Lue keskustelun säännöt.
Mummo yrittää lihottaa jo ennestään ylipainon rajalla olevaa lasta?!
08.11.2018 |
Mummo on itse ylipainoinen, ja olen huomannut että hänelle ei mene perille mitä normaali syöminen on, kun ei itsellä taitoa kohtuuteen ole. Haluaisi hoitaa lasta usein, mutta ei ymmärrä, että välipalapatukat, murot ja vanukkaat ovat tyhjää energiaa sisältäviä tuotteita, ihan kuin karkkia. Mm. näitä ja paahtoleipää hunajan kera lapsi syö mielellään, jos rajaa ei ole. Mummolla ollessa lapsi saa siis ehkä salaattia ruuan kanssa plus huonot välipalat, letut, mehut ja jäätelöt. Tällöin syöminen on mummon näkökulmasta ok, koska kasviksia on ollut esillä ja karkkia ei ole ollut. Ja ruoka-aika on siis parin, kolmen tunnin välein. Mummo ei ymmärrä, että jos valinta on lapsella, niin hän mielellään tankkaa nopeilla, makeilla hiilihydraateilla ja syö myös huvin vuoksi, jos on tylsää. Mummo myös ajattelee, että ulkoilu oikeuttaa syömään mielin määrin ("kyllähän lapsi liikkuukin paljon").
Koska olen ruokavaliosta ja ruuan määrästä useasti hyvässä hengessä puhunut ja huomannut puheiden menneen kuuroille korville, ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin rajoittaa näkemistä. Lapsi pyöristyy jo yhden viikonlopun aikana mummon luona, mummo mielellään pitäisi vaikka joka kuukausi yhden tai kaksi viikonloppua. Nyt kun ei olla enää usein tavattu, eikä lapsi yökyläile usein, oli mummo vienyt lapsen karkki- ja sipsiostoksille syntymäpäiviä varten, ilman lupaa! Sen lisäksi, että oli tuonut jo karkkia laivalta aiemmin (ei ollut pyydetty). Synttäreidenkin jälkeen kaapit ovat täynnä ja mietin, mihin lahjoittaa loput sipsit. Ei olisi edes pitänyt ottaa vastaan syömisiä, mutta olin sillä hetkellä todella hämmentynyt tempauksesta ja herkut oli jo luvannut lapselle.
Mahdotonta. Säälittää lapsi, joka tykkää mummosta ja tuntee olevansa puun ja kuoren välissä, koska emme tule enää toimeen mummon uhmailun takia. Tottakai mun pitää silti suojella lasta, vaikka mummon mielestä "suutun turhasta". Mua vaan ihmetyttää, MIKSI mummo haluaa väkisin syöttää ja lihottaa lasta? Onko se tosiaan ainoa tapa tuntea jotain yhteisyyttä lapsen kanssa? Onko tämä lapsellista kapinaa mua kohtaan? Vai addiktille tyypillistä sokeutta nähdä oma käytös ja tartuttaa ja normalisoida omat huonot tavat toisille?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Edes tällaisella lapsella se kaksi viikonloppua kuussa ei vaikuta mitään, jos muu ruokavalio on kunnossa. Lapsi ei pysyt herkkuja syömään niin paljon, että 2-4 päivässä kumoaisi 26-29 päivän terveen ruokailun kokonaisvaikutuksen. Nyt vähän järkeä käteen. Ne ylikilot tulevat jostain muusta kuin muutaman päivän herkkujen syönnistä.
Miksi sitten moni valittaa joulukiloja?
Kun halutaan löytää se helppo selitys lihavuudelle, joka ei tietysti ole oma vika siinä mielessä, että aina tekisi vääriä valintoja, vaan johtuu ihan vain jouluherkuista ja etenkin siitä, että muut niitä vaativat ja tuputtavat ja suorastaan kurkusta alas työntävät. Se sanonta, että sillä ei ole väliä, mitä joulun ja uuden vuoden välillä syö, vaan sillä, mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä, on totta. Moni ei vain halua sitä myöntää, vaan syyttelee joulukiloja, koska se toinen vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että pitäisi myöntää syövänsä kokonaisuutena väärin ja pitäisi oikeasti muuttaa niitä elämäntapoja pysyvästi, eikä ottaa sitä pikadiettiä tammikuussa "joulukilojen" karkoitukseen - vain lihoakseen helmi-marraskuussa taas seuraavat 3-5 kiloa.
