanssa vakavasti. Kokeeko hän, että toinen kritisoi häntä ja määräilee? Jos ei koe, anna sinä asian olla. Jos kokee, sopikaa, että lapsesi hakeutuu muiden kaverien seuraan. Kenenkään kynnysmatoksi ei kannata ruveta eikä antaa toisen tuottaa pahaa mieltä, ja tämä sinun pitää tietysti kasvattajana lapsellesi opettaa.

Ääritapauksessa sinun on oikeus ja velvollisuus kieltää kymmenvuotiasta kaveeraamasta sellaisen kaverin kanssa, joka ei ole lapsellesi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinä et tykkää lapsesta ei tee hänesrä narsistista kiusaajaa, ap.

Juttele lapsesi kanssa vakavasti. Kokeeko hän, että toinen kritisoi häntä ja määräilee? Jos ei koe, anna sinä asian olla. Jos kokee, sopikaa, että lapsesi hakeutuu muiden kaverien seuraan. Kenenkään kynnysmatoksi ei kannata ruveta eikä antaa toisen tuottaa pahaa mieltä, ja tämä sinun pitää tietysti kasvattajana lapsellesi opettaa.

Ääritapauksessa sinun on oikeus ja velvollisuus kieltää kymmenvuotiasta kaveeraamasta sellaisen kaverin kanssa, joka ei ole lapsellesi hyväksi.

Mulla on hyvä syy olla tykkäämättä tästä lapsesta ja olen oppinut, että jos epäilee toisen olevan ilkeä, niin kyllä se toinen yleensä vaan on ilkeä. Tietenkin tavalliset, hyväntahtoisetkin lapset riitelee ja lyö yli, mutta tämä yksilö näyttää oikein nauttivan sekaannuksen herättämisestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Omalla lapsella oli samanlainen kaveri, vähän vanhempia olivat. Koitin sanoa että ei ehkä ole parasta seuraa mutta se vaan tuntui yllyttävän vielä enemmän olemaan tuon toisenkanssa. Ystävyys loppui tuon kyseisen kaverin "hylätessä" lapseni.

Näinhän se on, että kieltäminen ja ei-suositteleminen ei välttämättä ainakaan tuo toivottua lopputulosta. Puhuin tästä vanhempainpuhelimessakin kerran ja siellä sanottiin samaa, ja että jos kaveri on vaikka tosi suosittu tyyppi, niin altavastaaja jää helposti kaveeraamaan, vaikka kärsisikin vähän menossa mukana. Ap

Ja siis uskon, että tämä kaveruus vaikuttaa lapseni itsetuntoon oikeasti negatiivisesti. Olen kuullut usein lapseni sanovan, että hän ei ole kuviksessa hyvä. Kerran meillä ollessaan kaveri arvosteli lapsen piirustusta sen verran suoraan, että se oli sellainen lipsautus mistä joutui tilille asti ja sanoin, että toisen töitä ei kuulu lytätä. Tällaista on harvemmin enää tapahtunut enää minun kuulteni, mutta mikä estäisi parjaamasta silloin, kun muita ei ole läsnä? Ovat siis samalla luokalla ja lähes päivittäin tekemisissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinä et tykkää lapsesta ei tee hänesrä narsistista kiusaajaa, ap.

Juttele lapsesi kanssa vakavasti. Kokeeko hän, että toinen kritisoi häntä ja määräilee? Jos ei koe, anna sinä asian olla. Jos kokee, sopikaa, että lapsesi hakeutuu muiden kaverien seuraan. Kenenkään kynnysmatoksi ei kannata ruveta eikä antaa toisen tuottaa pahaa mieltä, ja tämä sinun pitää tietysti kasvattajana lapsellesi opettaa.

Ääritapauksessa sinun on oikeus ja velvollisuus kieltää kymmenvuotiasta kaveeraamasta sellaisen kaverin kanssa, joka ei ole lapsellesi hyväksi.

Mulla on hyvä syy olla tykkäämättä tästä lapsesta ja olen oppinut, että jos epäilee toisen olevan ilkeä, niin kyllä se toinen yleensä vaan on ilkeä. Tietenkin tavalliset, hyväntahtoisetkin lapset riitelee ja lyö yli, mutta tämä yksilö näyttää oikein nauttivan sekaannuksen herättämisestä. Ap

Ja oikin osaat pelkän perstuntuman mukana jakaa niitä narsismidiagnoosejakin....?

