Yle: Yhä useampi lapsi ei osaa ajaa polkupyörällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kielto pyöräillä kouluun on jotain aivan älytöntä. Mulla oli ekaluokkalaisena kouluun matkaa 1,5 km ja kolmannelta eteenpäin 4km. Se oli todella hyvä matka pyöräillä, mutta kävellen olisi tuntunut pitkältä. Kouluun sain kyydin aniharvoin ja olen siitä tyytyväinen. Uskon, että opittuani lapsesta asti hyötyliikkumaan, olen välttänyt monet taudit ja ylipainon, joista moni ikäiseni kärsii. Valitettavasti minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Meidänkin perheessä nuorimmainen kuskattiin joka paikkaan ja on nyt ihan riippuvainen autosta, kun ei muka muuten "pääse minnekään."

Minä pyöräilen käytännössä kaikki alle 15km matkat jos ei ole liukas talvikeli, julkisiakaan en tarvitse vaikka asun Helsingin kantakaupungin alueella. Mikäli aikaa riittää, myös 50-80km matkat sujuvat hyvällä säällä pyöräillen, joskin se vaatii jo hieman kuntoa. Pointti on kuitenkin, että monet arkipäivän matkat on nopea ja mukava ajaa pyörällä. Tästä kaikesta jää paitsi, jos ei lapsena ole oppinut pyöräilemään. 

Aika outoa, että sanot, että julkista liikennetä et käytä VAIKKA asut kantakaupungissa. Sen pitäisi olla, ettet tarvitse julkista liikennettä, koska asut kantakapungissa. Helppohan sieltä on duuniin pyöräillä, jos työpaikka on vielä keskustassa.

Itse asun itä-Helsingissä ja menen töihin Espooseen. Julkisillakin matka kestää yli tunnin eli pyöräily ei tule kysymykseenkään.

Lähinnä tarkoitin, että pyöräily tuo iloa elämään riippumatta siitä, missä asuu. Pyöräilisin nuo alle 15km matkat (säästä/teiden kunnosta riippuen toki) myös jos asuisin maalla. Sanoin tämän siksi, että moni ajattelee, että pyöräily on joku pakollinen paha, johon täytyy turvautua vain siksi, ettei ole riittävän toimivaa julkista liikennettä. Se voi olla mukavaa, nopeata ja käytännöllistä riippumatta asuinpaikasta.

Toinen pointti oli ettei tietenkään ole varmaa, että kaikista tulee aktiivisia pyöräilijöitä, vaikka olisivat lapsena taidon oppineetkin. Vielä varmempaa on kuitenkin se, että pyöräilyä ei aikuisenakaan ala harrastaa, jos ei ole lapsena oppinut. Minusta on surullista, jos lapselle ei anneta mahdollisuutta valita aikuisena vain siksi, että jokin hyvä taito on jäänyt lapsena oppimatta.

Oletan että olet aikuinen? Jopa ajokortin ajanut?

Kai tajuat että sinulla on ihan eri eväät pyöräillä Helsingin keskustassa kuin 7-vuotiaalla?

Menikö ohi se, että jos ei opi taitoa lapsena, sen oppiminen voi myöhemmin olla vaikeaa? Jos et oppisi koulussa lukemaan, voit opetella taidon vielä aikuisenakin, mutta se on todella paljon vaikeampaa ja lisäksi taito jää usein huonommaksi. Ei kai kukaan oleta 7-vuotiaan ajavan 15km ympäri Helsingin ydinkeskustaa, kirjoittaja vaan ilmaisi huolensa siitä, että jos lapsena ei opi pyöräilytaitoa, ei välttämättä opi myöhemminkään. Ja silloin se vaikuttaa elämään vaihtoehtoja kaventaen.

No missä se lapsi sitä opettelee? Kun se ei ole turvallista? Ja missä hän pitää taitoa yllä, kun on päivät koulussa, on läksyt ja harrastukset ja edelleen on vaarallista. Eikä pyörää edes voi jättää mihinkään, kun se varastetaan heti.

Meillä lapsi on pyöräillyt pienestä pitäen lähinnä vanhempien seurassa. Helsingissä, ihan keskustassakin. Ja vaikka pimeän syksyn ja koko talven pyörä on käyttämättä, niin hyvin se pyöräilytaito säilyy ja taas keväällä kaivetaan pyörä varastosta. 

Tuosta pyörän varastamisesta. Toki niitä varastetaan, mutta esim. oma pyöräni on 20 vuotta vanha, huollettu säännöllisesti ja on saanut olla rauhassa parkissa niin Itäkeskuksessa kuin metroasemien pyörätelineissä. Muutenkin tuntuu, että varkaudet keskittyvät Jopoihin tai muihin hipsteripyöriin sekä kaikkiin uusimpiin ja kalleimpiin malleihin. Ja kyllä, poikkeus vahvistaa säännön, voidaan se vanha mummopyöräkin viedä, mutta suurin osa pyöräilijöistä selviää koko elämänsä ilman, että omaa pyörää varastetaan ;) 

Itse poljen helposti 20 kilsaa ja vielä takaisin, mutta kyllä ihmettelin kun kaverini sanoi ettei jaksaisi polkea noin 600 metriä koska matka on liian pitkä.

