Lue keskustelun säännöt.
Keneltä voisin livenä kysyä, mikä mussa on vikana?
09.11.2018 |
Vanhempani, sukulaiseni, ystäväni tai kaverini eivät vastaa. Pakit saatuani olen kysynyt sitä ihastuksenkohteiltakin, mutta he vain kiertelevät. Miksi kukaan ei sano ihan suoraan ja rehellisesti, että mikä mussa on vikana?
Kommentit (21)
Olen itse miettinyt itsestäni samaa. Mussa myös jotain niin luotaantyöntävää etten kelpaa kaveriksi enkä myöskään parisuhteeseen. Ja myös minua on kehuttu kauniiksi niin monia kertoja, että olen alkanut pitämään sitä valehteluna. Koska paikkaansa se ei pidä lopputuloksen perusteella. En tietenkään oleta että kun on kaunis, niin automaattisesti miehet lähestyisivät tai kiinnostuisivat kun minä lähestyn niitä. Mutta jotain kai tekemistä kauneudella on senkin kanssa.
Minussa on vaan joku semmonen piirre jota en itse pysty näkemään...joku mikä blokkaa ihmiset ympäriltäni. Jotenkin olen luotaantyöntävä, sen tiedä, mutta MITEN. Jos saisin sen tietooni niin voisin edes yrittää tehdä asialle jotain. Nyt en voi kuin pähkäillä mitä se voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä myös sama ongelma.
Minulle on sanottu suoraan, että olen koppava. En ole, mutta vaikutan siltä ja se on ainoa minkä ihmiset näkevät.
Kyllä minuakin miehenä kiinnostaisi tietää että miksi naiset eivät kiinnostu minusta. Tuntuu että tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen ei vain saa vastausta, ei livenä eikä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin miehenä kiinnostaisi tietää että miksi naiset eivät kiinnostu minusta. Tuntuu että tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen ei vain saa vastausta, ei livenä eikä netissä.
'
Minä olen tykännyt, lähetellyt viestejä ja yrittänyt lähestyä lukemattomia miehiä netissä ja deittisovelluksissa. Ei vastausta. Ehkä joku joskus parilla sanalla vastaa ja sitten katoavat... Ihmettelen mitä ne miehet siellä deittisivustoilla oikein tekevät kun eivät reagoi lähestymisyrityksiin millään lailla. Ovat siellä vaimoiltaan salaa? Niihinkin törmännyt useisiin.
T: vastaaja no 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on niin, etteivät muut ihmiset näe ja koe kaikki meitä yhdellä ja samalla tavalla. Todennäköisin on yhdistelmä toisen osapuolen ennakkoluuloista ja kenties myös huonoista kokemuksista ihmisestä, jota esim. ulkonäkösi, äänesi tai tapasi liikkua muistuttaa. Eli jokaiselta pitäisi suunnilleen väkivalloin uhaten kysyä, että mikä mättää?
Kaikki edellämainitut: Järjestäkää ryhmätapaaminen, voitte sitten kertoa kukin toisellenne mikä mättää. Ja jos oikein hyvin sattuu, ties vaikka vakka löytäisi kantensa.
t. ikuinen romantikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki edellämainitut: Järjestäkää ryhmätapaaminen, voitte sitten kertoa kukin toisellenne mikä mättää. Ja jos oikein hyvin sattuu, ties vaikka vakka löytäisi kantensa.
t. ikuinen romantikko
Muistakaa kumi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia. Pettymykset kasvattavat epävarmuutta ja pelkoa ettei kelpaa. Ikävä aina lukea kun ihmiset ovat yksinäisiä eivätkä löydä ystäviä tai kumppania. Tuskinpa teissä on sen kummempaa vikaa kuin muissakaan. Ehkä epävarmuus heijastuu jotenkin? Vahvistaisin itseluottamusta ja ajattelisin elämää eteenpäin, en taaksepäin. Jos et jollekin kelvannut voit kehittää hyviä puoliasi ja kelpaat sitten jollekin toiselle. Se ettet kelvannut jollekin ei tarkoita ettet enää ikinä kelpaa kenellekkään. Se oli tarkoitettu niin, mutta tulevaisuudessa voi olla vastassa jotakin toisenlaista. Tsempit teille!
