Jos nykyisellä miehelläsi on entisiä tyttöystäviä tai vaimoja, ovatko ne samankaltaisia kuin sinä?
Mietin, minkälainen nainen alkaa seurustella tai menee naimisiin miehen kanssa, jonka entiset tyttöystävät tai vaimot ovat jotain rähjäisiä baariruusuja tai sekopäisiä hulluja tai kimittäviä pissisteinejä (kun miehesi on jo ollut yli 25v..) tai ovat niin kaukana itsestä kuin ikinä voi olla. Miksi alkaisin seurustella miehen kanssa, joka ylipäätään on alkanut suhteeseen tuollaisten naisten kanssa? Mitä se kertoisi minusta?
Tuli vaan mieleen, kun tiedän kaikki miehen entiset kolme tyttöystävää. Kaikki tosi mukavia, kivoja, kouluttautuneita ihmisiä. Olen tavannut heidät kaikki ja ovat edelleen ihan ok ystäviä mieheni kanssa. Eron syyt ovat olleet luonnollisia ja ymmärrettäviä (kuten haluaa/ei halua lapsia/vakaumukselliset syyt tms.).
Kommentit (22)
Miehen entinen tyttöystävä on ainakin ulkonäöllisesti minun täysi vastakohtani: pieni ja tumma. En tunne juurikaan, joskus meidät on esitelty aikoja sitten. Pirtsakka tapaus, minä olen ehkä vähän rauhallisempi. Olen kyllä ajatellut että kun mies on fiksu ja kiva niin varmasti tyttöystäväkin oli.
Käytettyjen mällilinkojen kanssa seurustelu on super wt. 🙄
Tätä mietin usein niiden naisten kohdalla, jotka alkavat suhteeseen toisina naisina. Miksi he kuvittelevat, ettei mies voisi koskaan alkaa uudestaan jotain suhdetta toisen kanssa, kun on niin jo tehnyt?
Tai ettei hakkaa, vaikka on hakannut entisen vaimonsa?
Olemme mieheni exän kanssa totaalisesti erilaisia.
Ex ei ole työintoinen, minä taas koko ikäni töitä tehnyt "uraihminen". Ex on mielettömän taitava käsitöissä ja tekee upeita leipomuksia, minä aivan tumppu kummassakin. Ex on ollut koko ikänsä melko ylipainoinen, minä taas kova urheilemaan. Ex ei ota juurikaan kantaa perheen asioihin saati yhteiskunnalliseen keskusteluun, minulla taas on vahvat näkemykset ja mielipiteet.
Ihan erilaisia siis olemne, mutta silti tulemme ihan hyvin toimeen. Ex on hyvä äiti mieheni ja hänen yhteisille lapsille ja sehän tässä on tärkeintä.
Mun mies on omaa rauhaa rakastava introvertti, eikä sopinut ollenkaan yhteen exänsä kanssa, joka on koko ajan kälättävä hössö. Lisäksi kova huutamaan (tästä jälkimmäisestä olen kuullut hänen sukulaistensakin vitsailevan tyyliin "varmaan koko naapurusto kuuli, kun ruoka paloi pohjaan"). Ollaan siis exän kanssa erilaisia, olen rauhallisempi ja hiljaisempi luonne.
Minä olen aivan erilainen kuin miehen ex, samoin mies on aivan erilainen kuin minun exät. Ehkäpä juuri siksi suhde on nyt kestänyt 10v.
Entisen miehen exät olivat täysin vastakohtiani. Tiesin jotenkin alusta saakka, etten ole miehelle se oikea. 6 vuotta myöhemmin erottiin ja mieheni löysi uuden - samanlaiset kuin hänen exänsä. Olin oikeassa :)
Nykyisen miehen exät.. Olen nähnyt vain yhden ja mies sanoo, ettei ollut hänen tyyppiä ollenkaan, mutta päätyivät vain yhteen. Olen kuulemma juuri miehen naismakuun. Pakko luottaa sanaan :D
Nykyisellä miehelläni on lukuisia exiä ennen minua, onhan meillä toki ikääkin. Jokainen heistä on pitkälti erilainen kuin minä. Heissä on ollut tohtorikin ja opettajia, joten sivistystä on löytynyt huomattavasti enemmän kuin minulta, Mutta luulen, että jotain näissä suhteissa on ollut, mikä on sitten eroon johtanut. Joskus minua hitusen ottaa ohimoon, kun siitä sairaanhoitaja-exästä piti erikseen vielä mainita, että hänestä äitikin piti. En pahemmin ole tekemisissä anoppi-kokelaan kanssa, joten pitämisistä ei niin hirveästi kannata olla huolissaan.
