Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Suomessa on kissakriisi -Miautoo
09.11.2018 |
Suomessa on kissakriisi – Miautoo-kampanja etsii sijaiskoteja hylätyille kissoille
Eläinsuojeluyhdistykset ja löytöeläintalot ovat täynnä ympäri maan, ja tilanpuutteen takia yhdistykset etsivät eläimille paitsi loppuelämän omistajia, myös sijaiskoteja.
SEYn mukaan kissat pääsevät väliaikaisessa kodissa uuden elämän alkuun ja voivat opetella elämää perheenjäsenenä.
SEY kerää Miautoo-kampanjalla varoja jäsenyhdistyksilleen, jotka käyttävät rahat esimerkiksi kissojen hoitoon ja leikkauksiin. Yhdistys arvioi, että Suomessa hylätään vähintään 20 000 kissaa joka vuosi.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan tuo mukavaa ellei sijaiskotina oleminen maksaisi enempää kuin ruuan ja hiekat. Monet eläintalot ninittäine perivät kissoista vuokraa noin 100 eurosta 500 euroon per kuukausi. Se ei ole halpaa lystiä se.
En usko. Kuulostaa lähinnä omituiselta.
No todella. Sijaiskodeistahan on aina pula, kuka maksaisi hylätystä kissasta vielä vuokraakin? Jos kissan ottaa omakseen, maksetaan tietenkin luovutusmaksu, mutta sehän on ihan perusteltu. Kissatalo saa siitä tuloja, kissaa ei oteta hetken mielijohteesta, ja maksu sisältää eläinlääkärin lähtötarkastuksen.
Minä olen toiminut sijaiskotina eikä kyllä mitään maksanut.
Joo, ei tod. maksa mitään. Päinvastoin mun sijaiselle annettiin ruokaa ja hiekkaa samalla, kun se tuotiin mulle + kaikki tarvittavat varusteet lainaksi. Tultiin jonkun ajan päästä käyttämässä eläinlääkärissä sirutettavana ja rokotettavana ja tuotiin samalla lisää ruokaa. Lisäksi olisin kuitteja vastaan voinut periä itse ostamaani kissanruokaan ja -hiekkaan menneet rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuulleet kuinka nälkiintynyt kissa "itkee onnesta" kun saa syödäkseen pitkästä aikaa? Meillä tuli mökille jostain nuori kissa myöhään syksyllä käydessämme, sapuskaan varatut tonnikalapurkit kyllä meni parempaan osoitteeseen ja lisääkin haettiin. Ei antanut käsillä koskea, säikkyi mutta naukaisi heti jos ihminen katosi näköpiiristä.
Mökille jäi "kylään" kun eihän sitä hennonnut syksyiseen metsään ajaa, ei suostunut hievahtamaankaan lämpimän takan äärestä ja kun tarpeillensa meni niin katsoi epäluuloisesti ovea kohden vähän väliä ja säntäsi säikähtyneenä takaisin jos ovi meinasi mennä kiinni estäen lämmön ääreen paluun. Äkkiäkös sitä oppi itse kävelemään pissille perässä niin kissakin rauhoittui :)
Meillä ei ollut mahdollisuutta ottaa kissaa, ja se oli kauhea tilanne kun mietti että mihin sen laittaisi kun viikonlopun jälkeen piti lähteä kaupunkiin takaisin. Uskomaton käänne rannassa, mökkinaapurin ukko oli veneellä liikkeellä verkkoreissulta ja saaliinihastelun ohessa tuli puheeksi tämä kissa - heiltä oli kesällä kuollut kissa ja olivat pohtineet jonkin aikaa uuden ottamista. Ja eikun katti uuteen osoitteeseen samantien, olihan se epäluuloinen ja hämillään kuviosta (mm rimpuili hirmusti kun kannoin metsäpolkua pitkin naapuriin) mutta kun huomasi että uudessakin kortteerissa oli tarjolla lämmin takka ja tuoretta kalaa, niin kelpasihan sekin enemmän kuin hyvin.
Nyt tuo kissa on kuollut vanhuuteen, mutta monena vuotena mökillä ollessamme käytiin tervehtimässä ja aina sama kehruuhyörintä & puskeminen jaloissa kun tunnisti tulijat.
Tuon jälkeen joka syksy tulee ajateltua sitä, kuinka turhan moni kissa kuolee nälkään ja kylmään ihmisten typeryyden vuoksi...kesäkissailusta pitäisi sakottaa kunnolla, mutta mitenkäs todistaa noiset temput?
Voi ei miten liikuttava stoori. Piti ihan pienet itkut tirauttaa!
Kissoja löytyy kaksi, pelastetut sisarukset.
Tulihan siitä hyvä mieli kun kissa ja kissaihminen löysivät toisensa. Omassa lapsuudenkodissani oli myös kissoja joten olin (ja olen) kyllä itsekin kissafani mutta tuota ei voitu ottaa kun asuimme lemmikkikielletyssä opiskelija-asunnossa. Isoäiteen mökkinaapuritädin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun ukkonsa ei ollut puhunut mitään ja vein kissaa heille noin puolen tunnin kuluttua "kissakaupoista". Ensin täti luuli että esittelin kissaamme, mutta kun totesin että tulee jäämään heille jos vaan huolivat, se epäuskoinen ilme joka muuttui yhtäaikaiseksi itkunauruksi. Ja olihan se superhyvä paikka kissalle, kalaa tarjolla lähes aina ja edellisen kissan jäljiltä kaikki pelivermeet, myös vanhat lelut, vinkuhiiri sai kyytiä jo samana iltana.
Olisihan tuo laiha kissa voinut itseksiäänkin löytää tuohon huusholliin, mutta tuli metsästä nyt ensin meitin mökin kuistille naukumaan surkeuttaan.
Miten sulla on varaa ruokkia ne ja maksaa eläinlääkärikulut?