Unelmoin yhteisöllisestä elämästä maaseudulla - onko sellaista enää olemassakaan?

Millaisia asioita yhteisöllisyys sulle tarkoittaa? 

Amish-elämä ainakin vaikuttaa rennolta.

Maalla on kyllä yhteisöllisyyttä. Esim. naapuriapu toimii, mutta kaikki myös tietävät toistensa asiat. Lisäksi kannattaa muistaa, että suurin osa maalaisista on perussuomalaisia, salametsästäviä juntteja.

No tässä missä asumme, on neljä taloa naapureina "ympyrässä". Kolme taloutta on sukua keskenään (isäni serkkuja asuu kahdessa talossa). Meillä ehkä tuollainen yhteisöllisyys näkyy yksityisrantamme talkootöissä ja siinä, että voimme lainata toistemme pihasta tikkaita, peräkärryä yms, ja perinteisesiä munia ja sokeria voidaan käydä kysymässä lainaan :D naapuriin voi huikata pihalta esim "hei tuutko auttaa mua siirtää tän trampoliinin niin saan leikattua nurmen sen nykyiseltä paikalta" jne. Jos joku lähtee reissuun, naapurit huolehtivat sen talouden lemmikeistä sen ajan.

Olet 40 vuotta myöhässä.

Tiedät ainakin, että ruudun takaa jokaista liikettäsi seurataan.

Samat haaveet, ap. Haluan maaseudulle pois suurkaupungeista. Olen ulkosuomalainen ja yli vuosikymmen on vierähtänyt metropoleissa työkomennuksilla. Suomen luonto on jotain käsittämättömän upeata. Pidän myös viileästä ilmanalasta, mikä ei ole koko tänä aikana kuulunut työ- tai elinympäristööni.

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Ei mitään tekemistä ja pitkät välimatkat.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät ainakin, että ruudun takaa jokaista liikettäsi seurataan.

Tätähän tehdään koko ajan muutenkin, kun käytät pankkikorttia, olet netissä, liikut julkisilla, kannat mukanasi kännykkää. Se mahdollisuus on olemassa nykyisin aina, että sinua seurataan ja tarkkaillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Ei mitään tekemistä ja pitkät välimatkat.

Maallako ei mitään tekemistä?! Mahdollisuuksia on rajattomasti, mutta se riippuu tietenkin myös elämäntavasta. Miksi muuttaa maalle elääkseen kuin kaupungissa?

Tervetuloa Jalasjärvelle!!!!

Vierailija kirjoitti:

Tiedät ainakin, että ruudun takaa jokaista liikettäsi seurataan.

Kävele kadulla maanantaina klo 10.20. Ikkunoista sinua seuraa kymmeniä silmäpareja.

Kävele maalla kylätiellä maanantaina klo 10.20. Ikkunoista sinua ei katsele kukaan, kaikki ovat töissä tai lähteet kaupoille.

Ei se yhteisöllisyys aina niin auvoista ollut vanhassakaan maailmassa. Riitoja riitti talojen ja sukujen välillä. Toki oli myös yhteisen tekemisen henkeä, mutta ei elämä koskaan pelkkää strömsötä ole maallakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Maalla on kyllä yhteisöllisyyttä. Esim. naapuriapu toimii, mutta kaikki myös tietävät toistensa asiat. Lisäksi kannattaa muistaa, että suurin osa maalaisista on perussuomalaisia, salametsästäviä juntteja.

Juuri tällaista on kyllä helsingin kalliissa lähiössäkin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Riippuu muuttaako yksin, pariskuntana vai perheenä ja minkä ikäinen on.

Vanhemmiten ne syvät ystävyyssuhteet on muutenkin usein jo solmittu ja on tavallista, ettei ystäviä välttämättä tavata usein, vaikka muuten yhteydenpitoa olisi. Onhan käytössä kuitenkin moderni teknologia ja nettikin saadaan toimimaan, ellei ihan asumattomaan korpeen hakeudu.

Arkisissakin asioinneissa tutustuu ihmisiin, sopivasti tietyt rajat säilyttäen. Sydänystäviä ei ihminen montaa tarvitse. Jos uusi sellainen vielä jostain tulee, on se iloinen yllätys, muttei välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Tiedät ainakin, että ruudun takaa jokaista liikettäsi seurataan.