Ja aivan täysin sama on nyt tässäkin. Lapsen lihavuudesta syytetään niitä parin päivän kuussa mummolaherkutteluja, koska se on omalta kannalta paljon mukavampaa kuin myöntää, että siinä omassa toiminnassa voisi olla tarkastelun varaa. Mummon vika, mummo pakkosyöttää, mummo lihottaa, mummo tunkee yhdessä viikonlopussa vähintään miljoonaziljoona kilokaloria siihen lapseen, joten se määrä ei ikinäkikinä voi kompensoitua niiden 28 muun päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan ok mummon syöttää herkkuja niin paljon kun sielu sietää ja kotona kun yritetään vähän kontroloida syömisiä niin mitenkähän luulette sille lapselle käyvän?
No epäterve suhde syömiseen, kun välillä saa mättää hulluna herkkua napaan kunnes lähestulkoon oksentaa ja sitten joutuu vähemmillä herkuilla olemaan, niin pahimmassa tapauksessa sitten syödäänkin salaa herkkuja. Ja sitten onkin kiva aikuisena olla syömisongelmainen, kun vanhemmat ja isovanhemmat eivät pystyneet tarjoamaan tervettä näkökulmaa normaalista tasapainoisesta ruokailusta.
Ei, vaan terve suhde syömiseen, kun lapsi oppii, että on olemassa ne arjen ruokailut kotona ja sitten ne poikkeushetkien ruokailut mummolassa ja kylässä. Ja on ihan ok toisinaan syödä vaikka liikaa herkkuja, kunhan arkiruokailu on kunnossa. Että aina ei tarvitse nipottaa ja silti voi ruokavalio olla kunnossa.
Se ruokasuhde kieroutuu siinä vaiheessa, kun letuista ja jäätelöstä ja pullasta tehdään kiellettyä ruokaa ja hyi-paha-ei-saa-syödä-lihottaa. Suurimmalla osalla on nyt kaiken tämän juttailun ja fitnesspimuilun myötä oikeasti kadonnut se terve järki ja terve ruokasuhde, kun kuvitellaan, että mummolan lettuhetket ja herkuttelu johtaisivat kieroutuneeseen ruokasuhteeseen. Ei ole johtanut aiemmin, eikä tule johtamaan tulevaisuudessa. Sen sijaan nämä puoliortorektikot äidit herkkukammoineen ja mummolavierailunipotuksineen kyllä aiheuttavat sen, että seuraavasssa sukupolvessa on entistä enemmän niitä, jotka viimeistään kotoa muutettuaan (todennäköisesti heti, kun omaa käyttörahaa saavat) syövät itsensä ylipainoisiksi herkuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Edes tällaisella lapsella se kaksi viikonloppua kuussa ei vaikuta mitään, jos muu ruokavalio on kunnossa. Lapsi ei pysyt herkkuja syömään niin paljon, että 2-4 päivässä kumoaisi 26-29 päivän terveen ruokailun kokonaisvaikutuksen. Nyt vähän järkeä käteen. Ne ylikilot tulevat jostain muusta kuin muutaman päivän herkkujen syönnistä.
2 viikonloppua kuussa tarkoittaisi samaa kuin että 1 päivä viikossa vedettäisiin herkkuja kaksin käsin. Tämän päälle sitten kaverisynttärit ja muut juhlat ja satunnaiset muut herkuttelut. Jos on lihomiseen tapuvainen lapsi, niin kyllä tuo vaan vaikuttaa. Se tarkoittaisi, että muut päivät pitäisi olla miinuskaloreilla, jotta painoa ei alkaisi kertyä.
Yksi päivä viikossa on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Onko se mummon syy että lapsonen on alun alkujaan pullukka?
Tämä muakin kiinnostaa ja jostain kumman syystä ap ei ole vastailemassa. Mikä kotiruuassa mättää, jos lapsi on ylipainoinen?