Resting bitch face, joka antaa vaikeasti lähestyttävän vaikutelman, vaikka olisit kuinka mukava ihminen?
Tai liian iloinen tai hymyilevä, jolloin reaktiot eivät välttämättä tunnu inhimillisiltä?
Liian tuttavallinen tai puhelias?
Liian ujo tai hiljainen?
Jokin haju, haiseva hengitys?
Jotenkin outo puheääni?
Paha karsastus, jolloin ihmisten on vaikea tietää kumpaan silmään katsoa, ja kiusaantuvat seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsyys, ylpeys, minäminä-asenne, mauttomuus, materiaalisuus, pinnallisuus, kovuus, tyhmyys, julmuus, välinpitämättömyys, yksinkertaisuus, huumorintajun puute, ulkonäkökeskeisyys, paha haju, laiskuus... Onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aina löytyy jotakin valittamisen aihetta. Ei itse tee asioiden eteen mitään, vaan odottaa muiden hoitavan. Ilkeä ja arvosteleva ihminen, yäk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki edellämainitut: Järjestäkää ryhmätapaaminen, voitte sitten kertoa kukin toisellenne mikä mättää. Ja jos oikein hyvin sattuu, ties vaikka vakka löytäisi kantensa.
t. ikuinen romantikko
Muistakaa kumi!
Joo, ehkä parasta ettette lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Jos aina löytyy jotakin valittamisen aihetta. Ei itse tee asioiden eteen mitään, vaan odottaa muiden hoitavan. Ilkeä ja arvosteleva ihminen, yäk.
En nyt tarkoita ap:tä, vaan posautin ihan yleisesti. Toivottavasti ap löytää jonkun itselleen sopivan.
Huono itsetunto?
Itse huomasin kerran kehuvani erittäin vuolaasti erästä naista josta paistoi huono itsetunto. Hän oli hiljainen ja vähän ylpeän oloinen. Ei ottanut kontaktia ja puhe oli hiljaista. Teimme siis yhdessä työtä meluisassa paikassa. En kuullut mitä hän sanoi. Aina naama peruslukemilla Persoonana en hänestä pitänyt. Oli Facebookin perusteella ihan erilainen. Itsekehua huonolla itsetunnolla.
Olen itsekin ja olen edelleen huonon itsetunnon omaava. Minulla on ollut aikoja kun itsetunto on ollut tapissa. Silloin kanssani on helppo olla vuorovaikutuksessa. Ja silloin seurasta ei ole puutetta!
Ihmiset jotka kertovat itsestään ja ovat kiinnostuneet muista ovat miellyttävää seuraa. Pitää kuitenkin varoa ettei jyrää muita.
Yhden miehen tunnen joka oli kyllä sosiaalinen ja hyvä puhumaan mutta jotenkin itseriittoinen. Ei hyväksynyt erilaisuutta kun oli paremmasta perheestä. Ei suoraan sanonut mutta esimerkiksi hänelle oli todella hämmästyttävä asia kuulla että minulla ei ollut tarkkaa urasuunnitelmaa. Hän sai oloni vaivautuneeksi ja hölmöksi monesti. Suhtautui hieman alentuvasti mutta naamioi sen siihen että halusi neuvoa. Ei edes kysynyt mihin asiaan tarvitsen neuvoa vaan neuvoi varmuuden vuoksi ihan itsestäänselvät oman alani aiheet. Ja voi pojat, kun päästiin hänen erityisalaansa niin yksinkertainen asia täytyi selittää kuin pikkulapselle. Ei siis kysynyt. Jos itse kysyin niin vastasi ohi aiheen jaaritellen. Hieman vaikea tähän kuvata niitä tilanteita. Tiivistettynä: muuten asiallinen mutta jotain sosiaalista tilannetajua puuttui. Enkä ollut työyhteisössä ainut joka huomasi. Ei häntä kiusattu mutta oltiin helpottuneita kun vaihtoi toiseen yksikköön!
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto?