Olen opettajan työssäni niin tsiljoona kertaa oppinut, että perstuntuma ja ensivaikutelma EI päde. Mukavasti ja avoimesti opettajan kanssa keskusteleva lapsi voi olla se pahin sadisti koulukiusaaja, osaapa vain teeskennellä kilttiä aikuiselle.

Ja meillä jokaisella ON erilaiset perusluonteet. Jos sinä ja lapsesi ehkä olette vähäpuheisia ja vähän hitaita reaktioissa, vilkas ja sanavalmis lapsi voi sinusta tuntua vääränlaiselta ja "kieroilevalta" manipuloijalta.

Toistan: juttele lapsesi kanssa. JOS hän kertoo kaverin määräilevän ja arvostelevan, sinä tietysti voit kannustaa häntä olemaan mieluimmin muiden lasten kanssa,

Mutta ÄLÄ kuvittele osaavasi yhdestäkään lapsesta vetää noin syvälle meneviä johtopäätöksiä. Tuskin haluaisit, että me opettajatkaan tekisimme tuollaisia pika-analyysejä? Eikö niin?

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että sinä et tykkää lapsesta ei tee hänesrä narsistista kiusaajaa, ap.

Juttele lapsesi kanssa vakavasti. Kokeeko hän, että toinen kritisoi häntä ja määräilee? Jos ei koe, anna sinä asian olla. Jos kokee, sopikaa, että lapsesi hakeutuu muiden kaverien seuraan. Kenenkään kynnysmatoksi ei kannata ruveta eikä antaa toisen tuottaa pahaa mieltä, ja tämä sinun pitää tietysti kasvattajana lapsellesi opettaa.

Ääritapauksessa sinun on oikeus ja velvollisuus kieltää kymmenvuotiasta kaveeraamasta sellaisen kaverin kanssa, joka ei ole lapsellesi hyväksi.

Mulla on hyvä syy olla tykkäämättä tästä lapsesta ja olen oppinut, että jos epäilee toisen olevan ilkeä, niin kyllä se toinen yleensä vaan on ilkeä. Tietenkin tavalliset, hyväntahtoisetkin lapset riitelee ja lyö yli, mutta tämä yksilö näyttää oikein nauttivan sekaannuksen herättämisestä. Ap

Ja oikin osaat pelkän perstuntuman mukana jakaa niitä narsismidiagnoosejakin....?

Olen opettajan työssäni niin tsiljoona kertaa oppinut, että perstuntuma ja ensivaikutelma EI päde. Mukavasti ja avoimesti opettajan kanssa keskusteleva lapsi voi olla se pahin sadisti koulukiusaaja, osaapa vain teeskennellä kilttiä aikuiselle.

Ja meillä jokaisella ON erilaiset perusluonteet. Jos sinä ja lapsesi ehkä olette vähäpuheisia ja vähän hitaita reaktioissa, vilkas ja sanavalmis lapsi voi sinusta tuntua vääränlaiselta ja "kieroilevalta" manipuloijalta.

Toistan: juttele lapsesi kanssa. JOS hän kertoo kaverin määräilevän ja arvostelevan, sinä tietysti voit kannustaa häntä olemaan mieluimmin muiden lasten kanssa,

Mutta ÄLÄ kuvittele osaavasi yhdestäkään lapsesta vetää noin syvälle meneviä johtopäätöksiä. Tuskin haluaisit, että me opettajatkaan tekisimme tuollaisia pika-analyysejä? Eikö niin?

4

En sanonut että lapsella on narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta aika eittämättä ilmeisenä näkyy narsistinen piirre käytöksessä, se empatian puute. Voihan heillä olla kotona jotakin raskasta ja lapsi oireilee tai on esimerkiksi rajatilapersoonallisuus narsistisilla piirteillä. En voi diagnosoida enkä toisaalta auttaa kauheasti enempää kuin vaatia asiallista käytöstä muille silloin kun huomaan, että käyttäytyy loukkaavasti.

Se voi olla, että meillä ollaan totuttu hyvin ystävälliseen puhetyyliin ja kaverin perheessä kovempiin sanankäänteisiin perhekulttuurin takia, tai koska heillä on sisaruksia ja meillä ei. Muut lapsen kaverit ovat kyllä ihan eri maata kaikki, kohteliaita, avuliaita ja vieraskoreitakin. Erilaiset temperamentit kyllä ymmärrän eikä tässä siitä ole kyse. Ap