Nämä aiemmat ovat olleet hyvin pitkälle perusnaisia ja tietyllä tavalla ripustautuvia ja miehistä apua tarvitsevia, kun taas minä osaan ja teen hommat laidasta laitaan itse, enkä ole ripustautuva. Tulen toimeen ja pärjään itsekin. En tiedä, onko tuossa se syy, miksi meidän suhde on toiminut ja voi hyvin.
Yksi miehen entisistä naisista on hyvinkin samanlainen kuin minä. Liikunnallinen, luonnossa viihtyvä, rauhallinen ja tällainen ihan normaali kiva tyyppi.
Tässä tuon naisen ja minun välissä on seurustellut kahden naisen kanssa, molempien kanssa useita vuosia.
Nämä naiset ovat keskenään samanlaisia, mutta suuresti ihmettelen miten mieheni on näiden kanssa ollut.
Molemmat siis tatuoituja, lävistettyjä ja punatukkaisia. Toinen oli psykoosissa useasti, toisella paha kaksisuuntainen. Molemmat käyttivät huumeita, olivat ajoittain väkivaltaisia. Perusluonteelta vaikeita, kovaäänisiä ja lapsellisia.
Olen mieheltäni monesti kysellyt, että mitä ihmettä on näissä muka nähnyt. Selkeää vastausta ei tule, haukkuu vain naisia tai menee puolustuskannalle. En vain ymmärrä.
Mulla on huono verrata kun yksikään exäni ei ole puhunut omista existä ja eivät ole kenenkään kanssa seurustelleet minun jälkeeni.
Aina välillä laittavat viestiä ja kertovat kuulumisiaan.
Yhden miehen exän tiedän, ollaan aivan erilaisia. Hän on enemmän sellainen tyylikäs, hillitty, merkkitietoinen ja huoliteltu. Klassisen kaunis nainen. Mä olen lähes vastakohta. Vaatteet on mitä merkkiä sattuu, en ole huoliteltu (puhdas toki mutta meikkaan tosi vähän), epävakaa rääväturpa. Mun näkemyksen mukaan siis miehellä on aikamoinen alamäki päällä. :D
Toisaalta, mies on itse sanonut että entinen elämä oli raskasta, kaiken piti olla aina niin viimeisen päälle. Mun kanssa saa kuulemma olla rauhassa oma itsensä. "En mä ennen tiennyt että elämä voi olla tälläistäkin, niin mukavaa" se sanoi mulle joskus. :)
Harvoin sitä valitaan kehen ihastutaan ja harvoin siitä tehdään tuollainen numero minkä ap aiheesta tekee. Ihmiset eroavat suhteista kun ne eivät toimi. Vanhat ihmiset sanoivat ennen ettei se vaihtamalla parane ja tässäkin on ihan vinha perä kunhan kumpikin yrittää suhteen eteen tehdä myönnytyksiä. Koksaan et kuitenkaan tunne ihmistä täysin edes asuessasi hänen kanssa joten valinta esim koulutuksen pohjalta on turhaa, kun kumppani voi olla ihan mitä vaan et kuvitellut.
Hehe, mieheni exä on täysin mun vastakohta. Pyntätty, meikattu, laitettu, puunattu, rusketettu. On kynttä, tukkaa, ripseä. Pieni ja tumma. Kärsii erinäköisistä mielenterveysongelmista (ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt). Huono raha-asioissa. Hysteerinen, välittää enimmäkseen ulkoisista asioista, statuksesta, merkkilaukuista. Vahtaa painoa. Käyttää kyyneliä, "pahaa mieltä", mykkäkoulua ja tiuskimista painostuskeinoina.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin sitä valitaan kehen ihastutaan ja harvoin siitä tehdään tuollainen numero minkä ap aiheesta tekee. Ihmiset eroavat suhteista kun ne eivät toimi. Vanhat ihmiset sanoivat ennen ettei se vaihtamalla parane ja tässäkin on ihan vinha perä kunhan kumpikin yrittää suhteen eteen tehdä myönnytyksiä. Koksaan et kuitenkaan tunne ihmistä täysin edes asuessasi hänen kanssa joten valinta esim koulutuksen pohjalta on turhaa, kun kumppani voi olla ihan mitä vaan et kuvitellut.