Kyllähän sitä nimenomaa ruuduntakaa taoahtuvaa seurantaa on koko ajan netissäkin tai kun käytät pankkikorttia, kännykkää, julkista liikennettä matkakortilla, - kyllä niitä liikkeitä seurataan joka tapauksessa ja et edes tiedä, kuka ja mitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Riippuu muuttaako yksin, pariskuntana vai perheenä ja minkä ikäinen on.

Vanhemmiten ne syvät ystävyyssuhteet on muutenkin usein jo solmittu ja on tavallista, ettei ystäviä välttämättä tavata usein, vaikka muuten yhteydenpitoa olisi. Onhan käytössä kuitenkin moderni teknologia ja nettikin saadaan toimimaan, ellei ihan asumattomaan korpeen hakeudu.

Arkisissakin asioinneissa tutustuu ihmisiin, sopivasti tietyt rajat säilyttäen. Sydänystäviä ei ihminen montaa tarvitse. Jos uusi sellainen vielä jostain tulee, on se iloinen yllätys, muttei välttämättömyys.

Tuo pitää varmasti paikkansa, mutta maalle muutto ei aina tarkoita, että saisi sellaisen yhteisöllisyyden, minkä vuoksi maalle on muuttanut. Ei siis pääse mukaan näihin piireihin, joissa olisi yhteisöllisyyttä vaan jää ulkopuoliseksi juuri nuo "tietyt rajat säilyttäen". 

Michael Monroe kun paluumuutti Suomeen jenkeistä edellisen vaimon kanssa (siis jo aikapäiviä sitten!), hän myös kuvitteli että "maalla on mukavaa" ja yhteisöllisyytt. Asuivat sitten muutaman vuoden Varsinais-Suomessa, Turun ja Salon välisellä maaseudulla Michael totesi myöhemmin haastattelussa, että mitään sosiaalisuutta saati naapuriapua oli turha odottaa. Kyläläiset kunhan kyräilivät ohimennessään. Pariskunta muuttivatten sitten kaapuntiin eli Turkkuseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet kaupungista maalle muuttaneet ovat todenneet, että ovat siellä hyvin yksinäisiä. Ystäviä on vaikea löytää, kun kaikilla on jo valmiiksi omat piirinsä (usein sukulaisia keskenään).

Riippuu muuttaako yksin, pariskuntana vai perheenä ja minkä ikäinen on.

Vanhemmiten ne syvät ystävyyssuhteet on muutenkin usein jo solmittu ja on tavallista, ettei ystäviä välttämättä tavata usein, vaikka muuten yhteydenpitoa olisi. Onhan käytössä kuitenkin moderni teknologia ja nettikin saadaan toimimaan, ellei ihan asumattomaan korpeen hakeudu.

Arkisissakin asioinneissa tutustuu ihmisiin, sopivasti tietyt rajat säilyttäen. Sydänystäviä ei ihminen montaa tarvitse. Jos uusi sellainen vielä jostain tulee, on se iloinen yllätys, muttei välttämättömyys.

Tuo pitää varmasti paikkansa, mutta maalle muutto ei aina tarkoita, että saisi sellaisen yhteisöllisyyden, minkä vuoksi maalle on muuttanut. Ei siis pääse mukaan näihin piireihin, joissa olisi yhteisöllisyyttä vaan jää ulkopuoliseksi juuri nuo "tietyt rajat säilyttäen". 

Riippuu siitä, millaista yhteisöllisyyttä hakee. Itsellemme riittää juuri sellainen, missä yhteiset asiat hoituvat eli tieto vaikkapa tiestöön tai muuhun vastaavaan liittyvästä kulkee, palvelut ovat jotain kautta saatavilla niiltä osin kuin niitä välttämättömyyteen tarvitsee ja niin, että, käytännön elämä toimii.

Tosin siinä mielessä olen ehkä väärässä ketjussa, ettei tiiviissä yhteisössä asuminen ole meille pääasia, vaan asuminen maaseutuympäristössä. Useimmiten ne yhteisöt ovat muodostuneet juuri arkisten asioiden tiimoilta.