Itse huomasin kerran kehuvani erittäin vuolaasti erästä naista josta paistoi huono itsetunto. Hän oli hiljainen ja vähän ylpeän oloinen. Ei ottanut kontaktia ja puhe oli hiljaista. Teimme siis yhdessä työtä meluisassa paikassa. En kuullut mitä hän sanoi. Aina naama peruslukemilla Persoonana en hänestä pitänyt. Oli Facebookin perusteella ihan erilainen. Itsekehua huonolla itsetunnolla.
Olen itsekin ja olen edelleen huonon itsetunnon omaava. Minulla on ollut aikoja kun itsetunto on ollut tapissa. Silloin kanssani on helppo olla vuorovaikutuksessa. Ja silloin seurasta ei ole puutetta!
Ihmiset jotka kertovat itsestään ja ovat kiinnostuneet muista ovat miellyttävää seuraa. Pitää kuitenkin varoa ettei jyrää muita.
Yhden miehen tunnen joka oli kyllä sosiaalinen ja hyvä puhumaan mutta jotenkin itseriittoinen. Ei hyväksynyt erilaisuutta kun oli paremmasta perheestä. Ei suoraan sanonut mutta esimerkiksi hänelle oli todella hämmästyttävä asia kuulla että minulla ei ollut tarkkaa urasuunnitelmaa. Hän sai oloni vaivautuneeksi ja hölmöksi monesti. Suhtautui hieman alentuvasti mutta naamioi sen siihen että halusi neuvoa. Ei edes kysynyt mihin asiaan tarvitsen neuvoa vaan neuvoi varmuuden vuoksi ihan itsestäänselvät oman alani aiheet. Ja voi pojat, kun päästiin hänen erityisalaansa niin yksinkertainen asia täytyi selittää kuin pikkulapselle. Ei siis kysynyt. Jos itse kysyin niin vastasi ohi aiheen jaaritellen. Hieman vaikea tähän kuvata niitä tilanteita. Tiivistettynä: muuten asiallinen mutta jotain sosiaalista tilannetajua puuttui. Enkä ollut työyhteisössä ainut joka huomasi. Ei häntä kiusattu mutta oltiin helpottuneita kun vaihtoi toiseen yksikköön!
Mulla on kyllä äärimmäisen huono itsetunto, vaikka joissain asioissa olenkin oikeastikin hyvä. Olen vahvuuksistani silti oppinut pitämään ns. kynttilää vakan alla, sillä koulussa kiusattiin niistäkin ja exäni oli erittäin kateellinen henkilö. Joskus minullakin oli taipumusta selittää asiat liian ylikonkreettisesti ja kuin lapselle, kun kerroin jostakin. Nykyisin ehkä olen päässyt siitä hieman eroon.
Rehellisesti sanoen myös aika harva ihminen kiinnostaa minua aidosti ja aika harvaan ihmiseen suhtaudun aidosti ihaillen. Kunnioitan toki kaikkia ihmisiä, mutten voi sille mitään, että tietyt merkit ns. "tyhmyydestä" ärsyttävät, vaikken sellaisesta avoimesti kenellekään huomautakaan.
Haluaisin silti tulla kaikkien kanssa toimeen ja olen kuitenkin ujo sekä ulkonäköni tähden alemmuuskompleksinen (kasvonpiirteistäni en pidä lainkaan), joten jännitän ihmisten seurassa ja pelkäån, että he mielessään arvostelevat/ilkkuvat kasvojeni rumuutta.
Olen siis ihan reilusti aikuinenkin (35+) ja nykyään kampaamossa ja kosmetologillakin ne vain kehuvat kohteliaisuudesta minua ("onpa ihanat, paksut hiukset!" tai "tai onpa kuulas, sileä iho!"). Kyllähän se tuntuu mukavalta, mutta oikeasti se on vain kehumista siksi, kun olen se maksava asiakas. Ja jos nyt oikeasti niin nätti olisin, niin olisihan minulla sitten seurustelusuhdekin.
Siksipä en oikein osaa edes enää kiittää moisista kehuista, kun on niin vaikeaa olla samaa mieltä tai jos olisinkin, niin eipä se siltikään muuta tee kuin muistuttaa niistä muista puutteistani ja siitä, miksi en ole riittävän hyvä, jotta pääsisin parisuhteeseen tai saisin kivoja kavereita. Haluan tietää, mikä mussa mättää, mikä siis on se ongelma.