No kyllä mua mietityttäisi alkaa suhteeseen miehen kanssa, jonka ex-tyttöystävä/vaimo olisi peruskoulun jälkeen ollut vain yhteiskunnan elättinä, ruokavalio koostuisi lähinnä viinasta ja makkarasta, olisi läpeensä tatuoitu ja lävistetty, lapsia olisi seitsemän kaikki eri miehille. Miettisin kyllä kahteen kertaan..
Ex-mieheni eksä on todella pieni ja tumma kaunotar ja hänen uusi naisystävä pitkä ja vaalea kaunotar. Minä siinä välissä harmaahiirulaisena. Tosin olimme kuitenkin yhdessä 15 vuotta ja erosimme minun päätöksestä.
Eivät ole... jo lähtökohtaisesti siitä syystä, että ovat n. 20 vuotta vanhempia, kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Hehe, mieheni exä on täysin mun vastakohta. Pyntätty, meikattu, laitettu, puunattu, rusketettu. On kynttä, tukkaa, ripseä. Pieni ja tumma. Kärsii erinäköisistä mielenterveysongelmista (ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt). Huono raha-asioissa. Hysteerinen, välittää enimmäkseen ulkoisista asioista, statuksesta, merkkilaukuista. Vahtaa painoa. Käyttää kyyneliä, "pahaa mieltä", mykkäkoulua ja tiuskimista painostuskeinoina.
Ainiin, tämä henkilö on myös opiskellut jonkin aikaa useampaa alaa, nyt kai vihdoinkin valmistunut joksikin, mutta mikään duuni ei oikein kelpaa. Ei ole juuri työkokemusta, kun on sairastanut niin paljon, ja muuten ollut "paljon kaikenlaista".
Aika harva varmaan voi arvoida miehensä exää/exiä muutoin kuin ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin usein niiden naisten kohdalla, jotka alkavat suhteeseen toisina naisina. Miksi he kuvittelevat, ettei mies voisi koskaan alkaa uudestaan jotain suhdetta toisen kanssa, kun on niin jo tehnyt?
Tai ettei hakkaa, vaikka on hakannut entisen vaimonsa?
Olen itsekin vuosia sitten pettänyt ja tiedän etten tee sitä enää koskaan. Näin ollen ajattelen, että ensinnäkin minun olisi tekopyhää vaatia puolisoa joka ei olisi koskaan pettänyt, ja toiseksikin tiedän että vastoin yleisiä väitteitä ihminen voi muuttua. Miehen kanssa asioista paljon avoimesti puhuttu, ja hänkin on kertomansa mukaan oppinut virheestään sen verran, että jos joskus suhde menee yhtä pitkään yhtä huonosti niin eroaa aiemmin ja etsii sen seuraavan vasta sitten. Satavarmasti ei voi tietenkään koskaan toisesta tietää, mutta meillä kumpikin on tunnustanut pettämisensä nopeasti ja lopettanut suhteen siihen petettyyn. Ei meistä kummastakaan ole mihinkään vuosikausien salarakassirkukseen ja se on minulle tärkeintä. Ehkä mies joskus lähtee jonkun toisen matkaan, sitä ei voi kukaan tietää. Mutta pidän epätodennäköisenä, että koskaan kuulisin hänen pyörittäneen sivusuhdetta vuosikausia ja tuhlanneeni minun elämääni valheessa elämiseen. Näistä kuvioista kun jää kiinni aika moni sellainenkin, jotka ei muka ikinä ikinä pettäisi.
Miehen ex on lähes 30 vuoden takaa, kun olivat molemmat reilusti alta parikymppisiä. Ei olla samanlaisia. Ex on heidän eronsa jälkeen hankkinut kolme lasta kolmelle eri miehelle ja peruskoulupohjalta tarjoillut baareissa kaljaa pöytiin. Mulla vähän toisenlainen suunta elämässä.