Oliko jotain 2008 tai 2009 kun tuli kouluihin nämä säännöt ettei niihin saa enää kulkea polkupyörällä koska se on lapsille liian vaarallista (voi esim jäädä autonalle tai kaatua), eivätkä lapset ole myöskään koulumatkan aikana vakuutuksen piirissä jos jotain sattuukin. Siksi koulyista alettiin toivomaan että vanhemmat kuskaisivat lapset kouluun vaikka asuisivat ihan koulun vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kielto pyöräillä kouluun on jotain aivan älytöntä. Mulla oli ekaluokkalaisena kouluun matkaa 1,5 km ja kolmannelta eteenpäin 4km. Se oli todella hyvä matka pyöräillä, mutta kävellen olisi tuntunut pitkältä. Kouluun sain kyydin aniharvoin ja olen siitä tyytyväinen. Uskon, että opittuani lapsesta asti hyötyliikkumaan, olen välttänyt monet taudit ja ylipainon, joista moni ikäiseni kärsii. Valitettavasti minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Meidänkin perheessä nuorimmainen kuskattiin joka paikkaan ja on nyt ihan riippuvainen autosta, kun ei muka muuten "pääse minnekään."

Minä pyöräilen käytännössä kaikki alle 15km matkat jos ei ole liukas talvikeli, julkisiakaan en tarvitse vaikka asun Helsingin kantakaupungin alueella. Mikäli aikaa riittää, myös 50-80km matkat sujuvat hyvällä säällä pyöräillen, joskin se vaatii jo hieman kuntoa. Pointti on kuitenkin, että monet arkipäivän matkat on nopea ja mukava ajaa pyörällä. Tästä kaikesta jää paitsi, jos ei lapsena ole oppinut pyöräilemään. 

Aika outoa, että sanot, että julkista liikennetä et käytä VAIKKA asut kantakaupungissa. Sen pitäisi olla, ettet tarvitse julkista liikennettä, koska asut kantakapungissa. Helppohan sieltä on duuniin pyöräillä, jos työpaikka on vielä keskustassa.

Itse asun itä-Helsingissä ja menen töihin Espooseen. Julkisillakin matka kestää yli tunnin eli pyöräily ei tule kysymykseenkään.

Lähinnä tarkoitin, että pyöräily tuo iloa elämään riippumatta siitä, missä asuu. Pyöräilisin nuo alle 15km matkat (säästä/teiden kunnosta riippuen toki) myös jos asuisin maalla. Sanoin tämän siksi, että moni ajattelee, että pyöräily on joku pakollinen paha, johon täytyy turvautua vain siksi, ettei ole riittävän toimivaa julkista liikennettä. Se voi olla mukavaa, nopeata ja käytännöllistä riippumatta asuinpaikasta.

Toinen pointti oli ettei tietenkään ole varmaa, että kaikista tulee aktiivisia pyöräilijöitä, vaikka olisivat lapsena taidon oppineetkin. Vielä varmempaa on kuitenkin se, että pyöräilyä ei aikuisenakaan ala harrastaa, jos ei ole lapsena oppinut. Minusta on surullista, jos lapselle ei anneta mahdollisuutta valita aikuisena vain siksi, että jokin hyvä taito on jäänyt lapsena oppimatta.

Oletan että olet aikuinen? Jopa ajokortin ajanut?

Kai tajuat että sinulla on ihan eri eväät pyöräillä Helsingin keskustassa kuin 7-vuotiaalla?

Menikö ohi se, että jos ei opi taitoa lapsena, sen oppiminen voi myöhemmin olla vaikeaa? Jos et oppisi koulussa lukemaan, voit opetella taidon vielä aikuisenakin, mutta se on todella paljon vaikeampaa ja lisäksi taito jää usein huonommaksi. Ei kai kukaan oleta 7-vuotiaan ajavan 15km ympäri Helsingin ydinkeskustaa, kirjoittaja vaan ilmaisi huolensa siitä, että jos lapsena ei opi pyöräilytaitoa, ei välttämättä opi myöhemminkään. Ja silloin se vaikuttaa elämään vaihtoehtoja kaventaen.

No missä se lapsi sitä opettelee? Kun se ei ole turvallista? Ja missä hän pitää taitoa yllä, kun on päivät koulussa, on läksyt ja harrastukset ja edelleen on vaarallista. Eikä pyörää edes voi jättää mihinkään, kun se varastetaan heti.

Meillä lapsi on pyöräillyt pienestä pitäen lähinnä vanhempien seurassa. Helsingissä, ihan keskustassakin. Ja vaikka pimeän syksyn ja koko talven pyörä on käyttämättä, niin hyvin se pyöräilytaito säilyy ja taas keväällä kaivetaan pyörä varastosta. 

Pyörä on kuitenkin ennen kaikkea kulkuväline. Sillä on tarkoitus mennä paikasta a paikkaan b.

Aikamoista tekohengitystä erikseen pyöräillä jossain niin, että vanhemmat pyöräilee, jotta lapsi pyöräilisi. Meilläkin kaksi koiraa, joiden kanssa on pakko ulkoilla joka ilta töiden jälkeen kaksi lenkkiä. Siinä välissäkö sitten taas lapsen kanssa pyöräilemään? Ja ei, siitä ei vaan kaupungissa tule mitään, että on kaksi koiraa ja pyöräilevät lapset.

Ja siinäkin on eroa, että onko vain yksi lapsi. Jos on kolme ja kaikilla omat koulujuttunsa ja omat läksynsä ja omat harrastuksensa, kyllä se tyhjänpäiväinen pyöräily vain jää.

Erityisesti minua karmii katsella kun täällä päin ostetaan lapselle se muoti-jopo, mikä pitää olla koska "kaikilla muillakin" Sitten sillä huteralla vempeleellä hoiputaan siksakkia naama kiinni älypuhelimessa. Ihme todellakin ettei onnettomuuksia ole sattunut tämän enempää!

Lapsiparat.