Terve suhde syömiseen tulee kun se syöminen on lapsen ympäristössä tervettä. Jos siinä ympärillä hyörii tunnesyöjä joka näyttää oksennusmättämisen mallia niin ei se edesauta tervettä mallioppimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Esität asian kuin tuollainen olisi normaalia variaatiota lasten keskuudessa. Että toisilla nyt on ihan muuten vain hirveä herkkuhimo ja syövät tuplasti muihin nähden. Ihmiset näkevät vain sen laiskan pullukan, mutta eivät sitä että tuollaisella lapsella (kuten aikuisellakin) on hyvin usein joku hätä jota lääkitsee ruualla. Taustalla voi olla esimerkiksi kiusaamista, ulkopuolisuuden kokemusta, yksinäisyyttä, virikkeiden puutetta ja/tai riippuvaisuuteen taipuvainen persoonallisuus. Asioita, joita ei oikeasti korjata neuvolatyyliin kannustamalla syömään terveellisemmin ja liikkumaan.
No miten sitten mielestäsi tällaisen lapsen kanssa tulisi toimia, jolla on riippuvisuuteen taipuvainen persoonallisuus? Koulukiusaamista ei ole, ja kavereita on. Lapsi on vaan perso herkuille. Ja kun nyt tiedetään, että lapsella on tällaista taipumusta, niin onko mielestäsi siis oikein, että mummo oikein ruokkii tuota riippuvaisuutta syöttämällä jatkuvasti sokeria? Sanoisitko alkoholistillekin, joka yrittää päästä kuiville, että ei se haittaa, jos 2 viikonloppua kuusta vetää rajattomasti viinaa, kunhat et muuten ota?
En itsekkään näe mitenkään terveenä, että lapsen olisi saatava "edes 2-3 kertaa kuukaudessa mummulla" vetää kaksin käsin herkkuja ilman mitään rajoituksia. Entäs sitten kaverisynttärit ja muut kissanristiäiset, osaako lapsi itse rajoittaa herkuttelua, kun oppinut ettei herkkujen kanssa tarvita itsehillintää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Esität asian kuin tuollainen olisi normaalia variaatiota lasten keskuudessa. Että toisilla nyt on ihan muuten vain hirveä herkkuhimo ja syövät tuplasti muihin nähden. Ihmiset näkevät vain sen laiskan pullukan, mutta eivät sitä että tuollaisella lapsella (kuten aikuisellakin) on hyvin usein joku hätä jota lääkitsee ruualla. Taustalla voi olla esimerkiksi kiusaamista, ulkopuolisuuden kokemusta, yksinäisyyttä, virikkeiden puutetta ja/tai riippuvaisuuteen taipuvainen persoonallisuus. Asioita, joita ei oikeasti korjata neuvolatyyliin kannustamalla syömään terveellisemmin ja liikkumaan.
No miten sitten mielestäsi tällaisen lapsen kanssa tulisi toimia, jolla on riippuvisuuteen taipuvainen persoonallisuus? Koulukiusaamista ei ole, ja kavereita on. Lapsi on vaan perso herkuille. Ja kun nyt tiedetään, että lapsella on tällaista taipumusta, niin onko mielestäsi siis oikein, että mummo oikein ruokkii tuota riippuvaisuutta syöttämällä jatkuvasti sokeria? Sanoisitko alkoholistillekin, joka yrittää päästä kuiville, että ei se haittaa, jos 2 viikonloppua kuusta vetää rajattomasti viinaa, kunhat et muuten ota?
Aikamoinen olkiukko tuo alkoholistiviittaus, varsinkin kun en ylipäätään ottanut kantaa mummon toimintaan. Pointti on, että "lapsi on vaan perso herkuille" on usein yksinkertaistus tilanteesta, jossa taustalla on isompia ongelmia. Aikuiset ovat helposti näille sokeita, kun ei haluta nähdä oman lapsen pahaa oloa. Ap:n tapauksessa tämä tarkoittaa sitä että on mahdollista että mummo kyllä ruokkii oiretta, mutta tauti on tulkittu väärin: lapsi ei välttämättä ole pelkkä ahnas herkkupeppu, vaan hakee herkuista täytettä jollekin henkiselle tarpeelleen, joka ei muuten tyydyty.
On ylipäätään väärin opettaa tuollaista tunnesyömistä ja -syöttämistä.